Rise of Iron lienee viimeinen lisäosa ennen aitoa Destiny-jatkoa. Valitettavasti sen myös huomaa.
Destiny on massiivimoninpelattavan roolipelin ja ensimmäisen persoonan räiskintäpelin risteytys. Räiskintänä Destiny muistuttaa tekijöittensä aikaisempaa peliä, Haloa, enemmän kuin vähän, mutta massiivimoninpelinä en keksi sille kovin suoraa vertailukohtaa. Pelaajia on (tiettävästi) miljoonittain, mutta instanssit ovat pieniä, kolmen tai kuuden pelaajan porukoilla pelattavia.
Kaksi vuotta ja neljä lisäosaa myöhemmin en vieläkään oikein osaa sanoa, mistä Destinyssä oikein on kysymys. Transhumanisoitunut ihmiskunta käy päättymätöntä torjuntataistelua avaruuden syövereistä kumpuavaa uhkaa – Pimeyttä – vastaan. Kun yksi uhkan ilmentymä lyödään, toinen nostaa jo lisäosassa päätään. Destinyn universumissa on paljon viitteitä siitä, mihin suuntaan suuret tarinalinjat voisivat kehittyä, mutta kymmenvuotinen julkaisusuunnitelma näemmä pakottaa panemaan pääjuonelle käsijarrun pohjaan.
Kenties olen vain seurannut välinäytöksiä nukuksissa, mutta minulle tarina makaa Rise of Ironin päätteeksi ihan samoissa lähtökuopissa kuin vuoden 2014 Destinyn alussa. Lukuisat lisärit ovat tyytyneet lähinnä esittelemään uusia vihollisryhmittymiä, ei selittämään mitään taustoista. Rise of Iron avaa totta kai vielä yhden rintaman lisää: Maan uumenista kaivettuun nanoteknologiaan hurahtaneet splicerit. Ne ovat suhteellisen tylsä re-skinnaus tuikitutuista Fallen-örkeistä.
Näillä eväin voisi luulla, että Rise of Iron olisi melkoisen epäonnistunut lisäosa, mutta ei nyt ihan niinkään. Rise of Iron ei korjaa puutteita, mutta onnistuu pönkittämään Destinyä juuri niiltä osa-alueilta – toiminta, toiminta, toiminta – joissa peli oli ennestäänkin vahva.
Silmänräpäyksessä ohi
Rise of Ironin puolituntiset kampanjatehtävät ovat kaikin puolin viihdyttäviä, ja ihan sopivan haastaviakin, mutta ne on suunnilleen yhdessä iltapäivässä nähty. Kampanjatunneissa laskettuna uutta pelattavaa on suorastaan käsittämättömän vähän.
Kampanjan lyhyyttä paikataan sillä, että mukana on muutakin: uusia ja uudelleenmasteroituja Strikejä, uusi areenataistelumoodi ja kaikkien aikojen superkalifragilistisin raidi. Suurin osa co-op-sisällöstä on yhä lukittu pelaajan kaverilistalle, automaattista pelinmuodostusta tarjotaan vain strikeihin. Tekijätiimi selittää tiukkaa linjaansa sillä, että raidit olisivat mahdottomia satunnaispelaajien porukalla. Ehkä niin, mutta se ei silti ole mikään peruste evätä matchmakingia viivasuorasti etenevistä kampanjatehtävistäkin.
Omaan aikatauluuni sopivat kiivaisiin pomotaisteluihin päättyvät Striket, joita ehtii hakata tunnissa pari-kolme. Oli hauska huomata kuinka muutamalle klassikko-Strikelle oli laadittu uusi käsikirjoitus. Nanoteknologialla ylikellotettu Sepiks Prime oli minulle parasta Rise of Ironia.
Onhan se tietty vähän köyhää, että monta kymppiä maksavassa lisärissä innostuin eniten siitä, että sain palata vanhoihin kivoihin tehtäviin ja virittää ensimmäisen pelivuoden suosikkiaseeni Mida Multi-Toolin nykytehtävien tasalle…
Ummikkoja hemmotellaan
Rise of Ironissa on vähän kaikkea mutta ei mitään Destinyn pelikonseptia mullistavaa. Vanhat koukut ovat yhä tallella: lennokas, liikkuvuutta painottava taistelusysteemi on konsolisukupolvensa paras eikä kamagrindin koukuttavuutta käy kiistäminen.
Pelaajien keskinäisillä taisteluita painotetaan uudessa lisärissä kohtalaisen paljon, mikä on harmi, sillä pvp-pelinä Destiny ei ole mitenkään parhaimmillaan. Areenataistelut kun tuppaavat taantumaan futuristiseksi venäläiseksi ruletiksi, jossa voittaja on se, joka onnistuu ensimmäisenä losauttamaan kulman takaa ilmestynyttä vastustajaansa haulikolla naamaan. Satunnaispelaajien keskinäisissä matseissa ei auta, että Destinyllä on paha tapa jyvittää järkyttävän epätasaisia joukkueita.
Rise of Ironia myydään paitsi erillisenä lisälevynä myös osana vasta-alkajille suunnattua Destiny: The Collection -kokoelmaa, joka sisältää kaiken tähän mennessä ilmestyneen Destiny-sisällön. Erillistuotteena Rise of Iron on ihan siinä rajalla, jossa kausipäivitys muuttuu veteraanipelaajien rahastukseksi. The Collection on sitä vastoin aivan huikea diili uusille pelaajille, runsaudensarvi, jossa riittää pelkkää yksinpelattavaa vaikka koko loppuvuoden tarpeisiin.
Destiny: Rise of Iron
Arvosteltu: PS4 Saatavilla: Xbox One
Bungie/Activision
Versio: Myynti
Moninpeli: 2–12 nettipeli
Muuta: Myydään sekä Destinyn lisärinä että kokoelmassa, joka sisältää kaiken tähän asti ilmestyneen Destiny-sisällön.
Ikäraja: 16
79
