Veikkaan, että tästä joulusta tulee Suomessa DVD:n suuri läpimurto. Elokuvan varsinaiset harrastajat ovat jo DVD-aikaan siirtyneet. Itsekin tein sen jo toista vuotta sitten, joten on aika pohtia kokemuksia.
Ensin tärkein: DVD on hieno keksintö, joka pelasti tämänkin kriitikon hieman rutiiniksi muuttuneet kotoiset leffatuokiot. Tekniikka on vain tekniikkaa, mutta tämän tekniikan ansiosta elokuvat näyttävät ja kuulostavat siltä miltä pitääkin. Esimerkiksi videoista tuttu äänen liika hiljaisuus dialogikohtauksissa ja liika kovuus toimintakohtauksissa on historiaa.
Elokuvateatteria ei DVD päihitä, mutta on paras mahdollinen korvike. Jos kotiteatterista löytyy tarpeeksi äänentoistotehoa ja -tekniikkaa ja tarpeeksi suuri telkkari, ollaan jo hyvin lähellä aitoa asiaa. Sitäpaitsi hieman voi antaa periksi siksi, että ei joudu kuuntelemaan teinien höpötystä, karkkipussien rapinaa ja kännyköiden pirinää.
Rahapula on kieltämättä hyvä syy olla hankkimatta DVD:tä. Laitteen hinnan vielä raapii kokoon ihan laillisin keinoin, mutta muut sijoitukset audiovisuaaliselle puolelle tulevat kalliiksi. Mikäli käytössä on 10 vuotta vanha monotelkkari ilman vahvistinta ja lisäpönttöjä, harkitsisin pitkään DVD:n hankkimista.
Mutta jos kohtuuikäinen 25-tuumainen on varustettu edes Dolby Surround -vahvistimella ja kahdella etukaiuttimella, DVD kannattaa jo hankkia. Tuollaisen perusperuspaketin saa parilla tonnilla ja tietenkin sitä voi myöhemmin laajentaa.
Itselleni tuli ylimääräisiä menoja, kun DS-vahvistimeni ei suostunut soittamaan DVD-lättyjen ääntä kuin monona ja kahdesta etukaiuttimesta. Siirtyminen Dolby Digitaliin poisti ongelmat. Mitään vikaa muutaman vuoden ikäisessä vahvistimessani ei ollut, se ei vain ymmärtänyt DVD:tä.
Kokoelma pystyyn
Vasta aivan viime aikoina DVD-tekniikkaan siirtyneet tuttuni eivät suinkaan ole olleet innoissaan siitä, että he ovat saaneet laitteensa noin tonnia halvemmalla kuin minä. Päinvastoin, he harmittelevat sitä, että uudemmanpuoleiset alkuperäis-VHS:t täytyy nyt hankkia uudelleen hopealevyinä.
Tätä en edes yritä kaunistella. Mikäli ajatuksenne on kerätä itsellenne elokuvakokoelma DVD-muodossa, se maksaa, eikä suinkaan vähän. Onneksi nykyään videovuokraamoista saa myös DVD-elokuvia.
Tekniikan kehittymisestä on myös ylimääräinen plussa, jota jokainen leffafani oppii pian arvostamaan: DVD vie paljon vähemmän hyllytilaa kuin VHS. Vielä kun huonekaluliikkeet seuraisivat aikaansa ja tarjoisivat DVD-kaappeja ja -hyllyjä kohtuuhintaan. Aluksi riittäisi, kun edes johonkin hintaan, sillä valikoima on kokemukseni mukaan aika lähellä nollaa.
Suomen DVD-valikoimat kasvavat kaiken aikaa, mutta tarjonta on vielä hyvin vaatimaton verrattuna rapakon takaiseen tilanteeseen. Ikävä kyllä näyttää siltä, että maakoodit ovat tulleet jäädäkseen. Näin siitä huolimatta, että kaupan hyllyltä löytyy jo koodittomia laitteita ja kooditarkastuksen poistattaminen jälkikäteen MOD-piirillä tuntuu olevan enemmänkin sääntö kuin poikkeus.
Tavalliselle kuluttajalle aluekoodeista on vain harmia, mutta elokuvabisnes ei suostu niistä luopumaan. Mikäli tarkoituksena on vain katsoa uusia elokuvia ja kenties hankkia niitä muutama aina silloin tällöin, aluekoodista ei ole suurta harmia. Lähes kaikki vähänkin suositummat elokuvat ilmestyvät Suomessa myös DVD-muodossa.
Mikäli laskette elokuvat oikeaksi harrastukseksenne, aluekoodittomuus on must. Leffojen tilaaminen netin kautta Yhdysvalloista on osoittautunut helpoksi ja luotettavaksi, mikäli käytössä on luottokortti, tosin ylimääräisiin kuluihin postimaksujen ja tullin muodossa on varauduttava.
DVD ei ole syntynyt vain elokuvia varten. Tietokoneiden DVD-asemat ovat jo nykypäivää ja niiden edut itsestäänselvät. DVD syrjäyttää ajan myötä myös musiikki-CD:n. DVD:lle mahtuu enemmän teknisesti laadukkaampaa musiikkia ja lisäksi muuta materiaalia.
Jo nyt artisti ja bändi on kokonaispaketti, josta kerran vuodessa tai kahdessa tehtävä uusi musiikkiäänite on vain osa. DVD kerää tuon paketin samaan paikkaan, kun levyltä löytyvät sekä musiikki, videot, live-esiintymiset, haastattelut ja yhteydet nettiin.
