Tiedän, miten kirkkoihin saadaan taas lisää väkeä: lisätään niihin varppimoottoreita.
Battlefleet: Gothic Armada on juuri sellainen peli, joka vetoaa keskenkasvuiseen mielikuvitukseeni. Avaruudessa kohtaavat katedraalin näköiset, kilometrien kokoiset valtavat avaruusalukset, joiden taistelu ratkaisee koko ihmiskunnan kohtalon. Teemana toimii Warhammer 40k -maailmaan sijoittuva Battlefleet: Gothic Armada -lautapeli, jota ei ole tuettu enää vuosiin. Leijonan luola -ohjelman ansiosta olen viimein ymmärtänyt miksi: Games Workshopin ei kannata pitää kaikkia kehittämiään pelejä elossa, vaan vain niitä, joiden myynti vetää.
Pahuuden voimilta on ilmeisen mahdotonta paeta.
Ristiretkeläiset
Kampanja keskittyy keisarilliseen laivastoon, jonka vastaylennetty amiraali saa tehtäväkseen suojata neljää avaruussektoria. Pahaksi onneksi kaaoksen pelätty lordi Abaddon the Despoiler liikkuu laivastoineen samalla alueella. Abbadonin tavoitteena on löytää muinaiset artefaktit ja aloittaa kahdeksas ristiretkensä ihmiskunnan tuhoamiseksi. Kaaoksen sotalaivojen ohella myös örkkien ja eldarien piraattialukset pitäisi saada pidettyä kurissa, jotta kauppa kukoistaisi maailmanlopun aattonakin.
Kampanjan käsikirjoitus pursuaa kliseitä, ylinäyttelyä ja koomiseksi äityvää melodraamaa, mutta en ole varma, voiko asiaa pitää virheenä Warhammer 40k -universumissa. Pelkkä alusten ulkonäkö on niin yliviety, että miksi hahmojenkaan kanssa pitäisi säästellä? Tarinasta löytyy niin ilkeitä piraatteja, ylimielinen prinssi kuin alati valpas ja vainoharhainen inkvisitio.
Kampanjakuljetus on mielenkiintoinen yhdistelmä satunnaisuutta ja valmista käsikirjoitusta. Tehtävätyypit arvotaan pienestä valikoimasta, johon aina välillä ympätään juonitehtävä. Joka taistelukierroksella saa valita parista vaihtoehtoisesta tehtävästä seuraavan keikan. Eri aurinkokunnista voidaan pyytää apua örkkipiraattien karkottamiseksi tai saattuetta kauppalaivaston turvaksi, kunnes esikunnasta pirautetaan ja käsketään heti kaaoksen taisteluosaston perään. Kaaosristeilijän kyydissä on salaista tietoa, joka on saatava kaapattua välittömästi.
Saattotehtävässä pitää suojata hentoja kauppa-aluksia ja dataryöstössä lähettää loittoryhmä vihollisalukseen kaappaamaan tiedot. Epäonnistumisesta usein rangaistaan muutenkin kuin huonommalla palkkiolla. Dataryöstötehtävässä eldar-alus pääsikin hyppäämään varppiin karkuun, mistä rankaistiin heti massahyökkäyksellä. Datapaketissa oli keisarillisten kauppa-asemien sijainnit, joita vastaan eldarit aloittivat ryöstöretkeilyn.
Kesken tehtävää ei kannata jättää, sillä tempusta rangaistaan aluksen jäämisellä varppiavaruuteen pariksi kierrokseksi, toisaalta myös tuhoutunutta alusta korjataan monta kierrosta, joten vetäytyä kannattaa ajoissa. Tehtäväsysteemi on kustannustehokkaaksi mietitty kokonaisuus, joka nousee paremmaksi kuin yksittäiset aineksensa. Erinomaisena ideana yksittäisillä taisteluilla on jatkuvuutta yksinpelikampanjan ulkopuolellakin. Jokaisesta voitosta ja tappiosta saa kokemuspisteitä, joita voi käyttää alusten ominaisuuksien parantamiseen, uusien varusteiden hankkimiseen ja miehistön kouluttamiseen. Muutokset ovat vieläpä massiivisia, sillä hävittäjäkannet hankkimalla taisteluristeilijän voi muuttaa lentotukialukseksi. Alukset paikalleen pysäyttävällä staasipommilla saa vihollisen hyydytettyä paikalleen torpedofregattien iskua varten.
Reivatkaa aurinkopurjeet
Taktiikat ovat varsin suoraviivaisia. Tuli kannattaa keskittää aina yhteen viholliseen ja omat alukset kiidättää hetkeksi sivuun pahimmasta kurimuksesta, kun suojat pettävät ja runko alkaa ottaa osumaa. Alusten sädeaseet ja makrokanuunat osuvat automaattisesti, jos noppatuuri suo, mutta torpedot pitää tähdätä itse. Ennakon opettelu kannattaa, sillä torpedot ovat pelin tehokkaimpia aseita. Perustorpedot ohittavat suojat ja meltatorpedot sytyttävät tulipaloja, jotka syövät tuhdisti osumapisteitä.
Risteilijöitä voi käskyttää tiettyyn paikkaan tai seuraamaan maaliaan tekoälyn komennossa, mutta torpedoja ampuessa, pommeja väistäessä ja törmäyksen uhatessa kannattaa yleensä ruoriin tarttua itse. Aluksen voi komentaa tekemään käsin pikakäännöksen ja kiihdyttämään alta pois, jos örkit yrittävät iskeä keulapuskurillaan kylkeen. Alusten energiat huomioidaan, joten isompaansa ei kannata haastaa turnajaisiin. Alustensa liikettä ei pysty koko ajan mikrottamaan, sillä ohjausliikkeet vaativat hitaasti latautuvaa löpövarastoa.
Taktiikat vaihtuvat suoraan sen mukaan, millaisilla aluksilla ollaan liikkeellä ja ketkä ovat vastassa. Keisarikunnan aluksissa on parhaat torpedoaseet, kaaos on keventänyt panssarointia parantaakseen liikkuvuuttaan, örkit lentävät savuttavilla purkeilla, jotka ovat parhaimmillaan törmäilyautoina. Eldarit pystyvät nopeilla aluksillaan pysymään vihollisesta etäällä, missä alusten tarkat aseet pääsevät oikeuksiinsa.
Valitettavasti aktiivista toimintaa vaativat aseet ovat harvassa, sillä vain pommien sijainnit ja aluevahinkoaseiden kohteet määräään suoraan. Useimmat pyssyt vain paukuttavat automaattisesti vihollisen yleiseen suuntaan. Vihollisaluksesta voi valita, tähdätäänkö komentosiltaan, aseisiin, moottoreihin vai suojakilpiin. Yleensä tähtään suojageneraattoriin ellei tarkoituksena ole estää vastustajaa pakenemasta, jolloin tuhotaan moottorit. Vauriokorjausta tai suojien suuntaa ei tarvitse priorisoida lainkaan, sillä kaikki sujuu automaattisesti, mikä on vähän sääli.
Avaruus ei ole tyhjä vaan kentistä löytyy niin miinoitusta, asteroideja kuin alukset tutkalta piilottavia kaasupilviä.
Pieni on kaunista
En ole ikinä pelannut alkuperäistä Battlefleet-lautapeliä, joten minulla ei ole käsitystä siitä, kuinka tarkasti alkuperäisiä sääntöjä noudatetaan. Todennäköisesti riittävän lähelle, sillä googlauksen perusteella viitataan vain tiettyihin muutoksiin. Selkein ero on vuoropohjaisen taistelun muuttaminen tosiaikaiseksi, mutta halutessaan ajan voi hidastaa liki mateluksi.
Suurin kompromissi tehtiin pelattavien rotujen määrässä, mutta siihenkin on tulossa muutos. Lisää väkeä saadaan myöhemmin DLC:nä. Peli-idea itsessään on suoraan lautapelistä, sillä ennen taistelua valitaan laivaston alukset fregateista taistelulaivoihin. Kaava on tuttu mutta toimiva: parhaat vehkeet maksavat eniten, mikä pakottaa optimoimaan kokoonpanon ja miettimään, miten alukset pelaavat yhteen.
Pidän Battlefleetista paljon, mutta en usko, että suhteemme syvenee ihastusta kummemmaksi. Peli on loppujen lopuksi turhan yksinkertainen, samat tehtävät toistuvat kierroksesta toiseen. Kaipaisin enemmän taktisia valintoja ja alusten tarkempaa sijoittelua. Nyt taistelussa pitää lähinnä välttää ajamasta omia aluksiaan yhteen tai muuten heikkoon asemaan. Pelkkä tasojen kerääminen ei myöskään riitä yllykkeeksi moninpeliin.
Battlefleet: Gothic Armada ei ole mikään unohtumaton taidepläjäys vaan hyvän idean ympärille tehty pieni, hieno peli. Niille on avaruudessa aina tilaa. Battlefleetista henkii hyvällä tavalla nostalgiafiilis. Osa käyttöliittymäratkaisuista ja staattisiin piirroksiin perustuva juonenkuljetus henkii kivasti mennyttä aikaa, mikä kääntyy pelin eduksi.
Battlefleet: Gothic Armanda
Arvosteltu: PC
Tindalos Interactive/Focus Interactive
Versio: 1.1.7796b
Suositus: i7 3.9 GHz,
8 Gt, R9 270X/GTX 760
Testattu: i7 4.0 GHz,
16 Gt, GTX 970
Moninpeli: 2-4 pelaajaa netissä
Ikäraja: 16
81
