Hei, hei, hermot meni, hei, hei, hermot meni, kun Alonne pataan Nikoa veti, summonit tuokaa ihan heti.
Jälkikäteen olen tajunnut, että Dark Souls kakkosessa on aika ovela vaikeustason säätö. Sen pomoja ei ole turhaan taidottomille rampautettu, joten taitavat pääsevät loistamaan. Laiskat ja lahjattomat voivat noukkia mukaan kaksi auttajaa, ja kun osaa pysyä poissa tieltä, matka jatkuu. Toisaalta Dark Soulsissa kaadoin yksin joka pomon paitsi Kalameetin, ja kakkosessa tuntuu olevan paljon pomoja, jotka on kuin suunniteltu ryhmätappoon.
Iron Keep on jäänyt pomoistaan mieleen. Siellä laavan hehkussa kohtasin itse Rautakuninkaan, sulatin hermoni tuliseen teemaan sopivan Smelter Demonin kourissa, ja koin säväyttävän jälleennäkemisen arkkiviholliseni Pursuerin kanssa.
Rautakuninkaan tapoin melkein itse, nyt olen kuninkaan kruunun perässä. Matkaan tarvittava telealttari löytyy kuninkaan nitistyspaikan bonfirestä.
Kruunu on Brumen valtavan tornin pohjalla. Tornin huipulta katsoen luulin, että nyt liikutaan kivoissa talvimaisemissa, mutta lumi onkin tietysti tuhkaa! Illuusiota pahentavat tuhkan peittämät ruumiit, jotka näyttävät kivoilta pikku lumiukoilta. Tuhka muodostaa kinoksia, joissa piilee ikäviä ylläreitä. Esimerkiksi rautajätit osaavat selvästi tehdä itsestään litteitä mahtuakseen kivetyksen päällä olevan ohuehkon tuhkakerroksen alle.
Tornista ei ole turistinähtävyydeksi, paitsi jos kiviseinäiset käytävät kiinnostavat liian paljon. Onneksi suosikkiaseeni ovat greatswordeja, joissa on pistohyökkäys, sillä isommilla aseilla yleensä pilaa terän seiniin.
Pelissä on kolme aluetta, joista Brumen torni on iso, mutta Old King’s Memory ja varsinainen bonusalue Iron Passage vain pomoreittejä.
Pomotason tuhkamunauksia
Kruunua vartioi valikoima erilaisia tuhkasotureita. Taktisesti tärkeintä on tunnistaa eteerisesti kuiskivat tuhkaidolit, joihin törmää heti ensimmäisen bonfiren jälkeen. Ashen idolit pysyvät paikallaan, mutta antavat inhottavia buffeja muille vihollisille, ja paiskivat tulimyrskyllä jos niiden lähelle menee.
Eikä niitä saa tapettua klassisesti tunkemalla niihin terän mitalla +10 Mirrah Greatswordia sisuksiin. Olin ymmälläni, itkun partaalla, pelkäsin järkeni sammuvan, sitten vaivauduin lukemaan heti alussa löytämäni Smelter Wedgen kuvauksen: “Tuhoaa Ashen idolin.”
Sitten käytinkin niitä liian innokkaasti. Pidä huoli että repussasi on neljä smelter wedgeä, kunnes ymmärrät, miten ne liittyvät Fume Knightiin.
Rautakuninkaan kruunu on ehkä pykälää vaikeampi lisäri kuin Uponneen kuninkaan kruunu. Viholliset harrastavat taas laumasieluisuutta ja niistä on tosi hauskaa ilmestyä tuhkasta selän taakse. Ne lyövät yllättävän lujaa ja käytävätaisteluissa loppuu helposti tila kesken.
Rautajätti oli hyvä elokuva, mutta pienessä tilassa nämä jätit eivät ole lämminhenkinen kertomus ystävyyden, vaan valtavan rautanuijan voimasta.
Rivihirviöitä vastaan minulla ei ole mitään, paitsi Sword of Mirrah +10, mutta pomot ovat toinen juttu. Niissä on mielikuvitus todella lentänyt!
Siis lomalle. Fume Knight on iso humanoidi, jolla on epäreilu miekka. Kierrätetty bonusboss on iso humanoidi, jolla on epäreilu miekka. Sir Alonne on vähän pienempi humanoidi, jolla on hyvä miekka. Niin hyvä, että se näyttää olevan PvP:ssä muotiase. Mikä pahinta, pomot täytyy kitkuttaa hengiltä. Mitä enemmän kavereita, sen heikommin vahinkoa.
Kruunun noutaminen ei nosta verenpainetta. Bonfire on lähellä ja Fume Knight kaatuu viimeistään summoneiden kanssa. Mutta muiden pomojen luo jo matka on pitkä ja vaarallinen. Fumen jälkeen ohjelmassa on myös bonukseksi laskettava Sir Alonne, jota lyödään kun se pälli on tehnyt yhden hyökkäyksen. Kunhan ei munaa, hiparit tippuvat hitaasti. Ei ole mitään suurta viihdettä, toinen nimeni kun on munaus.
Nähdessään kierrätetyn bonusbossin poikani sanoi ruman sanan ja lopetti pelaamisen siihen. Pomomatsin uudelleen yrittäminen vaatii tappelua paitsi Ashen Warrioreita, myös turvasta tasanteelta nuolia ja loitsuja paiskovia riivattuja haarniskoita sekä Soul Speareja nakkelevia Fume Sorcereita vastaan. Olin niin käärmeissäni, että määrätietoisesti tapoin kaikki matkalla sukupuuttoon ja sitten keskityin pääasiaan. NPC-summoneiden viihdyttäessä sinipirua opetin sille myrkyn voiman, eikä hipariakaan mennyt. Say “cheese”!
Tuplakruunu
Jokseenkin kivaa kamaa on taas tarjolla, niin tavarana kuin käyttöesineinä, kunhan muistaa nuohota nurkatkin.
Peliaikaa Rautakuningas vie noin neljästä kymmenen tuntia, taidoista riippuen. Sunken King oli rautaa, Rautakuningas ei täysin uponnut, kiitos työläiden pomojen ja visuaalisesti vähän tylsän ympäristön. Ehkä tässä parinsadan Darks Souls 2 -tunnin jälkeen alkaa olla jo taisteluväsymystäkin?
Se nähdään seuraavassa lisärissä, joka toivottavasti lopettaa homman kunnialla. Tätä lukiessasi hieron siis viimeistä kruunua, joka kuuluu norsunluiselle kuninkaalle.
Taidanpa ottaa biljardipallosorvini mukaan.
Nnirvi
Dark Souls II Crown of the Old Iron King
From Software
Arvosteltu: PC, saatavilla Xbox 360, PlayStation 3
Enimmäkseen kelvollinen lisäri melko tylsillä pomoilla.
84
