Peli, joka myi Iso-Britanniassa ensimmäisenä viikonloppunaan hurjat 55 000 kappaletta on varmasti rautaa. Mitä sellaisessa herkkupalassa oikein on: seksiä, väkivaltaa vai huumoria?
Championship Manager 2 on kulttipeli ja nyt ilmestynyt loistava Championship Manager 3 jatkaa samoilla linjoilla. Pelien suosio on oikeastaan pienoinen ihme, sillä ne ovat kaikkea muuta kuin myyntihitiltä voisi odottaa. Championship Manager 3 näyttää rumalta, sitä on hankala käyttää, hidas pelata ja sen klubiuskottavuus on alle katutason.
Aika on rahaa
Championship Manager 3:n perusidea ei pitkiä selostuksia kaipaa. Päämääränä on johtaa omaa jalkapalloseuraansa mahdollisimman hyvin, jolloin menestyksen myötä työpaikka aukeaa aina vain paremmissa seuroissa ja lopulta voi nousta jopa maajoukkueluotsiksi. Vaikeustaso on edelleen hassusti väärinpäin, sillä olemattomalla budjetilla pikkuseurassa pärjääminen on vaikeampaa kuin suurseurassa. Tosielämässä alasarjoissa voi tuhertaa mielensä mukaan, kun huippujoukkueesta manageri lentää yleensä ensimmäisenä, vaikka ongelmista olisi ollut vasta huhuja.
Championship Manager 3:seen ei tarvitse ostella datalevyjä, jos jokin muukin kuin saarivaltakunnan jalkapallo kiinnostaa. Mukana on kaikkiaan 16 liigaa, joihin kuuluvat kaikki Euroopan mahtimaat sekä pari ylimääräistä muilta mantereilta. Jotta työmaata varmasti riittäisi, voi varsinaisen seurajoukkueen lisäksi johtaa farmijoukkuettaan, jossa joukkueen tulevaisuudenlupauksia koulitaan edustuskelpoisiksi.
Jos välttämättä haluaa päästä töihin kaikkiin eri liigoihin, ne on valittava aktiivisiksi heti peliuran alussa. Liigojen rohmuaminen ei juuri kannata, sillä kierroksen kesto kasvaa älyttömyyksiin, vaikka realismia optioista laskisikin. Prosessori raksuttaa lopputuloksia pahimmassa otteluruuhkassa kymmenen minuuttia, mikä jää kauas pelattavasta nopeudesta.
Jos malttaa tyytyä vain muutamaan liigaan, Championship Manager 3:sta voi kehua jopa nopeaksi. Koska valtaosa peliajasta kuitenkin menee taktiikoiden ja tilastojen pähkäilyyn, olisi lopputulokset voinut laskea taustalla ja homma olisi sujunut lähes huomaamatta.
Sotasuunnitelmat
Taktiikkapuolta on parannettu lisäämällä vaihtoehtoja, vaikka vanha runko, jossa määrätään vain peliryhmitys, syöttöpelitapa ja äijille juoksulinjat, onkin sellaisenaan tallella. Pelaajien roolitukseen voi puuttua antamalla niille täysin vapaat kädet tehdä kentällä mitä huvittaa, määrätä taklausinnokkuuden, puolustustyylin, syöttösuunnat tai kertoa miten miehet sijoittuvat erikoistilanteisiin. Tämän lisäksi joukkueen ryhmityksen voi muokata hyökkäykseen tai puolustukseen täysin vapaasti. Entistä monipuolisemmat taktiikat ovat selvästi pelin paras uudistus.
Championship Managerin tilastointi on juuri sellaista kuin sen pitäisi kaikissa manageripeleissä ollakin. Ykistyiskohdistakin pidetään tarkkaa kirjaa, otteluiden aikana näkee vaikkapa kuinka usein ukkelit ovat yrittäneet syöttää, kuinka monta niistä on onnistunut ja kuinka monta maalipaikkaa kaveri on luonut. Koko joukkueesta näkee yhteenvetona lähes samat asiat sekä sen, missä päin kenttää pelin painopiste on. Tilastoja ei edes unohdeta loppuvihellyksen kuuluessa, vaan pelaajien suoritustasosta saa hyvän kokonaiskuvan yhteenvedossa, vaikka koko peliuran ajalta.
Ukkeleille on kehitelty lisää erilaisia taitotasoja hyppäämisestä henkiseen kanttiin. Taitoja on riittävät kolmekymmentä ja ne arvostellaan numeroina yhdestä kahteenkymmeneen. Profiileissa näkyvien arvojen lisäksi pelaajilla on näkymättömiä taitoja, jotka vaikuttavat siihen, kuinka paljon kaverin peliesitykset ailahtelevat ja kuinka hyvä pelimies hänestä voi kehittyä. Uusien taitojen keksiminen on täysin turha uudistus, sillä se tekee miesten vertaamisesta vain entistä hankalampaa. Näkyvät arvot eivät edes ole avainasemassa, sillä salaiset luvut tuntuvat vaikuttavan miehen suorituksiin enemmän.
Pelin yhtä tärkeintä osa-aluetta eli sopimusneuvotteluja on niitäkin hienosäädetty. Ennen pelaajalla ei ollut sanansijaa siihen, millaisia bonuksia sopimukseen tulee, nyt ne voi päättää kokonaan itse ja mukaan on ympätty pari uuttakin vaihtoehtoa. Myyjäseuran innokkuutta voi lisätä lupaamalla prosentteja seuraavasta kaupasta, jos äijä kaupitellaan vielä eteenpäin. Toteutuneet siirrot ovat aina pelaajan onnistuneesti sumplimia kompromisseja, sillä ostettavalla ukkelilla, myyvällä joukkueella sekä omalla seurajohdolla on solmittaviin sopimuksiin aina omat vaatimuksensa ja osapuolet pitäisi saada tyytyväisiksi.
Parjattu ottelutoteutus on yksinkertaisuudessaan nerokas. Kohokohdat luetaan lyhyenä selostuksena, josta näkee mitä tapahtui ja kuka teki mitäkin. Tekstin nopeutta voi säätää hitaasta pikakelaukseen ja matsit kestävät parista minuutista kymmeneen. Hitaimmalla vauhdilla kuulee tehosteäänissä jokaisen potkun, ähkäisyn ja yleisön reaktion.
Championship Manager todistaa, että jalkapalloa voi seurata kuunnelmanakin. Tunnelma on värikäs, kun kerrankin yleisö osaa tehdä muutakin kuin hurrata, ja vierasjoukkue joutuu ampumaan rankkarinsa vihellyskonsertissa.
Championship Managerin vahvuus on edelleen realistisen oloiset ottelutulokset. Ilmeisesti muut matsit lasketaan eri logiikalla kuin pelaajan ottelut, sillä niissä tapahtuu tavallista enemmän yllätyksiä, puolustajat pelaavat keskimääräistä paremmin ja kaaripalloja potkivalla divarijengillä pyristelee turhan hyvin pääsarjatason joukkueita vastaan. Olisi luullut, että kauneusvirheet olisi jo korjattu, sillä sama epätasapaino vaivasi jo Championship Manager 2:sta.
Mestarin otteella
Käyttöliittymä on edelleen huono. Vaikkapa ottelutilastoja seuraamalla näkee jo pelin aikana, kuka pelaa huonosti ja missä osa-alueilla kaverilla on eniten ongelmia. Miestä ei kuitenkaan voi tilastoruudussa vaihtaa pois, vaan on seikkailtava erilliseen taktiikkaruutuun. Äijien taitojen vertaaminen on sekin tarpeettoman hankalaa, sillä joukkueensa saa paremmuusjärjestykseen vain yhden kyvyn perusteella kerrallaan. Kulmapotkun antajaa valitessa pitäisi vertailla ainakin kolmea taitoa ja vielä nähdä, ettei ukkeli ole mikään umpivasuri.
Ottaen huomioon pelin laajuuden ja vaihtoehtojen runsauden toivoisi, että ohjekirjaan olisi paneuduttu samanlaisella perusteellisuudella kuin itse peliin. Pettymykseksi paketissa on kirjan sijasta onneton lipare, joka ei vastaa edes peruskysymyksiin. Se ei riitä, että ohjekirjassa uhotaan kaiken tapahtuvan huippurealistisesti ja paljastetaan mitä kummaa save game -optiosta tapahtuu. Näin raskaassa simulaatiossa myös pelimekaniikan selittäminen olisi tarpeen, jotta omat ratkaisunsa ja niiden merkityksen lopputulokseen voisi kunnolla arvioida.
Loistavassa pelissä on oikeastaan vain yksi perusongelma, sillä mitään ei edellisestä osasta muutettu, vaan tavaraa vain on tungettu mukaan entistä enemmän. Championship Manager 3 nousee kiistatta manageripelien kärkeen, mutta se ei kohonnut huipulle samanlaisella ylivertaisella otteella kuin Championship Manager 2 aikoinaan.
88
