Comanche on aina painottunut enemmän suoraviivaiseen toimintaan kuin realismiin. Nyt rima on laskettu niin alas, että lapsikin pystyy lentämään helikopterilla.
Comanche 4 on oikeastaan kolmiulotteinen first person -ampumapeli, jossa pelaaja on helikopteri. Tikku toimii kuin normaaliräiskinnän näppäimet, eli eteenpäin vääntämällä kopteri kulkee eteenpäin, taaksepäin vääntämällä taakse ja sivulle vääntäminen streiffaa. Polkimet kääntävät kopterin nokkaa ja kaasu määrittelee, kuinka korkealla maanpinnasta kopteri pysyttelee. Korkeus säätyy automaattisesti vaikka tulisi mäki eteen.
Peliä mainostetaan Novalogicin sivuilla sillä, että lentämisen oppii viidessä minuutissa ja että ohjaamiseen sopii yhtä hyvin näppäimistö, hiiri kuin lento-ohjaimetkin. Sitä en epäile yhtään. Sivuilla vakuutetaan lisäksi, että peli sopii myös simulaattoriharrastajille monine asemalleineen, määriteltävine lentomalleineen ja HUD-moodeineen. Se on kyllä suora vale.
Koska nokan kallistaminen eteen-taakse ei vaikuta roottorin nostovoimaan millään tavalla, itselläni oli alkuvaiheessa vaikeuksia saada kopteri kulkemaan haluamaani suuntaan. Kallistus ei tuntunut kääntävän kopteria tarpeeksi nopeasti ja jouduin koko ajan avustamaan polkimilla. Tarkemmin tutkittuani huomasin, ettei tikun kallistus tosiaankaan käännä lentosuuntaa milliäkään, vaan ainoastaan liikuttaa hekoa sivusuunnassa. Vain polkimilla voi kääntyä.
Ei mikään simulaattori
Edeltäjiäänkin kevyempää Comanche nelosta ei missään tapauksena voi arvostella simulaattorina, mutta ei peli toimi räiskintäajanvietteenäkään. Tehtävät ovat liian suoraviivaisia: Lennä kohteeseen, ammu kunnes kukaan ei ammu takaisin ja siinä se. Jos aseet loppuvat, palataan tukikohtaan tankkaamaan ja samalla vauriot korjautuvat.
Tehtävät on purkitettu, eikä niissä ole lainkaan satunnaisia elementtejä. Jos kuolee tai ei saavuta tavoitteita, lennetään sama tehtävän uudelleen.
Muutamissa tehtävissä on vähän vaihtelua, esimerkiksi yhdessä tehtävässä pitää varjostaa huumediilerien Cessnaa, jotta koplan tukikohta löytyisi. Siitä selviää, kunhan pysyttelee alle 500 jalan korkeudella lentokoneesta. Kun tukikohta löytyy, palataan pelin peruskuvioon eli kaikkien vihollisten tuhoamiseen. Ruudulla näkyy mukavasti selvänä numerona, montako viholliskohdetta tehtävässä on, jotta tietää, paljonko porukkaa pitää vielä lahdata.
Lyhyt komanssi
Pelissä on kaiken kaikkiaan kuusi kampanjaa ja sen lisäksi koulutustehtävät, jotka ovat turhia, kun oppimiskäyrä on olematon. Kampanjat sijoittuvat vaihtelevaan maastoon saaristoista viidakkoon ja aavikolle. Kampanjat ovat hyvin lyhyitä, jokaisessa on vain kolmesta viiteen tehtävää, ja pari ensimmäistä ovat täysin läpihuutojuttuja.
Vihollisten osumataso vaihtelee suorassa suhteessa kampanjan vaikeuteen. Alkuvaiheessa viholliset eivät osu edes keskellä vihollisleiriä leijuvaan kopteriin, mutta viimeisissä kampanjoissa saa olla tarkkana väistöliikkeiden kanssa.
Aseistuksena ovat perinteiset Boeing-Sikorsky RAH-66 Comanchen aseet eli Hellfire-ohjukset, Hydra-raketit, Stinger-ilmatorjuntaohjukset ja tietysti uskollinen konetykki. Lisäksi siipimiestä ja tykistöä komennetaan kuten omia aseita: Valitaan kohde, "aseeksi" siipimies tai tykistö ja painetaan liipaisinta. Tuho tulee vain pienellä viiveellä.
Oma helikopteri kestää valtavasti kuritusta. Kun kuntopalkki putoaa nollaan, kone räjähtää, mutta sitä ennen vauriot eivät vaikuta mihinkään. Testin vuoksi rysäytin Comanchen päin puita ja kukkuloita puolen tusinaa kertaa täydellä vauhdilla ennen kuin helikopteri tuhoutui.
Aikaisempien versioiden vokseligrafiikat on heitetty romukoppaan, ja Comanche nelonen piirtää grafiikan tutulla T&L-kiihdytyksellä. Maastossa on puita, jotka katkeavat tykkitulessa ja taipuvat roottorin virtauksessa. Veden päällä lentäessä kopterin alla näkyvät hienot pyörrevirtaukset, mutta muilta osin grafiikka on rehellisesti sanoen pettymys. Aikaisemmin Comanche on aina edustanut aikansa kärkiluokkaa grafiikassa, mutta nyt se ei yllä terävimpään kärkeen. Itse pidän Operation Flashpointin grafiikkaa parempana ja sen helikopterien lentomallia realistisempana.
Vain helpon räiskinnän ystäville
Comanche nelonen on jo liian kevyt. Lentomallissa ei ole mitään haastetta, ja iso osa huvista katoaa. Sitä eivät lisää tehtävät, joissa on ainoastaan vähän vaihtelua ja ovat aivan liian suoraviivaisia.
Kunnon helikopterisimulaattoria etsivälle kehotan kääntymään Comanche/Havokin puoleen. Grafiikka ei ehkä ole yhtä hyvä, mutta kampanjat ja lentomallit ovat edelleen ykköstasoa.
65
