Don’t Starve (PC) – Nälkäpeli

Nyt ihmissika hiljaa! Tässä ei ole mitään hauskaa.

Älä kuole nälkään, älä kuole nälkään, älä... Eiih! Taas kuolin nälkään.

Nälkä, mikä ihana kuolinsyy! Opiskeluaikana hankituille taidoille tulee nyt käyttöä, sillä jälleen kerran kysis on surviksesta. Don’t Starve on Minecraftin ja Terrarian kaltainen hiekkalaatikkopeli, jossa tutkitaan maailmaa, kerätään raaka-aineita ja yritetään selviytyä mahdollisimman monta päivää, vaikka aina on nälkä ja koko ajan vilu.

Terve kaikille! Nimeni on Wilson ja olen asustellut tässä oudossa maailmassa noin kuukauden. Muistanette minut elokuvasta Cast Away, jossa hurmasin yleisön näyttelemällä pallopäätä. Rooli valmisti minut tähän nykyiseen koitokseeni, joka on myös selviytymistarina. Mutta tällä kertaa joudun hankkimaan ruokani ja rakentamaan majani ilman Tom Hanksin apua.

Ympäristö on vihamielinen, mutta alkuvaikeuksien jälkeen elämäni on sujunut hyvin. Enää ei tarvitse elää marjoilla ja kasveilla, sillä olen oppinut metsästämään pörröisiä jäniksiä. Pitkään haudutettu kanimuhennos onkin suurta herkkuani! Yksinäisyyttäni on hälventänyt lähistölle muuttanut ihmissikojen lauma, joka pitää minulle seuraa ruokapalkkiota vastaan. Ne ovat likaisia, mutta muuten kelpo kavereita!

Tämän lomaparatiisin ainoa miinus on se, että viereinen suoalue on täynnä iljettäviä hämähäkkejä, jotka hyökkäilevät leiriini. Ja onhan minulla öisin sellainen tunne, että joku vielä suurempi peto väijyy minua pimeässä Taidan kuvitella omiani.

Jos pikkuongelmat eivät haittaa, suosittelen tänne matkustamista oikein lämpimästi!

Talven koittaessa jäätyy helposti, jos ei ole varustautunut kunnolla.

Selviytymisen ABC

Minecraftin ja Terrarian lisäksi Don’t Starvessa on vaikutteita diablomaisista lahtaussimulaattoreista, kuten isometrinen kamerakulma ja hiirivetoinen ohjaustapa. Mutta onkos pelissä sitten mitään omaperäisiä juttuja? Onhan niitä paljonkin. Se suurin on tietenkin persoonallinen ulkoasu, josta tulee mieleen Tim Burtonin animaatiot. Näin vekkulin näköisiä hahmoja en ole nähnyt aikoihin. Omaperäisiä ovat myös Wilsonin mielipuoliset keksinnöt, joiden joukossa on muun muassa mehiläismiina, pensaaksi muuttuva hattu ja varjomanipulaattori.

Kun selviytyy riittävän monta päivää, pääsee kokeilemaan muita hahmoja, jotka ovat Wilsonin tapaan hyvin omalaatuisia. Niiden joukossa on muun muassa isomahainen bodari, pyromaniasta innostunut tyttö ja pilaantunutta ruokaa syövä robotti. Vaikka hahmojen erot ovat pieniä, ne tuovat mukavasti vaihtelua peliin.

Suurta ja eeppistä tarinaa ei kannata odottaa. Päähenkilö Wilson vain sattuu heräämään uudessa maailmassa ja on yhtä pihalla kuin pelaaja itse. Googlaamalla selviää, että paha mies Maxwell on vanginnut Wilsonin tähän painajaismaiseen paikkaan. Jotta Maxwellin saa vastuuseen, on ensin löydettävä hänen luokseen johtava portaali. Sen paikantaminen onkin yllättävän vaikea homma, koska joka pelikerralla se on eri paikassa. Kun portaalin lopulta löytää, on vielä läpäistävä viisi normaalia haastavampaa kenttää ja koottava mystisiä puuesineitä. Juonen voi tietysti kokonaan unohtaa ja keskittyä siihen olennaiseen eli selviytymiseen, mikä on todella kiehtovaa puuhaa.

Luulin olevani oikea ekspertti, sillä olen katsonut kaikki jaksot Selviytyjät-sarjaa. Sitten kuolin nolosti ensimmäisenä päivänä ampiaisen pistokseen. Sen jälkeen en ole enää työntänyt naamaani vihaisten pörriäisten lähelle, mikä oli järkevä päätös. Alussa onkin hyvä välttää oikeastaan kaikkia liikkuvia otuksia, koska aivan taatusti joku niistä puree tai pistää tai räjähtää atomeiksi. Ja taisteleminen on toteutettu niin onnettomasti, että pakeneminen on yleensä järkevintä.

Ihmissyöjäpörriäisten ja muiden petoeläinten vältteleminen on helpointa päiväsaikaan, jolloin jopa näkee jotain. Päivällä pystyy myös parhaiten louhimaan kiveä, kaatamaan puita ja keräämään muita raaka-aineita, joita tarvitaan uusiin rakennelmiin ja keksintöihin. Illan koittaessa on syytä juosta pikapikaa takaisin omaan leiriin nuotiota sytyttämään, koska pimeys tietää Wilsonille äkkikuolemaa.

Edes bodari ei mahda mitään näin monelle hämppikselle.

Älä näänny!

Wilson on Ahmatti isolla A:lla: Joka päivä hän tarvitsee ainakin kymmenen munaa, viisi kokonaista kania, kurpitsan ja jälkkäriksi vohveleita tai muuta makeaa. Jos silmäni välttäisi, hän varmaan söisi eläimet sukupuuttoon. Suursyömärin ohjaaminen on välillä ärsyttävää, kun puolet peliajasta kuluu puhtaasti ruuan etsintään.

Onneksi Wilson ei ole nirso, ja hänelle kelpaa maastosta löytyvä murkina, kuten kukat tai siemenet, jos muutakaan ei ole saatavilla. Jättihämähäkkien koivet menettelevät, kunhan ne käristää kypsiksi. Parasta masuntäytettä on kunnon liha, jonka hankkiminen on alussa vaikeaa, koska jänikset pääsevät Wilsonilta karkuun ja puhvelit jyräävät hänet alleen. Lihan makuun pääsee siinä vaiheessa, kun oppii rakentamaan ansoja ja aseita. Jos välttämättä haluaa pysyä kasvissyöjänä, voi alkaa maanviljelijäksi, mutta silloin joutuu käsittelemään lantaa. Yöksis!

Nälkä ei ole ainoa asia, mistä täytyy olla huolissaan. Toinen on mielenterveys, johon vaikuttaa kaikki ympärillä tapahtuva. Jos pahat möröt käyvät Wilsonin kimppuun, hänen mielenterveytensä alkaa horjua ja hulluus raapia sielun ikkunaa. Puolihulluudesta ei vielä ole hirveästi haittaa, silloin kärsitään vain ajoittaisista harhakuvista ja pelottavista äänistä, mutta täyshulluuden noustessa mielenterveyden taivaalle harhat muuttuvat todellisiksi ja käyvät Wilsonin kimppuun.

Kaikkihan tietävät, että mikään ei ole niin järkevä kuin nainen. Selväpäisyys vaatiikin, että tekee noloja tyttömäisiä juttuja, kuten kerää kukkia tai ruokkii ihmissikoja (voisin sanoa jotain poikaystävistä mutta olkoon).

Tyttö joka leikki tulella.

Päättymätön tarina

Wilsonin selviytymisseikkailu voi periaatteessa jatkua ikuisuuden, jos hän pysyy hengissä. Mutta Don’t Starven tekijät ovat pirullisesti tehneet vaikean pelin. Peli päättyy lopullisesti kun kuolema koittaa. Sen jälkeen aloitetaan alusta uudessa maailmassa, koska vanhan pelin latausta ei tunneta. Ei mikään reiluin ratkaisu, mutta lisää tuntuvasti kunnioitusta kuolemaa kohtaan.

Lataus-ja tallennusmahdollisuuden puuttumisen lisäksi vaikeutta lisää se, että pelissä kaikki on mahdollisimman salaperäistä. Miksi perhosista kasvaa kukkia? Miksi ihmissiat kakkivat lantaa syötyään kasvisruokaa? Miksi Wilsonin partakarvoista pystyy rakentamaan kuolemattomaksi tekevän nuken? Minusta on hienoa, etten tiedä kaikkea etukäteen. Pelistäkin nauttii paljon enemmän, vaikka välillä siihen meneekin hermo.

Ei Nälkäpelistä ole vielä uudeksi hiekkalaatikon kunkuksi, vaikka yritystä onkin. Tekijät ovat todella aktiivista porukkaa  ja ovat lisänneet peliin huikeasti lisää sisältöä päivityksissä. Voi kun vähentäisivät pelin toistavuutta, jotta samoja raaka-aineita ja ruokia ei tarvitsisi keräillä tonneittain. Niin, ja jos aikaa jää, niin toimiva taistelusysteemi olisi sikahyvä!

Hyvää sikaa... mmmmmm. Tulipa kauhea nälkä. Onneksi jätin neljä kanaa huikopalaksi.

Samu Ollila

 

http://www.dontstarvegame.com/

 

 

 

85