Brütal Legend

www.brutallegend.com

Raskaan musiikin tarusto muuttuu todellisuudeksi, kun roudari Eddie Riggs tempautuu kesken kitaran virityksen toiseen, painavampaan aikaan, jolloin metalli komensi ja takatukka totteli.

Aikanaan LucasArtsin seikkailuilla maineeseen kohonnut Tim Schafer tekee omalaatuisia pelejä, jotka eivät kumartele kuvia. Tällä kertaa palataan miehelle läheiseen aiheeseen, heavy metalliin.

"Ensimmäinen ostamani levy oli 14-vuotiaana hankkimani Ozzy Osbournen Diary of a Madman. Se oli jotain aivan uskomatonta aina hullua kansikuvastoa myöten. Siitä lähtien olen halunnut tehdä metallihenkisen pelin, ja nyt se vihdoin onnistuu. Lisäksi sain mahdollisuuden hankkia nimmarin edelleen hyllyssäni lojuvaan älppäriin itse Ozzylta, jonka onnistuimme houkuttelemaan mukaan peliin", virnistää Schafer.

Brütal Legendin maailma on schafermaisen vinksahtanut metalliulottuvuus, jossa menneisyyden kansitaide on totta. Hevin ystävälle joka paikka on täynnä tunnistettavia maisemia, ja eri lähteiden bongaus on iso osa pelin viihdyttävyydestä. Tekijät selvästi tietävät asiansa ja ovat tarpeeksi true metal.

Tällä on myös riskinsä, sillä kokonaisuus ei välttämättä oikein aukea hiphoppia kuuntelevalle pussihousulle. Schafer huomasi tämän pressitilaisuudessa, jossa pääosin pohjoismaalaisista koostuva journolauma hekotteli ruudun tapahtumille, mutta edellinen britti- ja ranskalaisporukka oli istunut tuppisuuna tuntemattoman kuvaston edessä. "Metalli on Brütal Legendin koko idea ja sielu, joten sitä ei kannata ruveta kuohimaan hiukan suuremman yleisön takia. Kaikella huumorilla on helposti sama ongelma: jos viittauksen tausta ei ole hallussa, niin vitsiä ei tajua. Onneksi maailmalta ja julkaisijoista löytyy tarpeeksi kaltaisiani metallifaneja."

Kaikki kunnia siis näkemyksessään pysyvälle Schaferille. Hail and kill!

Metal Storm/Face The Slayer

Pääjuonessa Eddie nostaa metallikapinalliset voittoon pahaa tukkahevipoliisia ja demoneita vastaan, mutta muuten liikutaan avoimessa hiekkalaatikkomaailmassa. Paikkojen välillä kaahaillaan Eddien metallijumalilta perimällä hotrodilla, jonka takavalot kätevästi näyttävät missä suunnassa kulloinkin valittu tehtävä sijaitsee. Ruudulle ei ole ängetty turhia mittareita tunnelmaa viemään.

Muut työkalut tukkamiliisiä vastaan ovat sankarimetallille uskollisesti iso kahden käden taistelukirves ja tietenkin kovaa ja korkealta soittava sähkökitara. Näistä ensimmäisellä lyödään ja jälkimmäisellä loitsitaan, sillä metallin maailmassa kitaristilla on velhon voimat. Pelin edetessä molemmille opitaan uusia liikesarjoja ja tehokkaampia hyökkäyksiä.

"Kaikki puhuvat aina naamoja sulattavista kitarasooloista. Sellainen oli siis pakko saada peliin", toteaa Schafer ja näyttää Eddien tiluttaman loitsun, jonka voima tosiaan valuttaa vastustajien kasvot kivetykselle. "En koskaan kyllästy tähän", hihittelee Schafer pr-isännän vilkuillessa kelloaan ajan loppumisen merkiksi. Silti esitys on päässyt vasta alkuunsa.

Kitarasoolot soitetaan pienessä Guitar Heroa muistuttavassa alipelissä, jossa nuotit tilutetaan menemään ruudun yläreunassa vaakatasossa näkyvän sormituksen mukaan. "Ennen kuin kukaan ehtii kysyä niin ei, emme tue Guitar Hero- tai Rock Band -ohjaimia", jatkaa Schafer, kun yleisöstä kohoaa ensimmäinen käsi. Oikeille kitaraohjaimille ei olekaan tarvetta, sillä soolot on pidetty riittävän lyhyinä ja ne toimivat hyvin tavallisella padilla.

Tarinan aikana työkaluja voi päivittää maan alla asuvan metallisalaisuuksien vartijan luona. Hotrodiin saa esimerkiksi lisää tehoa ja aseistusta, kirves ja kitara puolestaan muuttuvat tehokkaammiksi versioiksi. Yhteensä erilaisia käteviä ja huvittavia vaihtoehtoja tuntui olevan riittämiin, jotta niiden keräämisessä riittää tekemistä hetkeksi.

Marching Off to War

Eddie kerää matkan varrella kasaan armeijaa, jolla käydään taisteluita tukkahevareiden joukkoja vastaan. Bändibussilla ja prätkillä paikasta toiseen kulkevaan ydinryhmään kuuluu muun muassa Motörheadin Lemmyn esittämä basisti, joka pystyy parantamaan joukkoja matalilla nuoteillaan.

Rivisotilaita ovat metallimaailman tavalliset asukkaat, moshauksesta niskansa paksuksi kasvattaneet ja otsan iskulla vihollisia kaatavat perushevarit. Joukkoja komennetaan yksinkertaisilla "mene tuonne, tuhoa tuo" -tason komennoilla, mutta ainakin demon perusteella käskytys oli riittävän monipuolista.

Isompia taisteluita eli bändien kohtaamisia käydään maastossa vapaana kohoavien fanilähteiden hallinnasta. Fanilähteet ovat villi luonnonvara ja täynnä musiikkia janoavia hevareita. Ne toimivat hiukan tosiaikanaksumaisen bänditaisteluosuuden raaka-aineena, jota ohjataan omaan käyttöön rakentamalla lähteen päälle, mikäs muu kuin fanikrääsän myyntikoju. Pitemmällä pelissä Eddie pystyy muuttumaan siivekkääksi metallidemoniksi ja lentelemään taistelukentän yläpuolella joukkojaan ohjaillen.

Teräksen arvoitus

Aihepiirille uskollisen kuvaston ja äänimaailman viimeistelevät asiaan sopivat ääninäyttelijät. Tenacius D -hupailusta hevimiehillekin tuttu Jack Black esittää Eddietä, jonka hahmo on Schaferin mukaan sekoitus Blackia ja erästä nimeämättömäksi jäänyttä Megadethin veteraaniroudaria.

Muissa rooleissa vilahtavat Ozzy Osbournen ja Lemmy Kilmisterin lisäksi muun muassa kasari-ilmiö Lita Ford ja Judas Priestin Rob Halford. Myös Dion piti alun perin olla mukana, mutta homma peruuntui ja miehen tilalla kuullaan näyttelijä Tim Curry. Schafer ei suostu kommentoimaan syytä Dion pois jääntiin, mutta pikkulinnut kertovat, että se johtuisi Ozzyn ja Dion huonoista väleistä. Mene ja tiedä.

Kovan nimilistan lisäksi musiikki on vähintään yhtä kovaa. Etukäteen nettiin lipsahtaneiden listojen perusteella luvassa on laaja kattaus klassista ja modernia metallia, jotka demossa sopivat peliin kuin taistelukirves sankarimetallibändin laulajan käteen.

"Brütal Legend on kunnianosoitus metallille, mutta samalla se vääntää huumoria hevin syvimmästä olemuksesta. Se on mielestäni paras tapa kumartaa metallin jumalille, sillä oikea hevimies ei ota itseään liian vakavasti", päättää Schafer.

Artikkeli on luettavissa www.pelit.fi:ssä 30.9.2009.

Tulipahan masentavia uutisia kesän lopulla. Juuri kun kuviteltiin, että pelimyynti tuskin pienenee, kun ihmiset joka tapauksessa haluavat viihtyä kotona, tuli romahdus.

Yhdysvalloissa pelien vähittäismyynti laski heinäkuussa 29 prosenttia edellisvuoden heinäkuuhun verrattuna. Vuositasolla lasku oli 14 prosenttia. Pahiten kärsi laitemyynti, laskua oli peräti 37 prosenttia.

Isossa-Britanniassa vähittäismyynti laski 20 prosenttia, minkä seurauksena Saksasta tuli Euroopan suurin videopelimarkkina. Portugalilla ja Ruotsilla menee hyvin, Ranska ja Espanja laskivat. Suomessa lasku oli noin 9 prosenttia kuuden ensimmäisen kuukauden aikana.

Osittain laskua selittää se, että viime vuosi oli kaikkien aikojen paras vuosi. Markkinoilla vetivät muun muassa megahitit GTA IV, Wii Fit ja Age of Conan. Tänä vuonna Suomessa vetonauloja ovat olleet Singstarit, Guitar Herot ja Sims 3, mutta edellisvuoden lukuihin ei päästy.

Tämä kaikki tarkoittaa sitä, että pelitaloilla ei enää mene hyvin. Pelien tekemisen kustannukset nousevat koko ajan, kehityskustannukset ovat nyt 10 kertaa enemmän kuin PS2:lla ja 20–50 kertaa enemmän kuin PS1:llä. Entinen SCEEn johtaja, nykyisin eri pelialan yritysten hallituksissa työskentelevä Chris Deering perää pelitaloilta kustannussäästöjä. Hänen mukaansa pelin pitäisi maksaa vähintään 70 puntaa eli runsas 80 euroa, jotta pelitalojen tuotot pysyisivät samalla tasolla kuin 10 vuotta sitten. Nyt hinnat pyörivät 50 punnan tienoilla, eivätkä kuluttajat halua maksaa enempää. Osa on jo siirtynyt käytettyihin peleihin ja pelien vuokraamiseen.

Tänä vuonna on myös luvassa entistä vähemmän pelejä. Massaan hukkumisen pelosta monet pelitalot ovat siirtäneet AAA-luokan pelinsä ensi vuoteen. Tämän kohtalon kokivat muun muassa Alan Wake, Bioshock 2, Starcraft 2 ja Splinter Cell: Conviction. Myöskään minkäänlaisia hintakilpailuja tai pelialennusmyyntejä on turha ennen joulua odotella.

Vähittäiskaupan tilastoissa ei kuitenkaan (vielä) oteta lainkaan huomioon digitaalista jakelua. Konsolien pikkupelikaupat pyörivät netissä yhä kiihtyvällä vauhdilla ja pikkurahalla, PC-puolella siirtyminen digitaaliseen jakeluun kiihtyy ja kiihtyy. Voikin kysyä, onko pelimyynti ihan oikeasti laskenut, vai onko se vain siirtynyt verkkoon ja divareihin? Vuonna 2009 ihmiset nimittäin pelaavat enemmän kuin koskaan.

Lisää aiheesta

  • Shogun 2: Total War

    Hjalliksen Diili ei ollut kaikkien aikojen työhönottohaastattelu. Se käytiin jo 1600-luvun Japanissa, jossa pyrittiin shoguniksi shogunin paikalle.

    Total War palaa Japaniin Shogun 2:ssa ja tuntuu tiukan teemansa ansiosta sarjan alkuaikojen erinomaiselta strategiapeliltä. Armeijan lisäksi…
  • Killzone 3

    www.killzone.com

    Helghast sai viimeksi ISA:n kädestä, mutta helghastilaiset tuntuvat olevan harvinaisen kovapäistä porukkaa, sillä scifisota jatkuu entistä rankempana Killzone 3:ssa.

    Killzonen avaruustaistelu jatkuu, vaikka Helghastin häikäilemätön diktaattori Visari ei enää väpätä.…
  • LittleBigPlanet 2

    Kun näytin LittleBigPlanetia kaverilleni, mies nauroi ensin hahmon nimelle, kunnes pääsi peliin käsiksi. Ääni loppui mutta hymy ei hyytynyt.

    Jo perinteet velvoittavat, että konsoli tarvitsee maskotikseen tasoloikkahahmon. PS3:lla roolin sai sympaattisen valloittava säkkipoika, jonka…