Kauhuteeman ympärille on tunnetusti vaikea rakentaa hyvää peliä. Undyingissa ongelma on kierretty kääntämällä lähestymistapa päinvastaiseksi: ammuskelupeliin on ympätty koristeeksi kauhuelementtejä.
Undying sijoittuu vuoden 1920 Irlantiin, jonne okkultin salat tunteva päähenkilö Patrick Galloway matkustaa hyvän ystävänsä Jeremiah Covenantin kutsumana. Covenantin suku on joutunut salaperäisen kirouksen valtaan. Jeremiahin sisarukset ovat kuolleet yksi toisensa perään hämärissä oloissa.
Hauta ei kuitenkaan tarjoa lepoa Covenantin herrasväelle, ja pian suvun kotikartano täyttyykin todella pahanhajuisista asukeista. Eivätkä nämä kuolleista palanneet vieraat tyydy pelkkään kummitteluun ja muuhun kujeiluun: kuolleet sisarukset ovat täynnä epäpyhää vihaa kaikkea elävää kohtaan.
Kuolinvuoteellaan Jeremiah rukoilee Gallowayta selvittämään sukukirouksen alkulähteen ja palauttamaan elävät kuolleet sisaruksensa takaisin kuolleiksi kuolleiksi sisaruksiksi. Pikku juttu Gallowaylle, taistelihan tämä epäkuolleita vastaan jo ensimmäisen maailmansodan aikana.
Alun pakollisten keskustelujen jälkeen Gallowayn seikkailu asettuu nopeasti räiskintäpelimäisiin uomiinsa. Kauhupeliksi Undyingia voi kuitenkin olla vaikeampi mieltää, sillä horrorin tehokeinot ovat jokseenkin samoja kuin mitä tällaisissa 3D-toimintapeleissä on käytetty jo vuosia.
Okei, lattialla on raadeltuja ruumiita ja hirviöiden epäinhimillinen mylvintä kaikuu pimeillä käytävillä, mutta aivan samaahan löytyy mistä tahansa muustakin ensimmäisen persoonan ammunnasta. Pelin ympäristöt ovat niin tavanomaista räiskintäpelitavaraa vankityrmineen ja rauniolinnoineen, ettei niistä ahdistu kuin korkeintaan vahingossa.
Pientä kauhuvärinää saadaan sentään aikaiseksi pelin sujuvasti käsikirjoitetusta tarinasta, jota kerrotaan muun muassa pelaajan päiväkirjaan ilmestyvin raapustuksin. Päiväkirjamerkintöjen lueskelu katkoo toimintaa ikävästi, mikä ei välttämättä ole kaikkien pelaajien mieleen. Onneksi kirjoitukset on tarkoitettu nimenomaan taustatiedoksi, joten ne voi halutessaan sivuuttaa tyystin.
Kyllä Undying silti muutaman kerran saa kunnon säpsähdyksenkin aikaiseksi, lähinnä kuitenkin juuri taitavalla hirviöiden sijoittelulla. Satunnaisia pelästymisiä pidemmälle Undying ei kauhussaan oikein pääse. Irkkumytologiasta ammentavaa tunnelmaa kyllä piisaa, mutta todellista jännitystä ei.
Taikuus-schmaikuus
Kauhu on lopulta Undyingille vain pelkkä kehys, sillä pohjimmiltaan peli on silkkaa räiskintää. Räiskintäpeliksi se onkin poikkeuksellisen onnistunut, eikä vähiten hienojen puitteittensa ansiosta. Konepellin alla pörräävästä Unreal Tournamentin enginestä on loihdittu paikoin jopa häkellyttävän jylhiä ympäristöjä niin sisätiloissa kuin ulkonakin.
Massiivisista kentistä huolimatta peli osaa hyvin paimentaa pelaajaa oikeaan suuntaan, esimerkiksi pitämällä väärille teille vievät ovet lukossa. Tämä tosin johtaa välillä tilanteisiin, joissa saa turhaan harhailla pitkin maita ja mantuja etsimässä ulospääsyä, kun se todellisuudessa löytyykin vain taaempaa auenneena porttina.
Komeasti animoidut hirviöt ovat samaa kaliiberia ympäristöjensä kanssa, joskin niitä vaihdetaan pelin edetessä turhan verkkaiseen tahtiin. Hirviöt ovat muutakin kuin hienoa grafiikkaa, sillä ne on siunattu myös poikkeuksellisen hyvällä tekoälyllä. Etenkin laumoina hyökätessään pedot antavat napakan vastuksen. Taisteluissa riittää muutenkin haastetta, sillä hirviöt ovat kestäviä ja pelaaja itse ei kestä kovinkaan paljon osumia.
Sen jälkeen kun pelaaja löytää murhaavan tehokkaan kelttiläisviikatteen, puntit kääntyvät pahasti hirviöitä vastaan. Usein jopa kertalaakista tappava viikate sattuu nimittäin olemaan ehkä yksi munakkaimmista 3D-peliaseista sitten Doomin moottorisahan. Viikate sivaltaa vihulaisia kirjaimellisesti halki, poikki ja pinoon hilpeiden verikaarien säestyksellä.
Vastapainoksi viikatteelle tappovälinevalikoimassa on muutamia täysin hyödyttömiä kapistuksia. Esimerkiksi polttopullot ja kylmiä henkäyksiä ampuva tiibetiläinen sotamörssäri jäivät molemmat käytännössä kokonaan vaille käyttöä.
Aseiden lisäksi pelaajalla on turvanaan ripaus taikuutta. Loitsuja on pelissä kymmenkunta erilaista ja ne opitaan maastosta löytyvistä kääröistä. Tuholoitsujen, kuten ektoplasman ja salamoiden, lisäksi taikuudella voi muun muassa selvänähdä menneitä tapahtumia. Selvänäkeminen toimii samanaikaisesti paitsi pelivinkkiautomaattina, myös tarinaa valottavana tunnelmanlisääjänä. Pelaaja ei tosin etukäteen voi tietää mikä huone kulloinkin tarjoaa jotain selvänähtävää, joten noitua saa monasti turhanpäiten.
Hauskana keksintönä yksittäisten taikojen tehoa voi parantaa pitkin peliä ripotelluilla energiakivillä. Kivien bonusvaikutus on pysyvä, joskin usein aika huomaamaton. Vastaavasti aseille on tarjolla useita eri ammustyyppejä, esimerkiksi revolveri saa kummasti lisää pysäytysvoimaa hopealuodeista.
Lääkelaukut kateissa
Sujuvuudestaan huolimatta Undyingilla on omat pikku vikansa. Tasohyppely on tietysti asia mistä on helppo rutkuttaa, mutta en vain yksinkertaisesti pidä mistään millintarkoista tallenna ja lataa -pomppuralleista. Vaikkei hyppelyä nyt loppujen lopuksi paljon olekaan, Undying viljelee sitä tasaisin väliajoin.
Toinen ärsyttävyys piilee ammustarvikkeiden ja elinvoimaa parantavien lääkelaukkujen sijoittelussa. Joissakin kentissä nurkat ovat täynnä roinaa ja toisissa taas odotetaan kituuttavan näennäisen loputtomia vihollislaumoja vastaan pelkällä pyhällä hengellä.
Eräänkin kerran huomasin tallentaneeni itseni tilanteeseen, jossa muutamaan pisteeseen huvennut energia piti saada riittämään noin parin kentän mittaiseen läpijuoksuun. Tulipahan ainakin taas kerran todettua, että ihminen voi pakon edessä venyä uskomattomiin suorituksiin - jos ei muuten niin ankaralla seivailulla.
Muuten Undyingin toteutus onkin moitteetonta. Peli näyttää ja kuulostaa hyvältä, sen aihepiiri on räiskinnälle sopivan erilainen ja tarinan kulkua on muutenkin mielenkiintoista seurata. Kaiken muun hyvän lisäksi Undyingille on myös saatu sopivasti pituutta, joten pelattavaa riittää useammallekin illalle.
Undyingin elinikä jää kuitenkin läpipeluun jälkeen lyhyeksi, sillä Unreal-taustastaan huolimatta se ei sisällä lainkaan moninpeliä. Toivoa kuitenkin on, että nettipeli saadaan vielä myöhemmin julkaistavana päivityksenä.
86
