Visuaalisuus on elintärkeä osa digitaalista peliä, mutta kekseliäissä käsissä myös sokeus muuttuu grafiikaksi.
Kokeellisuus on hieno asia. Siihen pitää kannustaa, vaikka aina tulokset eivät kannakaan. Beyond Eyes on täydellinen esimerkki, sillä puhtaana pelinä lopputulos ei ole paljoa paskan väärti, mutta tuotoksella on hopeareunus. Tämä peli avartaa varsin oivaltavalla tavalla pääasiassa näköaistin varassa toimivia pelejä.
Rae on pieni tyttö, joka yllättäen sokeutuu. Yksin omaan maailmaansa jäänyt Rae tutustuu eräänä päivänä kotipihaan saapuneeseen kissaan. Kaksikko ystävystyy, mutta sitten kissa katoaa. Rae lähtee kadonneen ystävänsä perässä ulkomaailmaan.
Tarina alustaa tapahtumien näyttämön, joka on sokean päähahmon silmistä kuvattuna hieman perinteistä poikkeava. Kaikkea näkyvää peittää sankka valkoinen sumu ja eteenpäin on liikuttava muiden ärsykkeiden turvin. Esimerkiksi tien ylittäminen on arvioitava autojen äänien etäisyyksien perusteella.
Beyond Eyesin konsepti on toiminut paperille piirrettynä kuin tauti. Käytännön toteutus on valitettavasti aivan toinen.
Näkymätön vihollinen
Raen seikkailu on graafisesti suorastaan huumaavan kaunis. Se muistuttaa liikkeessä olevaa maalausta, kun suurin osa pelikentästä on valkoisen usvan peitossa. Grafiikkaa piirretään sitä mukaa, kun kenttää nuohoaa kävellen näkyväksi. Ruudulla näkyvän grafiikan selitys on, että Rae luo näkymiä muistinsa perusteella.
Kun jossain korppi rääkäisee, piirtyy äänen perusteella luotu muistikuva ruutuun vain niin pitkäksi aikaa, kuin lintu venyttää äänijänteitään. Sitten se taas hukkuu valkeuteen. Raen muisti saattaa tehdä myös tepposet. Kun kaukaa kuuluu auton moottorin rytinää, lähempi tarkastelu paljastaa metelin tulevan ruohonleikkurista. Sitten sankari korjaa muistikuvaansa ja auto vaihtuu leikkuriksi myös ruudulla.
Kaunista grafiikkaa maustetaan minimalistisella äänimaisemalla, jotta pelimekaniikkaan oleellisesti kuuluvat äänet eivät huku jalkoihin. Audiovisuaalisesti Raen matka on täysin uniikki kokonaisuus ja unenomaisen tunnelman tavoittamisessa peli onnistuu erinomaisesti.
Jos Beyond Eyes olisi maalaus tai vaikkapa animaatioelokuva, se toimisi huomattavasti paremmin. Kun estradille astelee interaktiivisuus, homma leviää käsiin. Raen taluttaminen pitkin pelikenttää on hidasta ja päähahmo jumittaa tämän tästä pelimaailman esteisiin ja reunustoihin.
Myös turhia lenkkejä tulee heitettyä, koska pelikenttää piirretään sitä mukaa, kun Rae etenee. Turhan tutkimusmatkailun vuoksi seikkailu pitkittyy. Harhailu on tärkeä osa peliä, mutta turhaan se kiristää pollaa, koska Rae löntystää hitaasti.
Toki ratkaisulla on peruste. On aivan luonnollista, että sokea päähahmo ei liidä paikasta toiseen poimunopeudella ja puuttuva näkökyky vaikeuttaa maailmassa etenemistä, mutta ohjattavuutta olisi kannattanut miettiä tovi pidempään. Vaikka kiireetön tempo sopii pelin verkkaiseen kerrontatyyliin, Raen taluttaminen on pidemmän päälle todella tylsää puuhaa.
Lisäksi peli alkaa toistaa itseään käytännössä välittömästi, kun tutoriaali on opettanut ohjaamisen perusniksit. Kekseliään grafiikan uutuudenviehätys karisee nopeasti, mutta noin kolmen tunnin mittaisena pelikokemuksena Beyond Eyes osaa onneksi sammuttaa valot sopivalla hetkellä.
Kauneus on katsojan silmissä
Joukkorahoitusprojektina alkanut Beyond Eyes ei onnistunut vakuuttamaan kuluttajia ideastaan, eikä rahoitustavoite Indiegogossa täyttynyt. Peli saatiin valmiiksi, mutta taiteellista visiota olisi ehdottomasti pitänyt testauttaa pelaajilla, ennen kuin peli puskettiin kauppoihin.
Beyond Eyes on komealla pintakiillolla siloteltu taidepeli, josta olisi saanut roppakaupalla kiinnostavamman panostamalla joko pelattavuuteen tai tarinankerrontaan. Telltalen pelit eivät tarjoa interaktion orgioita, mutta tiukkaan muottiin puristetun tarinallisuuden ansiosta pelimekaniikan puutteita on helpompi katsoa läpi sormien. Beyond Eyes sen sijaan on turkasen kaunis peli, jolla ei ole juuri mitään sanottavaa eikä sitä ole kovin hauska pelatakaan.
Sääli, sillä idealtaan Beyond Eyes on täysi kymppi. Juuri tällaisia avauksia koko peliteollisuus tarvitsee, jos se halutaan nostaa samalle viivalle muun kulttuurituotannon kanssa. Peleissä vain pelkkä pintakiilto ei riitä, sillä pelaamisenkin pitäisi olla ainakin jollain tasolla hauskaa.
Beyond Eyes jää lavatanssien seinäruusuksi, joka on pirun kaunis, mutta omistaa kaksi vasenta jalkaa eikä vastaile kuin yhden sanan lauseilla.
Beyond Eyes
Arvosteltu: Macbook Air
Saatavilla: PC, Linux, Xbox One
Tiger & Squid/Team 17 Digital Ltd.
Ikäraja: 7
68
