Deus Ex: Human Revolution

deusex.com

Adam Jensen elää ajassa, jossa aurinkolasit ja pitkä nahkatakki ovat toimiva kokonaisuus. Valitettavasti päivä koittaa vasta 2027, 25 vuotta ennen ensimmäisen Deus Ex -pelin tapahtumia.

Vuosituhannen alussa ilmestynyt Deus Ex (Pelit 9/00, 91 p) on klassikko, jonka oikeudet yrityskauppojen myötä siirtyivät Square-Enixille. Koska jumalpelin isistä Warren Spector tekee Epic Mickey -seikkailua Wiille ja Harvey Smith salaista projektia Arx Fatalis -tiimin kanssa, Deus Ex -sarja jäi uusien tekijöiden armoille.

Puheidensa perusteella Eidoksen Montreal-tiimiläiset onneksi (ehkä) ymmärtävät, mikä teki ensimmäisestä osasta hienon. Lähtökohtana on räiskintähenkinen toimintaroolipeli, joka pyrkii myymään fantasiaa vapaista ratkaisutavoista.

Cybocop

Turvallisuuspomo Adam Jensen menettää kätensä ja melkein henkensäkin massiivisessa räjähdyksessä, kun miehen vartioimaan firmaan hyökätään. Työnantaja paitsi parsii ukon kokoon bonuksena vielä parantelee kyborgiosilla. Motiivina on muutakin kuin pelko oikeudenkäynnistä, sillä taustalta paljastuu hallitusten ja firmojen välinen massiivinen salaliitto. Loppuratkaisun sanotaan nivoutuvan nätisti ensimmäisen osan alkutapahtumiin, mikä olisi aina plussaa.

Tapahtumapaikkoina ovat kyberpunkhenkiset suurkaupungit, jossa on aina yö ja valotkin päällä vain naapurihuoneessa. Seikkailu vie useisiin suurkaupunkeihin, joista tiedossa ovat ainakin Montreal, Detroit ja Shanghai, jossa vanha kaupunki jää kattojen päälle rakennettujen modernien kompleksien varjoon.

Vaikka maailma ja ratkaisut ovat vapaita, tarinaa ei haluta päästää hiekkalaatikkomaiseksi puuhasteluksi vaan vapaaehtoisten sivutehtävien rinnalla kulkee selkeä pääjuoni tehtäväpuineen. Sivutehtävät löytyvät kaupungeilla liikkuessa ja keskusteluja kuunnellen. Kaava on tuttu, sillä kuutamokeikat paljastavat yksityiskohtia asioista, joihin pääjuonessa ollaan vasta pääsemässä.

Jokaisessa tehtävässä on vaihtoehtoisia ratkaisutapoja, ei pelkästään silloin tällöin vaan aina ja useita erilaisia. Tilanteet hoidetaan väkivallalla, hiiviskelyllä, juttelemalla ja hakkeroimalla. Keskustelussa vaihtoehdot valitaan tyyleistä kuten vaativa, tuttavallinen, uhkaava ja asiallinen. Pelaajan tehtävänä on seurata keskustelun lisäksi NPC-hahmojen reaktioita valittuun tyyliin, mistä pitäisi päätellä taktiikan toimivuus. Jos ilmeet eivät ole tuttuja, Jenseniä voi parannella keskusteluja helpottavilla sosiaalisilla kyborgiosilla.

Selkeänä virheenä Jensen ei voi paljastaa salaliittoa netissä kotisohvalla röhnöttäen, vaan superhakkerikin joutuu liikkumaan kaduilla päästäkseen käsiksi tiukimmin suojattuihin koneisiin. Tekijät eivät edes väitä, että tarinan voisi ratkaista väkivallattomasti.

Malka silmässä

Taistelusysteemi noudattaa räiskintäpelikaavaa, mutta Jensenin kasvavat kyborgiominaisuudet pitävät tapahtumat tuoreina. Moderni pelisuunnittelu näkyy ikävästi parissa ratkaisussa. Mukana on nykymaailmasta jähmeän suoja-ammuskelun lisäksi valmiiksi purkitetut tappoanimaatiot, jotka ovat hienoja ehkä ensimmäisen kerran. Pelaaja saa sentään päättää ennen animaation käynnistymistä, näytetäänkö pätkistä se, jossa Adam iskee kyborgiveitsensä uhrin niskaan vai napauttaako vastustajan vain lappeella tajuttomaksi.

Human Revolutionin kyberpunkki on Deus Exiin verrattuna alkeellista, sillä kyborgiosat ovat selvästi näkyviä mekaanisia laitteita kuten käsivarsia, hengityskoneita ja linssejä. Helpommin piilotettava nanoteknologia on vasta kokeiluasteella. Adam Jensenin ominaisuudet paranevat tarinan myötä ja pelaaja saa itse päättää mihin ominaisuuksiin keskittyy. Myös aseistus on modattavissa ja erilaiset ammustyypit vaikuttavat tehoon.

Ensimmäinen Deus Ex vei osaltaan pelikehitystä kohti nykysuuntausta, jossa räiskintöjen ja roolipelien genreraja hämärtyy hämärtymistään. Koska pelikaava on ajankohtaisempi kuin koskaan, oikeudet omistavalta Square-Enixiltä olisi ollut hulluutta olla yrittämättä samanhenkistä jatko-osaa, vaikka sarjan kakkososastakin alkaa olla jo kuusi vuotta.

Taputan käsiäni, sillä haluan uskoa, että uusi Ex onnistuu. Vaikka tekijätiimi on uusi, se ei automaattisesti tarkoita epäonnistumista. Aika todennäköisesti jopa fanit olisivat tehneet uusien Star Warsien kohdalle Lucasia parempaa jälkeä.

Peliteollisuudella on paha tapa unohtaa historiansa, vaikka aikajana ei ole vielä edes erityisen pitkä. Viimeistään konesukupolven vaihtuessa yleinen muisti ikään kuin nollataan ja kaikki alkaa taas alusta. Digitaalinen pelimyynti onneksi korjasi koko alaa vaivanneen perusvirheen kertaheitolla, sillä vuosia vanhoja hittejä julkaistaan niin PC:lle, Xbox 360:lle, Wiille kuin PS3:lle, osa peleistä jopa modernisti ehostettuina.

E3-pohjaisen tulevaisuuden kuikuilun vastapainoksi käänsimme katseet taaksepäin ja kokosimme lehden loppuun tuhdin retroliitteen, jossa wanhat pelit pannaan toimimaan nykykoneilla ja jopa arvostellaan. Kyynelten sumentama muistelu ei ole edes pois ajankohtaisuudesta, koska mennyt antaa nykyisyydelle pohjaa.

Deus Ex ja Starcraft ovat vuosia asemansa säilyttäneitä klassikoita, jotka ovat saamassa viimein jatkoa. Rinnalla kulkevaksi teemaksi valittiin roolipelit, koska ne ovat lajityyppinä ajankohtaisempia kuin koskaan.

Liki kaikki uutuudet ammentavat suoraan roolipelien pelimekaniikasta, sillä palkitseva kokemuspistekeräys nousee koukuksi melkein jokaisessa lajityypissä. Elokuun numeron Crackdownin hiekkalaatikkomaailmassa kykykehitys on suoraan roolipeleistä napattu, Red Dead Redemptionissa aasi vaihtuu expalla raudikkoon, Blurissa pinnat avaavat aseita ja pelimuotoja ja UFC:n lasileuka muuttuu teräksiseksi ottelukokemuksella.

Arvostelut ovat alkuperäisiä, jotta jutuille muodostuisi kaksi historiallista kerrosta. Pelien lisäksi myös teksteissä näkyy ajankulu, jos ei nyt suoranaisena kehityksenä, niin ainakin painotusten ja tyylin muuttumisena. Jälkiviisastelukin käy viihteestä, sillä aikalaiset ovat yllättävän sokeita klassikoille. Koskaan ei tiedä tuleeko joskus ykkösosan marginalisoiva jatko-osa, kuten kävi Jagged Alliancelle, tai jääkö peli alansa viimeiseksi suurteokseksi kuten IL-2.

Aika myös poistaa suomut silmiltä, sillä kymmenen vuotta sitten näemmä pidin Tormentista enemmän kuin Baldur 2:sta. Ilmeisesti Baldur oli makuuni liian suosittu. Nykyään pelaan Balduria liki joka hiihtolomalla enkä edes muista koska olen viimeksi koskenut Tormentiin. Tosin modattuna se näyttää enemmän kuin kokeilemisen arvoiselta.

Jos muutkin kuin toimitus pitävät retroliitettä toimivana ideana, paketti saa jatkoa. Seuraavaksi suuntana voisivat olla Wiin virtuaalikonsoli tai PlayStation Networkin PSone-klassikot.

Jos näillä visioilla ei päätoimittaja ala palata duuniin, yllätyn.

Lisää aiheesta

  • Shogun 2: Total War

    Hjalliksen Diili ei ollut kaikkien aikojen työhönottohaastattelu. Se käytiin jo 1600-luvun Japanissa, jossa pyrittiin shoguniksi shogunin paikalle.

    Total War palaa Japaniin Shogun 2:ssa ja tuntuu tiukan teemansa ansiosta sarjan alkuaikojen erinomaiselta strategiapeliltä. Armeijan lisäksi…
  • Killzone 3

    www.killzone.com

    Helghast sai viimeksi ISA:n kädestä, mutta helghastilaiset tuntuvat olevan harvinaisen kovapäistä porukkaa, sillä scifisota jatkuu entistä rankempana Killzone 3:ssa.

    Killzonen avaruustaistelu jatkuu, vaikka Helghastin häikäilemätön diktaattori Visari ei enää väpätä.…
  • LittleBigPlanet 2

    Kun näytin LittleBigPlanetia kaverilleni, mies nauroi ensin hahmon nimelle, kunnes pääsi peliin käsiksi. Ääni loppui mutta hymy ei hyytynyt.

    Jo perinteet velvoittavat, että konsoli tarvitsee maskotikseen tasoloikkahahmon. PS3:lla roolin sai sympaattisen valloittava säkkipoika, jonka…