Driveclub Bikes - Tuppi nurin

Motskareita aukeaa sitä mukaa, kun edelliset keräävät tarpeeksi mainepisteita.

Evolution Studios nostaa nelirenkaiset otuksensa kahdelle pyörälle. 

Motskarilla ajaminen on fyysinen suoritus ja kokemus, sillä vartalon painopisteen muutoksilla on moottoripyörän ohjauksessa suuri merkitys. Virtuaaliprätkän ohjauksessa joudutaan aina tekemään isoja kompromisseja, joten yrittäjiä on harvassa. 
Myös Driveclub Bikes on liikkeellä arcadeasenteella. Semikovatkaan kolhut eivät kaada pyörää, ja kropan liikkeet typistetään eestaas-akselille keulimiseen ja takapyörää jarrutuksissa nostavaan stoppieen. Vartalon kallistus kääntäessä ja nopeissa suunnanmuutoksissa käytettävä vastaohjaus on automatisoitu. Ajoin pyörää takakuvakulmasta, koska en sopeutunut satulan päälle: näkymän raju kallistelu ilman fyysistä linkkiä ajokkiin ei miellyttänyt.
Driveclub Bikes tuntuu silti prätkäilyltä, koska suurin periaatteellinen ero autoiluun on säilytetty: tiukat kurvit ovat pitkälti tulos tai ulos -vetoja. Autoa herkempää otetta vaativalla motskarilla ajolinjan korjaaminen kesken kaarteen on merkki siitä, että homma pissii ja pahasti. Kurveissa voi toki jarrutella ja kiihdytellä suhteellisen huolettomasti, sillä moderni ohjauselektroniikka sallii oikeastikin vaikka kallistetun pyörän täysjarrutuksen ilman asennon mainittavaa muutosta ja/tai kaatumista. Siitä ei silti pääse mihinkään, että ajolinjojen lekalla korjailu pudottaa vauhtia reilusti. Kahva edellä kurviin heittäminen ei ole mopolla optio.

Kun pää ei käänny vapaasti, näkyvyys katteen takaa jää vajaaksi.

Tusina muoviluotia

Driveclub Bikes keskittyy nollasta hautaan sekunneissa kiihtyviin superprätkiin. Superbike-sektorilta tarjotaan 12 sähäkkää vaihtoehtoa, kuten Hondia, Yamahoita ja tietysti pahamaineisen VW:n suojelusta nauttivia Ducateja. Masiinoissa on miellyttävän räväkät ja erilaisia moottoriratkaisuja kuvastavat pakosoundit. Käytännön ajo-ominaisuuksissa ei tietenkään ole hirvittäviä eroja, kaikki asfalttiohjukset ovat nopeita, ketterästi kääntyviä ja tarkasti ohjautuvia ajokkeja. Vauhdin tuntu on reipas jopa takakamerasta käsin, mikä on tietysti kapeiden baanojen ohella tasaisen ruudunpäivityksen ansiota.
En tunne ennestään Driveclubin ratoja, sillä en ole kokeillut autoversiota, mutta pitkän linjan klubbailijoille ympäristöjen pitäisi olla tuttuja. Miljööt ovat teknisesti päteviä, mutta niissä on editorimainen ja kliininen sivumaku. Ikäänkuin rataprofiili olisi vain piirretty karttaan ja kulissimaiset ympäristöt jätetty miljööalgoritmin huoleksi. Siistit sääolot vaihtuvat vikkelästi päivästä yöhön ja auringon paahteesta sateeseen.
Tekoäly ansaitsee kehaisun, sillä en huomannut kuskien elkeissä mainittavaa kuminauhaa ja masiinat rynnivät tilaisuuden tulleen armotta ohi. Prätkällä ei peitellä edes kiharaisen serpentiinin ohituspaikkoja. Ulosajoista ja pahoista kolareista seuraa nopea resetti radalle suoraan liikkeeseen, joten yksi möhläys ei vielä pilaa koko kisaa. Nettikilpailuissa ei ollut enää Driveclubin alkutaivalta vaivanneita yhteysongelmia. Ainoastaan satunnaista hakujen jumittamista, mutta ei mitään oikeasti häiritsevää.
Pelimuotoja piisaa: mies miestä vastaan -kisojen ohella prätkillä räyhätään haamujen merkkaamien kierrosaikojen ja temppupisteiden perässä. Joka kisasta irtoaa maksimissaan kolme tähteä, jotka puolestaan avaavat lisää kisoja. Normikilpailussa yksi tähti tulee sijoituksesta, toinen ajasta ja kolmas jostain tempusta, kuten tietyn matkaa keulimisesta. Kisatyypistä riippumatta rannetta pitää kääntää reippaasti, jos haluaa tuloksia. Etenkin aikahaasteissa kolmannen tähden tienaaminen on tiukan kurvien hiomisen takana.
Driveclub Bikesin autopelitaustan huomaa etenkin palkinnoissa. Tasonnousuista palkitaan pääasiassa autoilla, joilla ei tee mitään prätkäpelissä. Osta autoversio, peli vinkkaa ystävällisesti. Driveclub markkinoi jakomielitautisesti ristiin itseään, koska prätkälaajennus on itsenäinen lisäosa eikä vaadi peruspeliä toimiakseen.
Kapeasta pyörävalikoimasta ja oikeiden moottoriratojen puutteesta huolimatta viihdyin Driveclub Bikesin parissa. Vaikka ohjauksessa joudutaan tinkimään, kaahailupeleissä pitäisi olla enemmän prätkiä, nehän ovat reippaasti coolimpia kuin autot.

 

Driveclub Bikes

Arvosteltu: PS4
Evolution Studios/Sony
Versio: Myynti
Moninpeli: 2-12
Ikäraja: 3

82