"...mutta nyt kehään kipuaa Dark Reign. Laatutyötä oleva, uusia innovaatioita pursuava tosiaikastrategia tempaisee Command & Conqurerin uppercutilla lattiaan. Westwoodin tallin pitkä ylivalta on ohi".
On taas aika tarttua hiireen, rakentaa mustan harson peittämään kenttään tukikohta, kerätä raaka-aineita ja tuottaa niin paljon yksiköitä, että vastapuolen saa survottua maan rakoon. Dark Reign ei vaihteeksi olekaan mikään turha klooni, vaan lisää C&C-soppaan runsaasti omia mausteita, ja jopa varsin kelvollisen tekoälyn. Lopputulos on lajityypin valioyksilö.
Aikakone avuksi
Satoja vuosia sitten Imperiumin ja Freedom Guardin välisen sodan lopputaistelu polki jalkoihinsa togralaisen kulttuurin, eloonjääneiden paetessa avaruuteen. Pelaajan tiedustelualus kohtaa itsensä Togran lähettämän luotaimen, joka tarjoaa houkuttelevan mahdollisuuden: pelaaja voi matkustaa ajassa taaksepäin ratkaisevaan taisteluun, ja jos hän voittaa sekä Freedom Guardin että Imperiumin, historia muuttuu ja koto pelastuu.
Koska tilaisuus on kertakäyttöinen, joutuu pelaaja kevyenä kenttäharjoitteluna käymään läpi historialliset taistelut. Lineaarisesti etenevä historiankurssi kestää 12 tehtävää, ja nämä voi pelata joko Freedom Guardin tai Imperiumin vinkkelistä. Tai kummankin, sillä tehtävät eivät ole identtisiä.
Punainen tupa ja plasmatorni
Pakolliseen tukikohtaan pykätään tutut perusrakennukset. On päämaja, voimalaitokset, vedenpuhdistamo, sotilaskoulutuskeskus, ajoneuvotehdas, sairaala ja korjauspaja. Tukikohtaa suojaavat asetornit ja ilmatorjunta. Rakennukset saa vapaasti lätkiä vaikka ympäri kenttää.
Rakennukset eivät nouse itsekseen, niitä rakentavat päämajan tuottamat rakentajarobotit. Niinpä pelkkä päämajan murskaaminen ei vielä neutraloi toista pelaajaa, olettaen että tämä on tajunnut jemmata rakentajia jonnekin. Syytä olisi, sillä myöhemmät mega-aseet pistävät rakennuksia kerralla päreiksi. Imperiumin Rift Generator luo tuhoisan aikahäiriön, ja Freedom Guardin Shock Wave pystyy generoimaan maanjäristysaallon.
Vaan mistäpä rakennusraha revitään? Puhtaasta vedestä. Tulevaisuudessa se on painonsa arvoista kullassa. Rahturi kuljettaa veden laukaisualustalle, ja kun tankki on täynnä, se laukaistaan kiertoradalle odottavalle ostajalle. Toinen kerättävä raaka-aine on taelon, jolla voi lisätä energiantuotantoaan.
Sodan miehet
Dark Reignissa on line-of-sight, eli vain omien yksikköjen näköpiirissä olevat viholliset näkyvät. Line-of-sight vaikuttaa maaston korkeuseroissakin (joita on vaikea hahmottaa), joten kukkuloita sun muita voi käyttää näkösuojana. Maastotyyppejä on erilaisia, mikä hidastaa tai jopa estää eri yksiköiden liikkumista eri ympäristöissä. Niinpä Dark Reignissä jalkaväki on muutakin kuin tykinruokaa, sillä jalkaväki kulkee missä vaan. Hyvin aseistetut perussotilaat sitäpaitsi ovat varsin tulivoimaisiakin.
Freedom Guardin perussotilaat saa Phasing Facilityn rakentamisen jälkeen pheisaamaan, eli nämä sulautuvat maahan. Scout ja Sniper osaavat muuntautua palaksi maastoa, esimerkiksi puuksi tai kiveksi. Monet tehokkaammat aseet vaativat tulenjohtajan, johon ne sopivat erittäin hyvin. Imperiumilla on näpsäkkä infiltraattori, joka osaa naamioitua vastustajan mieheksi ja voi varastaa vastustajan teknologiaa. Tukijoukoiksi sopivat mekaanikko, joka korjaa laitteita ja lääkintämies, joka paikkaa sotilaita.
Raskasta metallia
Dark Reignin raskaammat taisteluvälineet ovat aika tutun oloisia. Ruokalistassa on kaikkea kevyistä tiedustelurasseista erilaisiin tankkeihin ja telatykkeihin. Yksikön alla on joko pyörät, telaketjut tai leijuntatyyny, ja tämä määrää missä maastossa ja miten lujaa se voi kulkea. Esimerkiksi ilmatyynytankki voi ylittää vettä, mutta on varsin avuton kukkulaisessa maastossa.
Dark Reignissä on alkeelliset ilmavoimat kevyine hävittäjineen ja maataistelukoneineen. Käyttökelpoisin on Imperiumin hidas mutta varsin tuhoisa Sky Fortress, joka suojattuna laumana kertaheitolla pyyhkii rakennuksia. Erikoisemmista vehkeistä mainittakoon Shredder, lentävä sahanterä jalkaväkeä vastaan, ja Hostage Taker, joka kaappaa jalkaväkeä ja tekee heistä pommilla varustettuja zombeja.
Hiiri naxuu
Dark Reignin käyttöliittymä on kokonaisuudessaan toimiva, ja peli on erittäin sujuvaa pelattavaa, ilman päällekäyvää täsmänysväystä. Rakennusjonot säästävät turhaa naxuttelua, samoin näppäinoikotiet. Pelissä on myös paras näkemäni waypoint-systeemi. Tabulaattori painettuna naxutetaan pisteet ja kun näppäin ylös ponnahtaa, yksikkö liikkeelle singahtaa. Toimii vaikka kesken taistelun. Waypointit saa tallennettua ja niitä saa editoitua, joten erilaisten huoltoreittien ja jatkuvien vartiointireittien perustaminen on helppoa, ja keventää sekin naxutustarvetta.
Maastoa peittävän harson hävittäminen on tunnetusti työlästä, paitsi Dark Reignissä: valitaan nopsa yksikkö ja annetaan käskyksi "scout". Yksikkö tutkii maastoa automaattisesti, kunnes kuolee. Automaattikäskyiksi voi antaa myös häirintähyökkäykset ja etsi & tuhoa -tehtävän. Nämä pari viimeistä eivät ole kovin käyttökelpoisia, paitsi viimeistä vihollista etsiessä.
Yksiköiden käyttäytymistä voi viritellä. Takaa-ajo määrittelee, pysyykö yksikkö paikallaan, ajaako vihollista takaa pienen matkaa vai seuraako läpi koko kentän, minne ikinä vihulainen meneekin. Vahingonsiedon mukaan yksikkö joko seisoo vahingosta välittämättä kuin Tony Montana Arpinaamassa, tai vilahtaa korjattavaksi heti kun maali naarmuuntuu. Itsenäisyytensä mukaan yksikkö liikkuu kohteeseensa joko täysin tyhmänä, näkökenttään sattuvia maaleja ammuskellen tai jopa ohjat itse ottaen.
Melkein ajattelen, siis melkein olen
Dark Reignin sydän on Auranin kehittämä Tactics-engine, joka on ilmeisen vapaasti muuteltava. Pelin mukana tulee hyvän tehtäväeditorin lisäksi yksikkö/rakennus-, tekoäly- ja yksinpelieditorit, täsmälleen samat, jolla pelinkin tehtävät on tehty. Auranin kotisivulla (www.auran.com) on uusia yksiköitä, rakennuksia sun muuta ryhmän tuleviin peleihin, mutta ne voi istuttaa Dark Reigniinkin.
Tekoäly on kuulemma tilanteeseen sopeutuvaa sorttia, ja osittain skriptattuna toimii yksinpelissä hyvin. No, ainakin paremmin kuin Westwoodin peleissä. Yksinpelinä Dark Reign on mukavan haastava, muutaman ensimmäisen tehtävän jälkeen pelin saa ottaa tosissaan, jos meinaa menestyä.
Skirmish-moodissa, eli moninpelin kuivaharjoittelussa, tekoäly ei enää pärjää. Jollei jää alussa sen jyrän alle, voitto tulee lähes varmasti. Instant Actionissa muuten vaikeustasot ovat väärin: hard on itse asiassa easy. Tekoälyn suurin moka on yksiköiden lähettäminen tipoittain, sen vahva puoli taas tukikohdan puolustuksen reikien löytäminen ja hyödyntäminen. Lisäksi voisin vannoa, että se reagoi epäonnistuneeseen pelaajan hyökkäykseen (jossa tappiot ovat valtavat) lähettämällä jonkin piilossa kuikuilleen reservijoukon tukikohdan kimppuun.
Toteutukseltaan Dark Reign on parasta A-luokkaa. Graafisesti se on muuten hyvän näköinen, mutta maaston korkeuseroista ei saa selvää, ja yksiköt ovat turhan futuristisen näköisiä. Soundtrack on vaihteeksi kunnon jykevää musiikkia tympeän teknopopin asemasta, ja ääniefektit ovat erinomaiset. Tehtäviä ei valitettavasti välianimaatioilla sidota yhteen Red Alertin malliin.
Moninpeliä en valitettavasti ehtinyt kokeilla, mutta toisen käden tietojen mukaan se toimii ainakin teknisesti hyvin, ja eri osapuolet ovat kuulemma tasapainossa. Verkko-ja modeemipeleihin yhdestä rompusta saa tiristää neljä versiota, nettipeli vaatii kullekin oman.
Kun en ole vielä Total Annihilationia nähnyt, saa Dark Reign kunnian kantaa C&C-kuninkaan kruunua, ainakin hetken.
90
