Arvosteltu: PS4
Eden Industries/Atlus
Saatavilla: 3DS, PC, PS Vita, Wii U
Versio: Myynti
Moninpeli: Ei
Ikäraja: 12
Haluan asua sellaisessa maassa, jonka presidentti uudenvuodenpuheessaan ottaa kantaa oikeasti tärkeisiin asioihin. Kuten avaruusolentojen kaappaamaan kahvilaan.
Vaikka pelasin Earthboundin ensimmäistä kertaa läpi vasta kun se ilmestyi Wii U:n virtuaalikonsoliin, se on ehdoton klassikkopeli. Earthbound lumosi minut huumorillaan, mielikuvituksellaan ja yleisellä häröydellään täysin. Aika hyvä saavutus 20 vuotta vanhalta SNES-peliltä!
”Kiitos oi arvostettu herra Penttilä mainiosta kertauksesta, mutta miten se liittyy Citizens of Earthiin?” Ole hyvä kunnioitettu lukija! Kerroin siksi, että Citizens of Earth kumartaa EarthBoundin suuntaan useasti ja syvään.
Koalitiojoukko
Citizens of Earthin päähahmo ei ole enempää eikä vähempää kuin vastavalittu koko maailman varapresidentti. Tuo jykeväleukainen, suoraselkäinen demokratian puolustaja tutkii värikkään sarjakuvamaailman outoja tapahtumia. Pahiksena häärii varsin soinimainen oppositiojohtaja, joten mahdollisuudet isoon huumorijytkyyn ovat kovat. Valitettavasti varapresidentin seikkailut sujuvat kuin kokoomusvetoisen hallituksen sote-uudistus.
Koska esikuvana on EarthBound, on Citizens of Earth vinksahtanut yhdistelmä nykyaikaista maailmaa ja perinteisiä japsiropetyylikeinoja. Sen taistelut käydään vuoropohjaisina rivitansseina, mutta viholliset näkee ennalta, ja jos oma porukka on tarpeeksi kova, taistelu voitetaan automaattisesti. Nämä ominaisuudet ovat suoraan EarthBoundista, ja useampi peli voisi ottaa ne käyttöönsä.
Citizens of Earthin oma juttu löytyy pelin nimestä. Varapresidentti ei itse nujakoi, ei tietenkään, vaan kolmen hengen tappelutiimi kasataan kansalaisista. Käskytettäviä kansalaisia on muhkeat 40 kappaletta, ja jokainen toimii taisteluissa kiitettävän omaleimaisesti. Jokaisella on paitsi oma paikkansa taisteluissa, myös taisteluiden ulkopuolella käytettävä kyky. Autokauppias antaa auton käyttöön, psykiatri auttaa tutkimaan unimaailmaa, salaliittoteoreetikko voi kertoa pikkutietoa vihollisista ja niin edelleen.
Taistelut rullaavat muuten perinteisesti, mutta jokainen hahmo käyttää erikoiskykyihinsä erillisiä kykypisteitä. Heikommat hyökkäykset kasvattavat kykypistesaldoa, vahvemmat vähentävät sitä. Koska pisteitä ei parhaimmillaankaan ole kuin muutama, kannattaa vahvempia hyökkäyksiä käyttää muuallakin kuin pomomatseissa.
Arvostan sitä, kuinka yksinkertaisen kykypistesysteemin ympärille on joka kansalaiselle onnistuttu luomaan oma taistelutyyli. Valitettavasti osa vetää kikkailun liian pitkälle. Esimerkiksi baarimikon viinakset nostavat joitain ominaisuuksia parin vuoron ajaksi, mutta sitten ne laskevat alle alkuperäisen. Ehkä realistista, mutta pidemmissä taisteluissa hahmo on riesa eikä hyödyke.
Paras taktiikka onkin keskittyä muutamaan yksinkertaiseen perusnahistelijaan. Itselläni oli leipuri parantajana ja pari vahvempaa rähisijää turpiinvetäjinä, ja se toimi paremmin kuin lukuisat muut tiimiviritelmät. Kun taistelua on muutenkin turhan paljon ja erilaisia vihollisia turhan vähän.
Idea isosta kasasta rekrytoitavia kansalaistaistelijoita on hyvä, ja arvostan niiden suunnitteluun nähtyä vaivaa. Mutta kun itse taistelut eivät ole kansalaisten tasolla, tulee perusseikkailusta liian tylsää peruspuurtamista liian nopeasti.
Välikysymys
Citizens of Earth matkii EarthBoundia välillä liiankin orjallisesti, mutta ymmärtämättä, miksi EarthBound toimi niin pirun kovaa. EarthBoundin naivistiseen yllätyksellisyyteen verrattuna Citizens of Earth vaikuttaa periamerikkalaisen sliipatulta. Kaikki rosot on hävitetty, kaikki kiinnostavat kulmat hiottu. Mielikuvitus on korjattu kloonauksella ja karkeus sieluttomalla muovisuudella.
Koska pahimmillaan juonikin lainaa EarthBoundia, en osaa olla miettimättä, kuinka paljon paremman pelin Eden Industries olisi saanut aikaan isommalla ripauksella omaperäisyyttä. Satunnaisesti Citizens of Earth onnistuu höräyttämään naurun tai pari, mutta ne hetket ovat liian harvassa.
Huippupelien apinoinnissa ei ole mitään vikaa, mutta se toimii vain, jos mukaan lorauttaa muutaman omakin idean.
Citizens of EarthBound olisi parempi peli omilla ideoilla. Nyt se katsoo liikaa taakse ja liian vähän eteen.
72
