Videopelit ovat harvoin taidetta sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta Gaijin Gamesin jokaisessa osassa uusiutuva Bit.Trip-sarja pääsee lähelle. Yksinkertaisen elegantit bittitrippailut ovat modernia teknoestetiikkaa ja kubismia tihkuvia videotaideteoksia. Kulmikkaista grafiikoista ja rujon amigamaisesta konebiitistä nauttiminen on vähintään yhtä tärkeää kuin pelaaminen.
Bit.Trip Voidissa kerätään isoja mustia pikseleitä ja vältellään valkoisia. Jokainen musta pikseli suurentaa vapaasti liikkuvaa void-kohdistinta ja valkoiset nollaavat klöntin. Jos Nuntsan tattia tai Classic-padia totteleva void nollataan itse, pisteet siirtyvät talteen ja kerroin säilyy ennallaan.
Musiikki ja taustaefektit elävät menestyksen mukana. Liian monta voidiin osunutta valkoista pikseliä liian lyhyessä ajassa sammuttaa nasevan trancebiitin ja muuttaa grafiikan harmaaksi. Jos kämmit jatkuvat edelleen, se on game over.
Vaikeustaso kiristyy jatkuvasti mutkikkaammilla tavoilla ruudulle saapuvilla pikseleillä. Loput virheet syntyvät veikeitä efektejä ja hämääviä kontrastivaihteluja sisältävien taustojen ansiosta. Tiimimoninpelissä kaverien numeroidut voidit mutkistavat tilanteen arviointia entisestään. Kaikesta huolimatta Bit.Trip Void on sarjan helpoin happotrippi, sillä vapaa ohjaus laajentaa tuntuvasti virhemarginaalia. Bit.Tripeistä helpoin ei toki tarkoita helppoa yleisellä vaikeustasoakselilla.
Edellisistä osista poiketen Bit.Trip Voidissa tarvitaan ripaus taktiikkaa, sillä voidia ei kannata paisuttaa loputtomiin. Mitä isompi void, sitä hankalammaksi valkoisten pisteiden väistäminen muuttuu. Toisaalta kookas void tuo enemmän pisteitä. Ovela ja hetkittäin suorastaan kiero Bit.Trip Void solahtaa sujuvasti konemusiikin ja teknohenkisen videotaiteen perusteoksien joukkoon.
87
