Cool Spot – Viileä Piste

Alati jatkuva tuskin koskaan (onneksi) loppuva tasohyppelyvyörytys jatkuu yhdellä viime syksyn konsolihiteistä eli Cool Spotilla. Valitettavasti Virginin tasohyppelykäännökset ovat olleet tähän asti kiltisti sanottuna keskinkertaisia, joten odotukset eivät pilviä hivo.

Cool Spot on taatusti pelihistorian omituisin sankarihahmo ja lisenssi. Kyseessähän on se punainen piste, joka on tuttu jok'ikisestä Seven Up -pullosta. Luulisi olevan vaikeaa tehdä punaisesta täplästä persoonallinen ja vetoava hahmo, mutta siinä on kuitenkin onnistuttu, ja lukuisten eläinhahmojen jälkeen Cool Spot tuo piristävän tuulahduksen tasohyppääjien pölyttyneeseen kastiin.

Vaikkei juoni olekaan itse pelaamisen kannalta oleellisen tärkeä, sellainenkin on. Kuulin Spotin vieläkin viileämmät kaverukset (Spotteja nekin) on kidnapattu ja häkitetty. Pahantekijästä ei ole tietoa, mutta ilman muuta kaveriparat on päästettävä pälkähästä. Sankarispotin ammukset eivät kuitenkaan pysty rikkomaan lukkoa, ellei hän kerää tarpeeksi punaisia pisteitä matkan varrelta.

Kaiken kaikkiaan pelissä on peräti yksitoista laajaa vaihetta, mikä kuulostaa riittävältä. Vaihtelua on mukavasti ja peli tempaa sujuvasti mukaansa. Seikkailu alkaa aurinkorannalta (life's a beach) ja jatkuu venelaiturin kautta kohti yhä surrealistisempia maisemia. Valitettavasti viimeisissä vaiheissa palataan takaisin teemaltaan tuttuihin kenttiin, mikä väkisinkin tekee lopun pikkuisen tylsäksi, ehkäpä myös helpoksi. No, kertaus on opintojen äiti...

Amigan Cool Spot seuraa mahdollisimman uskollisesti alkuperäistä versiota. Pelituntuma ja pelattavuus ovat säilyneet hyvin. Virgin (John Twiddy, itse asiassa) on jaksanut tällä kertaa ohjelmoida myös parallaksitaustat, mikä tekee pelin heti täyteliäämmän näköiseksi. Väriskaala on valitettavasti melko ponneton, eikä vierityskään ole aivan silkinpehmeää, mutta Global Gladiatorsiin verrattuna Cool Spot on melkoinen edistysaskel. (Ilman muuta muhkea A1200/CD32-versio olisi saatava!)

Yllättäen melkeinpä parasta Cool Spotissa on musiikki. Aluksi keinutaan reggaen tahtiin, myöhemmin kuullaan bluesit ja boogiet ja hilpeät bonusvaiheet paahdetaan teknon tahdissa. Kerrankin musiikkiin ei kyllästy alta aikayksikön. Lisäksi ääniefektit ja musiikki kuuluvat yhtäaikaa, mikä sekin on viime aikoina ollut Amiga-peleissä tuiki harvinaista.

Alkuperäisen Cool Spotin tekijät David Perry ja musiikkimaestro Tommy Tallarico ovat melkoisia kuuluisuuksia. Huhujen mukaan ensin mainitulle maksettiin tämän pelin jälkeen muhkeat reilut miljoona markkaa Aladdinin ja Jungle Bookin tekemisestä! Mies on kuulemma jo ehtinyt hankkinut urheiluauton ja luxuslukaalin Kaliforniasta. Toivottavasti Aladdin saadaan joskus myös Amigalle: onhan se kiitos Disney-animaattorien avun yksi visuaalisesti vaikuttavimpia tasohyppelyjä kautta aikojen.

Cool Spot on miellyttävimpiä tasohyppelyjä pitkään aikaan. Se ei tarjoa mitään mullistavaa genreä uudistavaa, mutta viihdyttää aikansa. Pelattavuus on sujuvaa, vaikeutta sopivasti ja vaihtelua riittävästi. Vaikka Zool 2 lienee monen tasohyppelyfanaatikon suosikki ja ohjelmoinnin huippu, on Cool Spot pelinä parempi.

82