Battlefield 4 moninpeli (PC) – Aina hutikaan ei haittaa

Pelin on helppo rakastaa hyviä pelaajia, mutta huonotkin kaipaavat huomiota. Battlefieldista tulisi hyvä kasvattaja.

Viime lehden Battlefield-arvostelussa Tuomas Honkala kertoi ammuskelleensa muita pelitoimittajia optimaalisissa olosuhteissa: tekniikka toimi ja viholliset olivat kädettömiä.

Julkaisun jälkeen kaikki on toisin. Tekniikka toimi... huonosti, ja melkoinen osa vihollisista muuttui yliluonnollisen taitaviksi.

Valtava harppaus uuteen aikaan!

Pelinä Battlefield 4 on PC-pelaajalle vain puoli askelta eteenpäin. Siinä on hyvää detaljien hiomista, kuten paranneltu nurkan tai suojan takaa tähtääminen. IT-ohjuksilla tekee jo jotain, vaikka lentävät korjausryhmät estävätkin alassyöksyn, ja muutakin kivaa viilailua on tehty.

Näkyvin temppu on ”hei me ollaan tosi next-gen” eli Levolution, jossa kenttä muuttuu pelin aikana. Pilvenpiirtäjä sortuu, myrsky nousee ja siinä ne mieleenpainuvat skriptaukset olivatkin. Uusi pelimuoto eli pomminkuljetus Obliteration on hauska, ja sille löytyy yleensä pelaajiakin. Pien-Conquest eli Domination on lähinnä turha.

Bäfä kolmosen Metro-vastiketta Operation Lockeria olen pelannut paljon. Se on paras paikka avata tähtäimiä. Kentässä on pari kohtaa joihin syntyy pullonkaula. Niissä tömähtää kranaattia ennen näkemättömällä intensiteetillä. Kentistä inhokkini on saarikartta Paracel Storm, koska en vain pidä saarikartoista. Loput kahdeksan kenttää kuuluvat sarjaan ”ihan hyviä”, mutta eivät pärjää Bäfä 3:n julkaisusetille.

Tätä lukiessani China Rising -lisäri on jo tullut ja Bäfä marssii kohti uutta loistavaa voittoa. Vai?

Hoppu on laadun kaveri

Näin suurelta firmalta, näin tärkeältä nimikkeeltä julkaisu oli poikkeuksellisen huonosti hoidettu.  Harvoin valitan pelien heikosta toimivuudesta, koska ne harvoin toimivat huonosti, mutta nyt on pakko. Huolimatta avoimesta betatestistä Battlefield 4 julkaistiin (ainakin PC:lle) poikkeuksellisen kuppaisessa kunnossa. Kuulemma siksi, että ”he” halusivat pelin markkinoille ennen Call of Dutya, mikä on typerää.

Peli kaatuili satunnaisesti, mutta pahinta oli, että serverit kaatuivat ja vievät pelaajien saavutukset mukanaan hautaan. Serveripäivityksillä homma saatiin toimimaan. Tai ei ihan, koska tätä kirjoittaessani servereillä voi olla vain perusmäärä tikettejä, eli joissain pelimuodoissa on enemmän odottelua kuin pelaamista.

Peliin tuli päivitys, jonka jälkeen se on pysynyt vielä huonosti pystyssä (minulla). Päivitys lisäsi myös uskomattoman ärsyttävän bugin, jossa muutaman sekunnin ruutu sykähtää ja blurraa. Jos peli olisi Battlefield: Vietnam, kehuisin sitä hyvänä huumesimulointina.

Pahinta on, että jo pari viikkoa on kulunut ilman edes pikakorjausta. Miksi? Koska resurssit ovat kiinni Xbox One -version synnyttämisessä. Jumalauta.

Kun Bäfässä ei osu, aiheuttaa supressiota, mutta kun Bäfä ei osu, se aiheuttaa depressiota.

Miksi Bäfä on paras?

Se että pidän Bäfästä ei ole sattumaa vaan hyvää pelisuunnittelua. Normiräiskinnässä hyvä, nopea ampuja vie kaiken ja meille huonommille tulee vain paha mieli. Nyt jäi se pelin opetteluvaihekin väliin, sillä 4 on niin samanlainen kuin 3, että sen veteraanit olivat saman tien tappamisen puolijumalia. Vajaan vuoden tauon jälkeen olin pitkään avuton saalis.

Ryhmätyöhön nojaavat pelit kaatuvat pelaajien yliarviointiin. Totuus on, että pelaajat ovat narsistisia, itsekkäitä kusipäitä, jotka eivät tee mitään tiiminsä eteen, paitsi jos kyseessä ovat kaverit tai klaani.

Mutta Bäfä palkitsee, ohjaa ja johdattaa kaikkia. Hyvälle pelaajalle Battlefield tarjoaa muitakin tapoja loistaa kuin ampua nopeasti ja tarkasti, vaikka se onkin se tärkein taito. Ajoneuvot toimivat vain taitavien käsissä. Olen jatkuvasti nähnyt pelissä kopterikuskeja, joiden lentelyä katson suu auki tietäen, etten ikinä pysty vastaavaan.

Tiimin ja muiden pelaajien huomioon ottamisesta on konkreettista hyötyä, kun voi spawnata kriisialueelle kamun viereen eikä jonnekin kauas. Ajoneuvoneuvoissa mitä useampi silmäpari sen parempi, ja niin edelleen. Tiiminä pelaava osapuoli on aina ylivoimainen.

Entäs minun kaltaiseni ohiampujat? Kylvämäni lyijy ei mene ihan hukkaan, koska se supressoi vihollista. Kun joku parempi niittää sen, saan armopisteitä niin supressiosta kuin mahdollisesta aiheuttamastani vahingosta.  Tunnen olevani hyödyllinen, vaikken olisikaan.

Jokainen voi olla (tai tuntea olevansa) tärkeä osa ryhmää, kun valitsee varusteensa oikein. Tovereiden parantaminen, ammusten jakaminen, vihollisten paikallistaminen tai maalien osoittaminen, niistä kaikista on hyötyä. Eikä niistä huolehtisi normaalisti kukaan. Kaikesta palkitaan, ja aika hyvin palkitaankin. Oikeastaan ainoa juttu, josta ei palkita, on savukranaattien taktinen käyttö, mutta sitä olisikin ehkä vaikea havaita.

Ääliöt ovat ikuisia

Toki pelaajat tekevät parhaansa, jotta mikään ei suju. Kopterit ja tankit pöllitään yksinpelikäyttöön jopa sen jälkeen, kun asiasta on monen käyttäjän monella viestillä huomautettu. Tarvikkeiden automaattinen jakaminen etulinjassa unohtuu, kun on vain niin jännä räiskiä. Oviaukot tukitaan ja eteen hypitään. No, silloin ei tarvitse kuin siirtyä hardcore-serverille.

Battlefieldin voima on siinä, että se tarjoaa valtavasti vaihtoehtoja ja jopa eräänlaista tyydyttävää, tyyliteltyä realismia. Siksi se on minun taistelukenttäni.

Nnirvi

88