Taistelutoverit ovat laskeutuneet
Juuri kun luulit että sotapelien jenkkibakteeri-infektio on parannettu...
Viime kesänä julkaistu Company of Heroes 2 on moninpelinä loistava tosiaikanaksuttelu toisen maailmansodan pulavuosilta. Kakkosessa vihdoinkin keskityttiin itärintamaan eli Saksan ja Neuvostoliiton köydenvetoon maiden pääkaupunkien välillä. Berliini hävisi ja kaatui.
Nyt Company of Heroes 2 saa ensimmäisen lisäosansa, olisikohan siinä se Saksan osuus? Ehei, vaihteeksi näemme Yhdysvaltain armeijan vapauttamassa Länsi-Eurooppaa, vastassaan Saksan armeijan länsisiipi Oberkommando West. The Western Front Armies on lisäksi puhdasta moninpelaajan herkkua, eli minkäänlaista yksinpelikampanjaa ei ole.
Sota, sota ei muutu
Pelillisesti lisäri on lisää sitä samaa: vallataan sektoreita kartalla ja saadaan enemmän resursseja parempaan kalustoon: bensalla tankkeja, ammuksilla aseita ja ja miesvahvuudella joukkoja. Yksiköissä realismi on vähemmän tärkeää kuin kuin kivi-paperi-sakset-periaate, jonka takia armeija on koostettava tarkkaan vastapuolta seuraten. Emopelin malliin ei ole vain yhtä oikeaa tapaa pelata.
Lisäri tarjoaa kahdeksan kartallista Pohjois-Ranskan ja Belgian legendaarisia kohteita kesä- ja talvimaisemissa. Uudet kartat mallintavat Normandian, Belgian ja Luxemburgin kaupunkeja, kyliä, maaseutua ja metsiä jokineen. Kylävoittoisesti rakennuksia on mukana emopelin karttoihin verrattuna hieman enemmän ja sijoitettuna strategisesti paremmille paikoille mahdollistaen sektorien puolustamisen talojen suojista.
Lisäri toimii myös itsenäisesti, jolloin pakettiin kuuluvat myös emopelin 23 karttaa. Koko paketin omistajat pääsevät kokeilemaan mielenkiintoista vaihtoehtohistoriaa, jossa jenkit ja neukut ottavat yhteen. Sinänsä moninpelikartoista ei ole pulaa: Steam Workshopista löytyy yli 1700 karttaa, jotka asentuvat nätisti napinpainalluksella. Laadullisesti ne tietysti ovat mitä tahansa, aina taidokkaasta taideteoksesta parissa minuutissa sutaistuun keskeneräiseen sotkuun.
Eisen Hower vastaan Eisen macht stark
Jenkkien vahvuudet ovat jalkaväki, keskiraskaat Shermanit ja sopeutumiskyky. Amerikkalaiset saavat tukikohdan valmiiksi pystytettynä, mutta paremmat yksiköt vaativat yhä korkea-arvoisempia upseereja kentälle. Yllättävää kyllä, REMFit toimivat myös taisteluyksikköinä, osaavat tilata ilma-iskuja ja toimia vaikka jalkaväen ryhmittymisalueena. Parempi aseistus vaatii vierailua tukikohdassa, mikä hidastaa reagointia vihollisen tankkeja vastaan. Uusi yksikkö on ambulanssi, jolla joukkonsa voi parantaa ja täydentää. Pioneerit kaivavat puolustuspesäkkeitä, joihin saa konekivääritiimin. Jenkkikomentajista löytyy esimerkiksi laskuvarjojoukkoihin keskittyvä haara, joka osaa tiputtaa ilmateitse konekivääreitä ja panssarintorjuntatykkejä suoraan halutulle alueelle. Toinen haara mahdollistaa puolitelavaunuun pultatut kranaatinheittimet, paremmat aseet jalkaväelle sekä M7 Priest -tykistövaunun. Tankkihaaran bonuksia ovat esimerkiksi raskas M10-taisteluvaunu ja puolustuksia auraava Sherman-vaunu.
Uudet saksalaiset eroavat muutamaa yksikköä lukuunottamatta aika paljonkin itäsaksalaisista. Tarkka-ampujia ei ole, kranaatinheittimet on korvattu tykeillä, ja kk-tiimi on enää yhden komentajahaaran bonus. Saksalaiset ovat loppusodan malliin perääntymiskannalla ja saavat hitaammin resursseja. Sen vastapainoksi pioneerit voi pistää keräämään taistelukentältä romuja, ja tukikohdassa voi vaihtaa bensaa ammuksiin tai toisin päin. Saksan taktiikkavaihtoehdot ovat käytännössä joko erikoistuminen asepäivityksiin, ilmaiskuihin ja erikoistoimintoihin ta taisteluvaunuihin. Puolitelakuormurit pystyttävät joukkojentuotantopytinkejä mille vallatulle sektorille tahansa, johon on katkeamaton reitti alkupisteeltä. Nuo rakennukset tarjoavat bonuksena kaluston ja miehistön korjausta ja täydennyksiä sekä tulitukea.
Erikoisin uutuusyksikkö on infrapunavaloheittimillä varustettu puolitelavaunu, joka toimii kuin hitaasti haravoiva tutka ja paljastaa vihollisen sijainnin melko isolla säteellä. Tällä kertaa saksalaisilla on myös vahvuutena hyvät kevyet taisteluvaunut. Jos resurssipulasta pääsee yli, alkupelin puolustusvoittoiset vahvuudet voi loppupelissä korvata erittäin tehokkailla mutta resurssisyöpöillä raskailla tankeilla, tutuilla Königstigereillä ja Panthereilla, tosin vain jos valinnut oikean taktisen haaran.
Koko yksikköarsenaalia pääsee käytännössä kokeilemaan vasta 6–8 pelaajan matseissa, 1vs1-pelit päättyvät usein jo kun keskiraskaat vaunut astuvat näyttämölle.
Rintamaamme yhtykää
Vaikka homma näyttää ja tuntuu tutulta, lisälevy on täynnä uusia toimivia uusia ideoita ja uutta pelitasapainoa. Uudet armeijat eroavat selvästi varsinkin lähtökohdiltaan, mutta myös vanhoista ja toisistaan ja istuvat täydellisesti mukaan. Amerikkalaiset perusyksiköt sopivat liikkuvuudellaan hyökkääjiksi ja ne pystyvät paremmin sopeutumaan joka tilanteeseen, mutta muuttujia on niin paljon, ettei puolien vahvuuksista voi sanoa lopullista sanaa. Väitän että uudet armeijat ovat yksikkövahvuuksiltaan lähempänä symmetriaa kuin emopelissä. Ainakin nyt kun sniputtajat ja kranaatinheittimet on poistettu peruspakasta, taisteleminen on astetta mukavampaa.
The Western Front Armies -lisäriä on pakko suositella varauksetta. Company of Heroes 2 on edelleen komea, ja pelimekaniikaltaan sitä parasta taktista tosiaikastrategiaa.
PC
Relic Entertainment / SEGA
Versio: 3.0.0.14526
Minimi: 2Ghz Intel Core2 Duo tai vastaava, 2Gt muistia, 512Mt DX10 -videokortti (Geforce 8800GT tai Radeon HD 2900XT)
Moninpeli: 2-8
Testattu: Intel i7 2600k (3,4 GHz), 8 Gt, GeForce GTX780, Windows 7 64bit
Ikäraja: 18
89 pistettä + pelit suosittelee
89
