Disney Infinity (Xbox 360) – Disney haastaa Legon

Tonto ja Lone Ranger eivät innostu kuullessaan seikkailunsa hinnan.

Kun mobiilipelimaailma hehkuttaa mikromaksupelejä, Disneyn satumaailmaan keksittiin makromaksupelit.

Uusi Disney Infinity tuntui ensikuulemalta Activisionin Skylander-idean kopioinnilta. Skylanderin tapaan Infinityyn myydään uudet hahmot figuureina, jotka maksavat maltaita. Skylanderissa vain melkein koko pelialue on auki aloituspakkauksella, mutta Infinityssa ei. Saadakseen kaiken pelissä olevan sisällön Infinitysta pitää maksaa miehekkäät 139 euroa.

Hintaan on syynsä, sillä epävirallisten tietojen mukaan Disney on sijoittanut peliin miehekkäät 100 miljoonaa dollaria. Summasta valtaosa meni markkinointiin ja muovifiguurien tekemiseen. Riski haluttiin ottaa, koska esikuva Skylander on kasvanut jo miljardibisnekseksi.

Onneksi pelissä on myös ideaa.

Infinity on ääninäytelty suomeksi, samoin kaikki tehtäväohjeet on käännetty, mistä irtoaa aina lisäpisteitä.

Ei se ole tyhmä joka

Disney Infinity -pelin mukana saa kolme hahmoa: Tarmo ”Tare” Karvarinnan, Herra Ihmeen ja kapteeni Jack Sparrow’n. Kullekin hahmolle on oma, lyhyt seikkailunsa, joka perustuu löyhästi sankareiden elokuviin.

Lisäksi myynnissä on jo Autot-pelisetti, jossa on mukana Salama McQueen ja Salli. Lone Ranger -pelisetissä taas seikkailevat Lone Ranger- ja Tonto-hahmot. Lisäseikkailujakin aiotaan julkaista. Pressipuheissa luvataan niin tulevia kuin nykyisiäkin Disney-leffoja.

Elokuvista lainataan hahmojen nimet ja ympäristöt, mutta ei juonta. Seikkailuissa ei ole varsinaista jatkuvaa tarinaa, vaan se koostuu yksittäisistä, irrallisista tehtävistä. Fiilis on samanlainen kuin mörpeissä, sillä grindaamalla kerätään expaa sekä hahmolle että uutta kamaa auki.

Teema vaihtuu hahmojen myötä. Herra Ihme taistelee kaupunkiin hyökänneitä robodroideja vastaan. Salama auttaa Syylaricityn asukkaita eri askareissa, esimerkiksi hinaamalla villiintyneet traktorit takaisin pellolle. Merirosvo Jack Sparrow seilaa aluksellaan, etsii aarteita ja taistelee. Taren Monsterit Yliopisto -kampusalueella tarkoituksena on säikyttää ja jekuttaa muita oppilaita. Autoilla hurjastellakseen ei joudu hankkimaan Autot-pelisettiä, sillä kaikilla hahmoilla on jonkinlainen ajoneuvo.

Seikkailun edetessä pääsee rakentamaan elokuvissa nähtyjä maailmoja. Ensi alkuun pelin Syylaricity tuntuu tyhjältä, mutta alkaa pian muistuttaa elokuvien esikuvaa. Suoritetut tehtävät avaavat maailmaan uusia hahmoja ja rakennuksia. Pelissä saa päättää itse, mihin Martin varikkoalue tai Kessun käytettyjen armeijatavaroiden kauppa pystytetään.

Seikkailupelin lisäksi mukana on erillinen, rakentamiseen keskittyvä Lelulaatikko-pelimuoto. Lelulaatikossa pääsee rakentamaan kokonaan omaa maailmaansa, aivan mielensä mukaan. Maailmaan voi sijoittaa seikkailuissa avaamiaan ja löytämiään esineitä, joilla rakentaa vaikka oman merirosvokaupungin, huvipuiston tai formularadan.

Vaikka rakentaminen on hauskaa, editori on kankea. Valmisesineiden liikuttelu tuntuu hankalalta, eikä kahta erilaista esinettä pysty yhdistelemään täysin vapaasti. Esimerkiksi vuoristopalat eivät sulaudu välttämättä yhteen, joten nättejä kokonaisuuksia joutuu joskus hakemaan. Peli on suomenkielinen, mutta esineiden käyttöä ei aina selitetä tarkasti. Mukana on runsaasti erilaisia flippereitä, kytkimiä, teleportteja ja trampoliineja, jotka ovat kentälle laitettuna hauskoja. Laitteiden toimintaa ei vain näytetä missään, vaan ne joutuu usein etsimään kokeilemalla. Periaatteessa kytkimillä pystyy virittämään formularadalleen vaikka kierroslaskurin.

Lelulaatikon ja seikkailun yhdistelmä kuulostaa hankalalta, koska se on. Peli tuntuu hajanaiselta. Hahmoa ja seikkailua vaihtaessaan pitää aina ladata uusia kenttiä. Kaikki toimii valikoiden kautta, mikä ilmiselvästi turhautti kakaroitani. Maailma ei muodostu yhtenäiseksi kokonaisuudeksi missään vaiheessa, vaan on kuin irrallisista paloista koottu.

Osasyynä ongelmiin on, että rakentamisessa on haluttu pitää hahmo ruudulla. Reilusti editorin näköinen vapaa rakentelu toimisi käytännössä paremmin. Nyt esillä on aina niin vähän tavaroita, että selaamisen tarve on jatkuvaa, kun haetaan maastoon sopivaa elementtiä.

Pelissä avautuu koko ajan kaikkea kivaa leikittäväksi. Söpön mekon voi pukea kaupunkilaisten päälle.

Ihanan kallista

 Figuurit ovat hienoja. Ne voi hyvällä mielellä jättää hyllyyn koristeeksi, mutta näyttävyydellä on hintansa. Uusi pelisetti, jossa on yksi seikkailu ja kaksi hahmoa, maksaa 40 euroa. Hinnalla saisi jo kokonaisen pelin. Hahmoja myydään erikseen noin 15 eurolla, mutta hahmon mukana ei saa uutta seikkailualuetta. Kannattaa olla tarkkana, että ostaa hahmon, jota voi käyttää omistamissaan seikkailussa. Hahmot pääsevät vain omiin elokuviinsa.

Seikkailut eivät ole kovin pitkiä, joten tehtävissä tuntuu usein olevan turhauttavan vaikeita aikarajatehtäviä, joiden ainoa tavoite on pelin pidentäminen. Vaikka kohderyhmänä ovat kouluikäiset, peliammattilaisenakin ärsyynnyin parista kohdasta. Pelisettien kentät ovat samankokoisia kuin peruspelin yhden hahmon seikkailu, joten niistä saa aika hyvän kuvan, kuinka paljon pelattavaa uudessa setissä saa.

Lasteni peliaktiivisuusmittarilla Disney Infinity ei kerännyt hirveästi pisteitä. Tasoloikintana Rayman Revolution kiinnosti selvästi enemmän, ja rakenteluhimo tyydytettiin edelleen Minecraftilla. Ainoa Infinity-osa, joka sai säännöllisesti peliaikaa, oli Autot-setin kaahailu. Se ei kuulu peruspeliin, vaan pitää ostaa lisäpelisetin mukana.

Disney Infinity on pelinä ihan kiva, mutta hinta ei ole.

Tuukka Grönholm

77

Lisää aiheesta