Battlefield 4: Naval Strike – Varjoja paratiisissa

Kansitykillä ja konekivääreillä varustetusta partioveneestä poiketen Naval Striken ilmatyynyalukset ovat aseistamattomia. Saariston keskellä ilmatyynyalus on silti kätevä, sillä ne jatkavat sujuvasti matkaa rantahietikolta sisämaahan.

Puoli vuotta julkaisunsa jälkeen Battlefield 4 ei voi enää elää pelkillä tyhjillä lupauksilla. Edustaako Naval Strike käännekohtaa vai lopullista todistetta DICE:n epäonnistuneesta lisäosapolitiikasta?

Battlefield 4:n Premium-tilaus on suunnilleen yhtä kallis kuin peli itse. Korkean hinnan vastineeksi Premium-asiakkaat saavat pelin kaikki viisi lisäosaa kolme viikkoa etuajassa ja kaikenlaista vähäisempää lisäsälää, jolla voi erottautua pelissä tavallisesta rahvaasta. Toinen toistaan parempia lisäosia saaneessa Battlefield 3:ssa Premium-diili osoittautui huippuhyväksi, joten Battlefield 4:n kohdalla sika säkissä -ajatukset eivät käyneet edes mielessä.

China Risingin ja Second Assaultin jälkeen en liene ainoa, joka on tullut katumapäälle. Kolmas kerta toden sanoo, vai mitä Naval Strike?

"Yksi tarkka osuma moottoriin ja se on siinä..."

Conquest + Rush = Carrier Assault

Battlefieldin lisäosien uudet pelimuodot ovat yleensä vanhan kierrätystä, eikä Naval Strikeen sisältyvä uusi Carrier Assault -moodi ole poikkeus. Sen juuret ovat scifi-henkisessä Battlefield 2142:ssa, jossa urheat tulevaisuuden sotilaat yrittivät tuhota vihollisen emoaluksen. Carrier Assaultissa idea on muuten sama, mutta emoalus on vaihtunut lentotukialukseksi.

Hienolta kuulostavasta ideasta huolimatta Carrier Assault on kovin suoraviivaista jyystämistä. Lentotukialus korkataan auki valtaamalla kartan keskellä olevia ohjustukikohtia, jotta merimaaliohjukset saadaan matkaan. Riittävän monta osumaa kärsittyään tukialus käydään viimeistelemässä asentamalla pommeja sen ruumaan ja konehuoneeseen.

Aika on tukialuksen pahin vihollinen. En ole vielä pelannut Carrier Assault -matsia, joka olisi kestänyt varttituntia pidempään. Käytännössä peli tuntuisi ratkeavan jo alun ohjustukikohtien valtaamiseen, sillä siinä vaiheessa kun niskan päällä oleva joukkue aloittaa tukialusrynnäkkönsä, vastapuolella ei ole oikein muuta vaihtoehtoa kuin ryhmittäytyä puolustusasemiin. Tukialusta on epäkiitollisen vaikea puolustaa, eikä hyökkääjien vastavuoroisesti tarvitse huolehtia edes kuljetuksista – he kun spawnivat laskuvarjomiehinä suoraan aurinkokannelle!

Carrier Assaultista puuttuvat Titan-moodin hienoudet. Lentotukialus on pelkkä merellä kelluva liikkumaton kulissi. Mikä oudointa, tukialuksella ei ole minkäänlaisia puolustusjärjestelmiä tunkeutujia vastaan. Kun viimeinen pommi on asennettu, matsi päättyy kuin veitsellä leikaten. Ei mitään viime hetken pakoa  tulimyrskystä tai kahtia ratkeavasta hylystä.

Hyvä idea kaatuu puolivillaiseen toteutukseen, eikä Carrier Assaultille uskalla povata kovin pitkää ikää Battlelogin serveriluettelossa. Jos tukialuksista saisi serveriasetuksia muokkaamalla yhtään kestävämpiä,  se voisi muuttaa moodin jo heti paljon mielenkiintoisemmaksi.

"Hei, päästäkääs muutkin välillä kämppimään!"

Hiljainen kartografi

Lisäosana Naval Strike ei onneksi uppoa Carrier Assault -moodinsa mukana, sillä silkkana karttapakettina arvioituna se on parasta A-luokkaa. Kaikki neljä uutuuskarttaa noudattavat samaa meriteemaa ja paratiisin puutarha -tyyppistä yleisilmettä, mutta taistelukenttinä ne eivät silti ole toistensa kopioita.

Lost Islands on kuurupiiloa kapeissa salmissa. Saariryhmän keskelle on rysähtänyt matkustajakone, jonka hylky on jostain syystä kentän kiistakapula numero yksi. Matkustajakoneen ikkunoista kelpaakin sniputella ympäröivässä vedessä kahlaavia hyökkääjiä. Vastapainoa tarkka-ampujien ylivallalle saadaan hyökkäysveneistä, joille matala rantavesi ei ole edes hidaste. Kentän pittoreskein kohde on vesiputouksen kätkemä luonnonluola – Conquest-lipulla merkitty sekin.

Operation Mortar on kuin Lost Islandsin sisarkenttä. Siinä missä Lost Islands on jokseenkin lättänä, Mortarissa pinnanmuodot ovat jyrkkiä. Erityisen massiivisena kohoaa keskussaari, jonka korkeinta huippua komistaa vanha linnoitus.  Hyökkääjät saavat suojaa trooppisesta kasvillisuudesta ja linnoituksen alle kaivetuista tunneleista.

Nansha Strike lienee suurimpia karttoja Battlefield-sarjan historiassa. Ympäröivän merialueen laajuus on tosin aika merkityksetön seikka, sillä taistelu voitetaan tai hävitään tiiviisti rakennetulla keskussaarella. Valloituspisteet ovat keskussaarella sen verran tiiviinä rykelmänä, että pienemmillä pelaajamäärillä valtaukset menevät helposti piirileikiksi. Ulkosaarten puolustaminen on astetta ikävämpää touhua, sillä betoniporsaiden takana kykkivä sotamies on aika suojaton ympärillä pörrääviä ilma- ja merivoimia vastaan.

Paketin kohokohdaksi on nostettava kenttä nimeltä Wave Breaker. Se on pienten luotojen täplittämä rannikkotaistelu, jonka keskellä kohoaa valtava kalliosaari, jonka uumeniin on louhittu kiinalainen sukellusvenekatakombi. Katakombiin voi ajaa sisään vaikka partioveneellä, mutta tosiasiallisesti kallioluolan taistelu ratkaistaan jalkaväellä. Conquest-moodissa katakombiin on mahdutettu peräti kolme valloitettavaa lippua. Loput sijaitsevat ulkoluodoilla.

Wave Breakerissa vallitsee huikea kontrasti avaran ulkomaailman ja katakombien klaustrofobisen lähitaistelun välillä. Wave Breaker on kuin kaksi kenttää yhden hinnalla: sisällä meininki yltyy suunnilleen samanlaiseksi kuin operaatioissa Locker ja Metro.

"Pojat, pojat, ei näin!"

Spämmääjän unelma

Naval Strike ansaitsee kiitosta merellisistä postikorttimaisemistaan, mutta lisäosa ei oikein vastaa nimensä luomaa mielikuvaa. Laivaston iskukyky ei nimittäin kasva rahtuakaan, vaan on yhä pelkkien hyökkäysveneiden varassa. Oikean sotalaivan tai sukellusveneen sijaan Naval Strike laskee vesille aseistamattomia ilmatyynyaluksia. Ovathan ne hauskoja vempeleitä, ei siinä mitään, mutta odotin jotain vähän robustimpaa. Aivan kuten emopelissä, Naval Striken laivastolla on taisteluissa pelkkä sivurooli, olla vain rantojen häirikkö.

Varusteiden lukumäärä kasvaa Naval Strikessa juuri sen verran kuin Battlefield-lisäriltä sopii odottaa. Mistään erityisen tarpeellisesta tavarasta ei ole kyse, kunhan pelaajat saavat sotilasurallaan edes jotain uutta avattavaa. Itse en ole riittävän kiinnostunut aseiden suoritusarvoista innostuakseni rynnäkkökivääristä tai kvkk:sta, joka ei päällisin puolin eroa mitenkään aikaisemmista vaihtoehdoista. Recon-luokan uutuusase, tarkkuuskivääriksi luokiteltu, mutta toiminnaltaan DMR:ää muistuttava SR-338 on sentään siinä mielessä erityinen, että sitä haukutaan sekä yli- että alitehoiseksi.

Sisäkenttien kranaattispämmi saa uusia ulottuvuuksia rynnäkkökivääreihin kiinnitettävästä kolmen laukauksen 3GL-kranaatinheittimestä. Kun 3GL yhdistetään V40 Mini -pienoiskäsikranaatteihin, saadaan aikaiseksi jo melkoinen yhden miehen ilotulitusnäytös. Helikopterikuskeja piinaavista ilmatorjuntamiinoista en pysty muodostamaan kunnollista mielipidettä, kun en vispilöihin suostu koskemaan.

Uutta verta

Ankean China Risingin ja kierrätysmateriaaliin sortuneen Second Assaultin jälkeen Naval Strike on askel oikeaan suuntaan. Battlefield 4:ään suunnitellaan vielä kahta lisäosaa, joten kallista Premium-tilausta ei ihan vielä kannata julistaa hukkaan heitetyksi.

Jäljellä olevien lisäreiden tuotanto on siirretty DICE:n Tukholman-päämajasta DICE:n Los Angelesin -sivukonttoriin. Jos Naval Strike on parasta DLC:tä mihin ruotsalaiset pystyvät, niin on todennäköisesti vain positiivista, että jatko siirtyy uusiin käsiin. Battlefield 4:n jälkihuollosta on jo pidemmän aikaa haiskahtanut tekijöiden loppuun palaminen – tai ainakin halu keskittyä muihin projekteihin. Työ on kuitenkin vielä pahasti kesken. Vaikka alkuperäisestä julkaisusta on kulunut jo yli puoli vuotta, viralliselle foorumille pesiytyneet toisinajattelijat listaavat pelistä yhä yli 300 korjausta odottavaa bugia.

Vaikka itse en ole bugeista liiemmin kärsinyt, niin jatkuvat ja laajalti raportoidut ongelmat ovat saaneet minut katumaan korkeaa arvosanaa, jonka Battlefield 4:lle alun perin myönsin. Torttua tortun päälle kasanneet lisäosat ovat tainneet vain pidentää pelin vikalistaa.

Lisäosien ja päivityshistoriansa myötä Battlefield 4 on paljastunut hiomattomaksi timantiksi.

 

Arvosteltu: PC

Saatavilla: PS3, PS4, Xbox 360, Xbox One,

DICE/EA Games

Testattu: Intel i7 2600, 8 Gt keskusmuistia, Nvidia GTX 760 2 Gt videomuistia

Suositus: sama kuin emopelillä.

Moninpeli: 2-64 pelaajaa

Ikäraja: 16

84