Battlezone – Taistelutanner

battlezone1

Vuosisadan satuhäitä ei vietettykään Buckinghamin palatsissa. Command & Conquer -suvun vesa vei juuri alttarille Mechwarriorin kruununperillisen, jonka suonissa huhutaan virtaavan myös Quaken ja Doomin arvostettujen aatelishuoneiden veri. Battlezonessa yhdistyy monta suosittua genreä.

Battlezone on yhdistelmä tosiaikaista strategiaa, raaka-aineenkeruuta ja rakentelua C&C-tyyliin Aurinkokunnan eri taivaankappaleilla. Pelaaja ei suinkaan tihrusta pikku-ukkoja jumalvinkkelistä, vaan jakaa käskyjä samalla kun ohjastaa itse ajokkiaan kolmiulotteisessa maastossa ja lahtaa pikatykillä pirulaisia Pietarista (tai Potomacista). Uprising tätä jo yritti, mutta Activision pistää kertaheitolla paremmaksi, ennen kaikkea herkullisen näppärän käyttöliittymänsä ansiosta.

Nestettä silmään

Vuoden 1969 kuureissu oli suurta huijausta. Niin jenkit kuin neuvostoliittolaiset ovat salassa sotineet kiertolaisellamme jo monet vuodet, panoksena tuntemattoman tekniikan hallinta.

50-luvulla Maahan tipahdelleista meteoriiteista löydettiin selvästi keinotekoista biometallia. Tämän ihmeaineen voi terminaattori T-1000:n tapaan ohjelmoida ottamaan halutun muodon, jolloin monimutkaisten teknisten vempeleidenkin rakentaminen sekunneissa käy kuin tanssi. Romppu vaan tietokonesorviin, valitaan ohjelma "tosipaha tappotankki", heitetään myllyyn kasa biometallia ja vot, terästuholainen on valmis baanalle.

Ei siis ihme, että armeijat kiinnostuivat. Valitettavasti suurin osa Maahan tipahtaneista biometallimeteoreista on palanut ilmakehässä. Homma on siis selvä: alkaa kahden supervallan hurja kiri ilmakehättömien lähiplaneettojen valtaamiseksi. Whoever controls the biometal, controls Dun... öh.

Kommarit kumoon

Vaikka Battlezonessa on metrin korkeudessa leijuvia supertankkeja, 80-luvun kuuluisan kolikkopelin kanssa ei tällä pelillä ole mitään tekemistä: Activision osti tutun nimen ja liitti sen valmiiseen peliin, joka tarjoaa tuttua tukikohdan rakentelua.

Tukikohdan päärakennus on kierrätin (recycler), perustehdas, jota varten scavengerit (harvester) keräävät biometallia. Kierrätin jalostaa sen perusajoneuvoiksi, tykkitorneiksi tukikohtaa suojaamaan tai erinäisiksi erikoistuneimmiksi biometalliverstaiksi. Näillä tehtailla saa rakennettua parempia ja tappavampia aseita, ajoneuvoja ja lisärakennuksia, joiden avulla voi edelleen rakentaa uudenlaisia vehkeitä.

Perustehtaiden lisäksi tukikohtaan voi rakentaa hangaareita ja huoltovarikoita, jotka korjaavat ja varustavat lähelle parkkeeratut ajoneuvot. Hieman erikoisempi rakennus on kanttiini, joka muuttaa jalkaväkijoukot häijymmäksi raskaaksi jalkaväeksi (mitähän niille siellä juotetaan?), joita voi sitten kuljetella miehistönkuljetusvaunulla rähinöimään vihollistukikohdan keskelle. Vakiokamaa ovat ylimääräiset voimalat, joilla tuotetaan löpöä muun muassa kiinteille tykkitorneille, siinä missä kierrätin, ajoneuvotehdas ja asetehdas joutuvat turvautumaan maastossa esiintyvien geysirien maalämpöön.

Battlezonessa ei joka tehtävä ole sitä samaa pakkopullaa, malliin "rakenna enemmän ja nopeammin kuin vihollinen, kasvata joukkojasi ja jyrää sitten", kuten C&C-klooneissa on tapana. Jokaikisessä käsikirjoitetussa tehtävässä on omat yllätyksensä ja kommervenkkinsä, eikä ole lainkaan epätavallista, että uusia tavoitteita putkahtelee tavan takaa maustamaan mukavasti jo selvältä nakilta vaikuttanutta "komenna ja konstruktoi" -tehtävää. Ja juuri silloin kun henki on höllimmillään, tankit tiukassa ja luulit että tästä vielä selvitään kunnialla.

Mielenkiintoa tehtäviin lisää taustalla etenevä, joskin kliseinen tarina, jossa vähitellen selviää, mistä mystinen biometalli on peräisin ja mitä se merkitsee ihmiskunnan tulevaisuudelle. Myös säädyttömän satiirinen kylmän sodan revittely jenkki-ryssä-vastakkaisasetelmineen huvittaa. "Ime tätä, kommaripunikki!", tokaisee tankkikuski tovaritsin tykkitornin tuhotessaan.

Tasapuolisesti pelaaja voi valita vajaan parinkymmenen jenkkitehtävän asemasta uran työn sankarien puolella. Battlezonessa selvästi oletetaan, että ensin pelataan läpi jenkkitehtävät, sillä punaisella puolella homman vaikeustaso alkaa siitä, mihin se vapaan maailman ja omenapiirakan puolella loppuu. Hyvä näin, sillä se takaa ettei "väärällä" puolella pelaaminen ole vain ensimmäisen kerran toistoa.

battlezone2

Pelit ja vehkeet

Pelaaja johtaa koko touhua omasta ajoneuvostaan 3D-näkövinkkelistä ja joutuu tämän tästä itse mukaan kiivaisiin tulitaisteluihin. Erilaisia ajokkeja on pilvin pimein, niillä on melko liuta erityisominaisuuksia, eikä aseiden suunnittelussa ole mielikuvitusta säästelty. Lähes jokaista pääsee halutessaan ohjastamaan itse, sillä pelaaja voi koska tahansa hypätä ulos ajokistaan ja kutsua mieleisensä siipimiehen noutamaan, jolloin siipimies hyppää vuorostaan ulos ja etsii lähimmän tyhjän ajokin tai palaa tukikohtaan.

Vehkeet jakautuvat kolmeen ryhmään. Hyökkäysajokkeihin kuuluvat nopea ja ketterä, mutta tulivoimaltaan heikohko tiedustelija, hieman tukevampi kevyt tankki ja normaali perustankki. Erikoisuutena lisäksi kömpelö ohjustankki, raketteja sylkevä rynnäkköpommari, miehistönkuljetusvaunu, miinanlaskutankki ja sokerina pohjalla tuskallisen hidas, mutta julman tuhoisa mech-kävelijä. Omalaatuista on se, että kaikki aseet käyttävät ajoneuvon yhtä ja samaa sisäistä "nanoammusvarastoa", jotkut enemmän, jotkut vähemmän per laaki.

Puolustuslaitteisiin kuuluu tavallisen perustykkitornin lisäksi haupitsi. Tämä hirvitys sylkee kuolemaa kaaressa vuortenkin yli lähes kilometrin päähän. Mikään ei ole hauskempaa kuin toimia tulenjohtajana vuoren takaiselle tykistöpatterille tiirailemalla harjanteelta tarkkuuskiväärin kiikaritähtäimen läpi vihollisen tukikohtaa. Harvoinpa muistan kokeneeni yhtä hykerryttävän kosto elää -tunteen pikkutunneille venähtäneen kinityksen jälkeen tavallista sitkeämpiä punakaartilaisia vastaan.

Useimpien ajoneuvojen aseistusta voi vielä viritellä rakentamalla tukikohtaan asetehtaan, joka voi lingota korjauspaketteja, ammustäydennyksiä tai kokonaan uudenlaisia aseita ballistisella radalla mihin tahansa kartan kolkkaan. Koska fysiikan lait toimivat ylipäätään melko uskottavasti, tämä tarkoittaa sitä että pidemmälle singottuja postilähetyksiä saa odotella todella kauan.

Huoltoryhmän scavengerien pyyteetön tehtävä on puksuttaa maalitauluna ympäri karttaa ja kerätä biometallia malmiesiintymistä tai tuhottujen ajoneuvojen jäännöksistä. Ilkeä pelaaja voikin rakentaa tykkitorneista, miinoista ja tankeista kuolemankujia, joihin vihollishyökkäykset hyytyvät auttamatta, eikä sitten muuta kuin keräämään roinat pois teurastuksen jälkeen. Näinkin on pari kenttää läpi menty.

On mulla alla autobaana

Varsinainen ajotuntuma on Battlezonen tankeissa ja muissa rasseissa kaikin puolin miellyttävä. Vehkeet leijuvat ilmassa noin metrin korkeudessa ja käyttäytyvät vauhdikkaissa kaarteissa juuri kuten "ilmatyynyaluksen" olettaisikin tekevän. Kunnon rallisladien nautintoa lisää vielä ajokkien kyky lipsua sivuttain, joka käy joko Quake-tyyliin hiirellä ja näppiksellä tai sitten hieman konesimuihin tottuneemmalta pedaaleilla kuin tanssi vain.

Jos kurjasti käy ja tankki ammutaan alta, voi heittoistuimella pelastautunut pelaaja vielä tilata tukikohdasta tai lähistöltä uuden menopelin alleen sikäli kun biometallia rakennustarpeiksi riittää.

Toisin kuin Uprisingissä, lisäjoukot eivät vain tulla tupsahda haluttuun paikkaan nappia painamalla, vaan niiden on kuljettava oikeasti haluttu matka joka tilanteessa. Tylyt rambojätkät voivat unohtaa taksin tilaamisen ja jäädä kytikselle tarkkuuskiväärin kanssa. Vihollisajoneuvojen pilotin voi taidokas kympintappaja toimittaa tuonpuoleiseen yhdellä laukauksella, ja sitten kuskiton ajoneuvo otetaan omaan käyttöön. Vaikka tarkkuuskiväärin laukaus on sama kuin huutaisi "Hei, mä täällä just tapoin teidän frendin, tulkaa ja tappakaa mut", on se silti turhan helppoa. Vihollisrakennuksia ei sitten voikaan vallata _ Karthago on hävitettävä.

Ajoneuvonsa menettänyt ja tuurilla eloonjäänyt tietokonepilotti vipeltää 3D-maastossa uskollisesti takaisin tukikohtaan, ellei satu jäämään ihan vahingossa jonkun alle ensin (ehehheh). Pilotteja on rajattu määrä, mutta tätä lukua voi kohottaa rakentamalla lisää kasarmeja tukikohtaan.

Tukikohtani on linnani

Battlezonen toimintapuoli on siis hyvinkin mielenkiintoista mittelöintiä vihollisten vastaavien yksiköiden kanssa. Strategiapuoli ei ole pekkaa pahempi, vaikka noudattaakin melko uskollisesti C&C-linjaa kolmannessa ulottuvuudessa.

Voisi kuvitella toimintastrategiayhdistelmän kaatuvan heti kättelyssä mahdottomaan käyttöliittymään, mutta Activision hyppää tämän kompastuskiven yli läikyttämättä pisaraakaan. Käyttöliittymän perustana ovat numeronäppäimet yhdestä nollaan, joita painaltamalla koko tukikohtaa ja joukkoja hallitaan yllättävän kätevästi. Systeemiä tukee smart reticle -systeemi, joka automaattisesti tarjoaa tähtäimen alla olevan kohteelle tilanteeseen parhaiten sopivaa käskyä. Esimerkiksi: kun valitsee ensin 6 (ajoneuvotehdas), 4 (rakenna haupitsi), vähän aikaa odoteltua 2 (puolustusajoneuvot), 3 (joka sattuu sillä hetkellä olemaan haupitsi), ja painaa joikkarin nappulaa tähtäimen ollessa tietyn maastokohdan päällä, haupitsi porhaltaa parasta tahtiaan paikalle ja pistää pystyyn tykistöpatterin. Sitten voi numerovalikosta kahlata näkyviin vaikkapa tankin, sihdata tähtäimen haupitsin päälle ja painaa taas joikkarin nappulaa niin tankki ryhtyy saattamaan ja suojelemaan haupitsia.

Kaikki käskyt maalien määrityksestä omien suojelemiseen sujuvat tällä numeronäppäimien ja pelaajan tähtäimen saumattomalla yhteistyöllä vaikeuksitta, vaikka se paperilla kuulostaakin hieman monimutkaiselta. Myös yksiköiden ryhmittäminen käy parin hassun näppäimen kautta, eikä missään tapauksessa jää kaipaamaan mitään epätoivoista hiiren naxuta ja raahaa -käyttöliittymää.

Strategisena apuna on kartta ja tutka, joka ei muuten näe luotettavasti vuorten yli ja toimii kaikuluotausperiaatteella piippi parissa sekunnissa. Tutkaa voi välttää ja jotkut tarjolla olevista ajoneuvojen lisälaitteista keskittyvät nimenomaan elektroniseen sodankäyntiin. Tällä on kuitenkin merkitystä lähinnä moninpeleissä toisia ihmisiä vastaan, tietokone ei voi sille mitään, että tietää kuitenkin missä mennään. Pelaaja voi ryydittää tilannehavainnointiaan rakentamalla satelliittilinkin, joka näyttää kaiken tietyllä alueella, mutta toisaalta paljastaa linkkiä käyttävät ajoneuvot joka puolelle maailmaa.

battlezone3

Niin myötä- kuin vastoinkäymisissä

Battlezonessa viehättää ennen kaikkea se, että siinä on yhdistetty tosiaikainen strategia estottomaan 3D-rällästykseen hämmästyttävän sujuvalla tavalla, ilman että kummastakaan "pelipuoliskosta" on tingitty toisen kustannuksella. Strategiapuoli lukuisine ajoneuvoineen ja rakennuksineen on vähintäänkin yhtä mielenkiintoinen ja monipuolinen kuin parhaissa C&C-peleissä. Toimintapuoli ajoneuvojen virittelymahdollisuuksien ja herkullisen leijuvan "lentomallin" ansiosta on taas silkkaa sikajuhlaa missä ei lyijy ole kortilla, pedaaleja ja tikkua säästellä eikä armoa anneta.

Grafiikka ja maastokin ovat upeita: ihan kuin Mercenariesin ja Heavy Gearin nytkyisen ja niinjanäin pelittäneen ulkoasun koodaajat olisivat kokeneet hengellisen herätyksen nykypäivän 3D-maailmaan. Yllättävää kyllä, peli toimii myös ilman 3D-tukea melko ripeästi ja on ihan passelin näköinen.

Battlezonesta ei oikeastaan voi haukkua kuin tekoälyä. Eiväthän ne silikoniaivot koskaan oikeille pärjää, vaikka olisi kuinka isosti koodia ja viulu vielä päälle. Tietokone lähettää turhan tuttuun tyyliin joukkoja tipoittain, eikä osaa keskittää hyökkäyksiä tärkeisiin kohteisiin. Omissa joukoissa raivostuttaa se, etteivät ne tunnu löytävän sitä oikeanpuoleista poljinta, vaan jäävät tämän tästä jälkeen vaikka on muodostelmaan käsketty. Reaaliaikastrategioiden yleisen tekoälyttömyyden huomioon ottaen Battlezonen yksiköt ovat kuitenkin älyn jättiläisiä, jotka edes yrittävät tehdä sitä mitä niiltä odotetaan.

Pelaajan henkilökohtainen osallistuminen toimintaan avaa myös uusia strategisia mahdollisuuksia. Useimmat kentät voi toki pelata perinteiseen työlääseen C&C-tapaan rakentamalla hiljalleen voittamatonta tukikohtaa ja iskujoukkoa, mutta uskalias pelaaja voi päästää pirun irti ja suorittaa soolona adrenaliinintäyteisen täsmäiskun vihollispuolustuksen läpi elintärkeään kohteeseen kuin missä hyvänsä kovemman luokan toimintaräiskeessä. Siis sopii yrittää.

Siinä piilee pelin kauneus: Battlezonea voi pelata joko täysipainoisena toimintarymistelynä strategiset elementit avustavana tekijänä tai pysytellä taustalla järjestelemässä joukkoja kylmän laskelmoivasti. Tai jotain siltä väliltä. Ja kyllä pelittää.

Joona Vainio

Yhteenveto: Reaaliaikastrategian ja suorasukaisen toiminnan oiva yhdistelmä, jossa kumpikaan osuus ei kärsi.

95