Vai että pitäisi ruveta kolistelemaan kongarumpuja? Kaikkea ne pelitalot rahanhimoissaan keksivät. Eikö näitä rytmipelejä ole muutenkin ihan tarpeeksi?

Namcon ja Nintendon yhteistyön banaaninmakuinen rytmipelihedelmä on ehtinyt toiseen osaansa. Perusidea on tuttu kaikista muista bemani-peleistä: pelaajan on kolkuteltava rytmi-instrumenttia ruudulla näkyvien merkkien mukaan ja oikea-aikaisesti. Välillä täytyy muistaa läpsäistä kädet yhteen.

Ensimmäinen rummutuskerta lähinnä hämmensi. Rumpuja ei nimittäin hakata kaiuttimista kuuluvan biitin tahtiin vaan bongoja on koputeltava tiukasti merkkien mukaan eli biitin sekaan on iskettävä kaiken maailman synkooppeja ja kyklooppeja. Valitsin aluksi ehkä hieman liian vaikean vaikeustasonkin. Huh huh ja hellettä. Ennakkoluuloni saivat vankan vahvistuksen: Donkey Konga 2 on vain yksi rytmipeli muiden joukossa, eikä edes hauska.

Mutta seuraavan tunnin aikana tapahtui kuitenkin ihme. Bongon paukuttelu muuttui yhtäkkiä hauskaksi, miellyttävän hikiseksi päristelyksi ja kohta sormet sananmukaisesti iskivät tulta. Tai ainakin siltä tuntui, kun bongotteluun tottumattomat sormet vikisivät tappavan biitin tahtiin. Pakkotauon paikka.

Apinapoppia

Musiikkia on moneen makuun, eli mukana on liuta tuttuja hittibiisejä cover-versioina. Pääosin liikutaan popin ja R & B:n maisemissa, mutta mukana on pari klassistakin sävellystä. Edellisosasta poiketen pelimusiikkia edustaa vain pelin oma tunnusbiisi.

Pelin ikää pitkittää liuta moninpelivaihtoehtoja, joita voi pelata myös yksin tietokoneen kanssa. Isku hittisuoneen neljän pelaajan orkesterilla on hauska oivallus, ja välillä voi taistella tantereen parhaimman rumpalin tittelistä. Kokonaan uutta on Freestyle-tila, jossa voi rummuttaa ihan miten vaan, ilman ruudulla liukuvien "nuottien" käskytystä. Jokainen isku lennättää näkyviin Donkey Kong -aiheisen kuvan.

Lisäsuolana on pari uutta minipeliä. Tarkkuutta testaava Rhythm Keeper osoittautui häkellyttävän vaikeaksi, koska se vaatii ihan oikeasti tarkkaa rytmitajua. Ilman ruudulla näkyviä merkkejä rytmissä pysyminen on käsittämättömän vaikeaa # ainakin minulle.

Barrel Racen perusidea on hyvin etäistä sukua Tetrikselle. Siinä pelaajan on paukutettava ruudun yläreunasta valuvat iskuin merkityt tynnyrit eetteriin. Ohilyönti eli väärä isku jäädyttää homman hetkeksi ja antaa vastustajalle mahdollisuuden voittoon.

Kaupan hyllyltä

Kertyvillä kolikoilla voi ostaa tiukempia sovituksia, ja mikä hauskinta, erilaisia äänisettejä perusbongahdusten tilalle. Kasibitti-NESin äänet vetivät heti hymyn huuleen. Vaikeustason saa viritettyä ylimaallisen kaameaksi, joten haastetta löytyy sitä kaipaaville tanssipelien tapaan.

Donkey Konga 2 ei ole peli-ideana vallankumouksellinen, mutta hauska bongo-ohjain tekee rytmissä pysymisen tuoreeksi ja hauskaksi. Ykkösosan pelanneille uutta ovat tuoreet laulut ja minipelit, muuten Donkey Konga 2 on lähes identtinen edeltäjänsä kanssa.