Jättiläisiä leikkikentällä
E3-messut järjestettiin jo seitsemännen kerran, parina edellisenäkin vuotena tutuksi tulleessa Los Angelesin jättiläismäisessä messukeskuksessa. Tapahtuman kolme messupäivää keräsivät paikalle hulppeat 62 000 pelialan vaikuttajaa, lehtimiestä, messubeibiä, fania, friikkiä ja muuten vain kuokkavierasta.
Liekö kasvanut naiskävijöiden määrä syynä, mutta vähäpukeisia messutypyköitä oli liikkeellä selvästi edellisvuotta vähemmän. Tosin E3:n messualuetta reunustaneelle parkkipaikalle majoittunut Gathering of Developers paikkasi tätä puutetta muun muassa strippareilla, mitä snobistinen Salon.com ehti heti tuoreeltaan paheksua kovaan ääneen.
Edellisvuoden tapaan PC-pelaaminen sai näytellä pienempää osaa messujen tarjonnasta, sillä taistelu seuraavan konsolisukupolven herruudesta alkaa syksyllä. Niinpä kolme suurta - Sony, Nintendo ja Microsoft - pelikonsoleineen veivät suurimman osan huomiosta ja messutilojen pinta-alasta.
3D-räiskinnästä on hyvää vauhtia tulossa PC:n vankin kivijalka. Melkein jokaisella oli esiteltävänä yksi uusi ammuskelu, ja monilla useampikin. PC-pelaamisen vanha kuninkuuslaji, autopelit, olivat haihtuneet lähes olemattomiin (wuhuu! -nn). Lentosimulaattoreita sai hakea kissojen ja koirien kanssa. Mutta kannatti hakea.
Toinen selvä trendi oli nettipelien voimakas esiinmarssi. Lähes jokaisella julkaisijalla oli vähintään yksi massiivinen moninpeli ja parhailla useampi. Suuntaus on selvä oljenkorsi edelleen taloudellisissa vaikeuksissa rypevälle pelibisnekselle.
Siinä missä perinteinen yksinpeli tuottaa kaupan hyllyllä rahaa tyypillisesti kuukauden verran, nettipeli jatkaa nykyisen mallisella hinnoittelulla tasaisena rahasampona parhaimmillaan vuosia. Näin siis Amerikassa. Euroopassa tilanne on edelleen kalliiden nettikustannusten takia toinen, minkä takia monen kiinnostavan nettipelin Euroopan-levitys on täysin auki. Sopii myös ihmetellä missä vaiheessa markkinat on täytetty, nimittäin ihmiset eivät taatusti maksa useammasta nettipelistä erillistä kuukausimaksua. Onneksi osa julkaisijoista on jo miettimässä vaihtoehtoista maksupolitiikkaa tavallisen "osta peli ja maksa pelaamisesta" -tavan tilalle.
Activisionin tähtiretki
Activisionin pelitarjonta on muuttunut entistä konsolipainotteisemmaksi. Lukuun ottamatta näyttävää Return to Castle Wolfensteinin nurkkausta, Activisionin osasto oli lähes pelkästään konsoleita ja niiden pelejä. Niin ja skeittausta, leijonanosan tilasta kun vei paikalle rakennettu meluisa skederamppi.
PC-puolella Activision tuntuu uskovan Star Trekin voimaan: Star Trek: Bridge Commanderiin ja Star Trek Armadan jatko-osaan, Armada II:een. Bridge Commander vaikuttikin poikkeuksellisen mielenkiintoiselta, eikä ihme, sillä onhan se itsensä LucasArtsin X-Wing/TIE Fighter -avaruussimut luoneen Lawrence Hollandin tuotantoa.
Bridge Commanderissa pelaaja astuu Tähtilaivaston kapteeniksi ja saa komennettavakseen oman aluksensa. Alusta ja sen miehistöä käskytetään asiaankuuluvasti 3D-mallinnetulta komentosillalta, joskin vaihtoehtona tarjotaan myös perinteistä, aluksen ympäristön näyttävää taktista näyttöä. Pelaajan edetessä urallaan komennukset vain paranevat aina legendaarisiin Galaxy- ja Sovereign-luokan tähtialuksiin asti. Kapteenina pelaaja voi jättää aluksensa kontrolloinnin kokonaan miehistönsä harteille ja vain käskeä, mitä kulloinkin pitää tehdä.
Taktinen, kovin paljon Starfleet Commandia muistuttava taistelu on merkittävä osa peliä, mutta pelkkää sotimista Bridge Commander ei ole. Kuten Star Trekissä pitääkin, paljon aikaa vietetään myös muiden alusten kanssa kommunikoimisen ja muiden diplomaattisten koukeroiden parissa. Valitettavasti loittotehtäviä planeetoille ei ole mukana. Bridge Commander ilmestyy kesällä.
Toinen Trek-peli, syksyllä ilmestyvä tosiaikaisstrategia Star Trek Armada II jäi astetta vaisummaksi. Toteutus jäi kauas Bridge Commanderin tyylikkyydestä, joskin tämä selittyy osittain jo sillä, että Armada II:n skenaarioihin osallistuu moninkertaisesti enemmän aluksia.
Armada II:n avaruus on muutettu kolmiulotteiseksi, yksikkövalikoima on kasvatettu liki sataan, alukset voivat iskeä vihollisen selustaan siirtymällä poimunopeuteen (haittapuoli: poimussa kulkeva alus ei voi avata tulta) ja kampanjoita on peräti kolme. Kampanjoissa pelaaja pääsee komentamaan ensin Tähtiliittoa, sitten klingoneita ja loppuhuipennukseksi borgeja!
Positiivisena piirteenä Armada II:n tarjoamat moninpelimahdollisuudet vaikuttavat erittäin lupaavilta. Naksuttelemaan pääsee parhaimmillaan kahdeksan pelaajan voimin ja vieläpä GameSpy-tuen kera.
Trekin lisäksi Activisionilla oli näyttää räiskintöjä. Soldier of Fortune II jätti kaikessa väkivaltaisuudessan kuvan erittäin viihdyttävästä pelistä, mutta Return to Castle Wolfenstein oli aikamoinen pettymys: aivottoman oloista örkki- ja natsiräiskintää, josta tuntui puuttuvan kaikki pointti. Doom III pidettiin näillä messuilla vankasti piilossa.
Sierra ja Diablon japanilaisserkku
Tasna:Universal/Vivendin kanssa yhteen lyöttäytynyt Sierra oli liikkeellä varsin konservatiivisella, joskin tasaisen vahvalla pelikokoonpanolla. Suurin hulina keskittyi ei-niin-yllättävästi Blizzardin pelien ympärille, joista eritoten WarCraft III suuren videotaulunsa kera keräsi valtavia yleisöjä. Myös Diablo II:n laajennuslevy Lord of Darknessin ympärillä pörräsi enemmän kuin riittävästi väkeä.
Sierran varsinainen yllätysnimike oli Throne of Darkness, entisistä blizzardlaisista kootun Click Entertainmentin hengentuote, joka oli päällepäin kuin yksi-yhteen hiilikopio Diablosta. Erona on teema, joka raamatullisen fantasiamaailman sijasta olikin keskiaikainen Japani ja sen vinkeät mytologiat.
Pelaajan tehtävänä on koota seitsemän rohkeaa samuraita ja tuhota demonikuningas Raien, jonka epäkuolleiden armeija uhkaa Yamaton maita. Pelaaja ohjaa aina yhtä näistä samuraista muun joukon liikkuessa tietokoneen ohjauksessa. Tietokonesamurait eivät kuitenkaan paisko vastaan tulevia hirviöitä täysin virtuaali-idiootteina, vaan niille pystyy määrittelemään muun muassa taistelutyylin (passiivisesta aggressiiviseen) ja hyökkäysmuodostelman.
Roinaa pelissä on diablomaisen paljon (perustavarat luodaan satunnaisesti), mutta kun pelaaja kerran löytää asesepän, tämä pääsee suunnittelemaan itse omat taikaesineensä. Mitä vankemmat rakennusaineet sepälle tuo, sitä hurjempia daikatanoja seppä takoo.
Throne of Darkness tukee Battle.netin tyylistä moninpeliä, joskin sen elinvoimaisuutta syö se, ettei kenttäarkkitehtuuria luoda joka pelikerralla satunnaisesti uudestaan. Throne of Darkness ilmestyy kesällä.
Toisen yllätyksen tarjosi Civilizationin ja Age of Empiresin 3D-ristisiitos Empire Earth, jonka julkaisun ilmoitettiin siirtyvän marraskuulle. Vaikka pelin viimeistelyyn käytettävä aika ei ikinä ole hukkaanheitettyä, Sierralla täytyy kyllä olla kova usko tuotteeseensa, sillä joulun tienoilla samasta markkinaraosta kamppailee Sid Meierin odotettu Civilization III.
Sierralla oli myös näyttää uusia ammuskelupelejään. Aliens vs Predator 2 vaikutti jo pelkän moninpelidemon perusteella lupaavalta, etenkin kun moninpeli aiotaan tällä kertaa toteuttaa fiksusti sisäänrakennetun serverihaun ja kuuteentoista pelaajaan kasvatettujen pelien kera. Die Hard: Nakatomi Plaza taas oli v
ähän turhan oloinen, LithTech-vetoinen perusammuskelu, jossa John McClane riehuu ensimmäisen leffan pilvenpiirtäjässä ampumassa MP5:llä terroristeja.
Kaikkien pettymykseksi Homeworld II:ta ja äskettäin julkistettua No One Lives Foreverin (Fox siirtyi Vivendille EA:lta) jatkoa ei esitelty vielä näillä messuilla. Myöskään Blizzardin seuraavasta suuresta projektista ei juuri hiiskuttu. Sen verran tietoja irtosi, että peli on Blizzardin tähän astisista suurin, ja se ei ole huhuttu StarCraftin jatko-osa. Virallisesti uudesta Blizzard-pelistä kerrotaan ensi syksyn ECTS:ssä.
Half-Life: Blue Shiftissä pelaaja on Gordon Freemanin Black Mesaan sisälle päästävä vartija. Jihuu. Jälleen yksi Half-Lifen lisäosa ei millään jaksa kihelmöidä. Ei vaikka sitä esitellyt kaveri oli messujen ehdoton moottoriturpa. Positiivisena puolena Blue Shiftiä myydään normaalia edullisempaan hintaan ja se toimii itsenäisesti, eikä tarvitse alleen Half-Lifea.
Ja ei, Team Fortress 2:ta ei esitelty tälläkään kertaa.
Asiallinen Ubi Soft
Viiden suurimman PC-julkaisutalon joukkoon ponnistanut Ubi Soft esittäytyi kiitettävän asiallisella messuosastolla, jossa suurin meteli kantautui naapuroivilta ständeiltä. Muutenkin yleisen E3-bullshitin taso oli minimoitu, painon ollessa siinä pääasiassa eli peleissä.
Tom Clancy -jatkumo laajenee kahdella uudella pelillä: Ghost Reconilla ja Rogue Spear -laajennuslevy Black Thornilla. Ghost Recon vaikutti kaikin puolin kelvolliselta sotilasräiskinnältä. Ympäristöt ovat avaria, sotilaat saavat taisteluista kokemuspisteitä ja joukkuetta voi käskyttää näppärästi tehtävänaikaiselta suunnitteluruudulta. Ghost Reconin suurin ongelma saattaa olla Operation Flashpoint.
Maaliskuussa ilmestynyt F1 Racing Championship saa hämmästyttävän nopeasti jatkoa, kakkososa tuupataan ulos jo syksyksi. Jatko-osassa ajetaan vuoden 2000 formulakautta ja mukana ovat jo aiemmassa PlayStation 2 -versiossa nähdyt aitoihin kisatilanteisiin perustuvat skenaarioajot. Grafiikkapuolella ehostusta löytyy muun muassa tarkkuutta parantavan tekstuuripakkauksen ja entistä parempien erikoistehosteiden (muun muassa motionblur) muodossa. Sää otetaan myös entistä paremmin huomioon, ja kisojen ajo-olosuhteet vastaavat nyt viime kaudella nähtyjä.
Ubi Softin toinen suurempi hankinta on entinen SSI. Perinteikäs strategiapelien julkaisija on viime vuodet ajelehtinut julkaisijalta toiselle, joista viimeisenä pyyhkeen heitti kehään lelujätti Mattel. Onneksi pelit kuitenkin jäivät, ja Ubi Soft on julkaisemassa SSI:n jo kehitteillä olevia sekä myös aivan uusia pelejä. Niistä näytillä olivat muun muassa kovasti odotettu rope Pool of Radiance: Ruins of Myth Drannor, suklarisimu Silent Hunter 2, Flanker 2:n tiimiltä tuleva monen lentokoneen simulaattori Lock On sekä lentävän pelimaailman tämän hetken ehkäpä odotetuin simu, venäläinen IL-2 Sturmovik.
Ikivanhojen SSI:n kultalaatikkoroolipelien manttelinperijä Pool of Radiance II: Ruins of Myth Drannor lupaa ehtaa tavaraa Dungeons & Dragonsin ystäville. Erona Baldur's Gateihin peli perustuu Dungeons & Dragonsin uuteen kolmanteen sääntölaitokseen, mikä puhaltaa mukavasti uutta eloa jo liiankin tutuiksi käyneisiin fantasiakuvioihin.
2D- ja 3D-grafiikkaa yhdistävä Pool of Radiance II sijoittuu kokonaisuudessaan Myth Drannorin rauniokaupunkiin, pelaajan seikkailijaretkueen tutkiessa mikä oikein on herättänyt ikivanhojen muurien alla uinuvan muinaisen pahuuden. Vaikka pelialue on periaatteessa pieni, se on mallinnettu erittäin yksityiskohtaisesti. Läpipelaamisen luvataan vievän 60-70 tuntia, ja erilaisia pääjuonesta erkanevia sivuseikkailuja on luvassa puolensataa.
Hahmot voivat edetä pelissä kuudennelletoista kokemustasolle ja taikoa parhaimmillaan kahdeksannen tason loitsuja. Miekan ja magian maailmaan siirrytään syksyllä.
Kaiken muun lisäksi Ubi Softilla oli myös esitellä kaksi Microsoftin hylkäämää peliä: mielenkiintoiselta vaikuttanut tosiaikainen avaruusstrategia Conquest: Frontier Wars ja palkkasoturipeli Loose Cannon. Frontier Warsin esikuvaksi on otettu taistelut Tyynenmeren saarista toisessa maailmansodassa. Yhdysvaltain ja Japanin sijasta avaruudessa sotivat ihmiskunta, insektoidimaiset mantisit ja muinaiset celareonit.
Ihmiskunnan alukset ovat pelin tasaisimpia ja luottavat enimmäkseen projektiiliaseisiin. Mantisien erikoisuutena ovat hävittäjät ja tukialukset, ja celareonit pätevät tehokkailla sädeaseillaan.
Lopputulos on herkullinen. Pelin mittakaava - paristakymmenestä aurinkokunnasta koostuva galaksi - on kuin Master of Orionista, mutta komentaminen pysyy silti koko ajan taktisella, aluskohtaisella tasolla.
Aurinkokunnat on yhdistetty toisiinsa madonrei'illä, joiden hallinta ja puolustaminen on luonnollisesti elintärkeää. Jos vihollislaivasto murtautuu hyppypisteestä läpi, sisäavaruuteen livahtaneet hyökkääjät voivat aiheuttaa massiivista tuhoa.
Koska tekemistä on paljon, Frontier Warsissa voi delegoida laivastojen komentoa amiraaleille. Toiset amiraalit ovat etevämpiä kuin toiset, mutta yhtä kaikki, komennuksessa laivasto liikkuu ja taistelee itsenäisesti pelaajan antamien ohjeiden mukaan. Tilanneraportit pitävät pelaajan ajantasalla amiraalien touhuista. Sotimisen lisäksi pelaajan on huolehdittava siirtokunnistaan sekä louhittava raaka-aineita tähtisumuista ja asteroidikentiltä.
Conquest: Frontier Wars ilmestyy jouluksi. Loose Cannon oli vielä huomattavasti pahemmin kesken, eikä se enää tuntunut yhtä omintakeiselta tappokeikkojen hoitamiselta jalan ja autolla kuin vielä puolitoista vuotta sitten Microsoftin Gamestock-tapahtumassa.
Ai niin, olihan Ubi Softilla myös peli Spielbergin hienosta nyyhkyleffasta ET ja kaikkien tosimiesten yhteisen vihollisen kolmas osa, Myst III: Exile.
Funcom rakentaa maailmoja
Anarchy Onlinensa loppusuoralle saanut Funcom jatkaa nettipelien parissa. Norskien seuraavassa pelissä Midgardissa siirrytään muinaiseen Norjaan.
Midgardia varten rakennetaan kokonaan uusi pelimoottori, jolla loihditaan jylhät skandinaaviset metsä- ja vuoristomaisemat kaikessa kauneudessaan. Pelissä pyritään erkaantumaan hörhöytyneistä nettiropepiireistä, Midgardin päämäärä ei ole oman hahmon kehittämisessä vaan kanssakäymisessä muiden pelaajien kanssa. Midgardista yritetään luoda täysin toimiva virtuaalimaailma, jossa jokaisella pelaajalla on ammatti ja paikkansa varhaiskeskiaikaisessa yhteiskunnassa.
Mitä tahansa pelaajat tekevätkin, on todennäköistä ettei siitä selviä Midgardissa yksin. Yhteistyö on kaiken alfa ja omega. Etevimmät todennäköisesti etenevät yhteiskunnassa, heistä voi tulla vaikka viikinkilaivan päälliköitä tai alamaisiaan valvovia kaupunginisiä. Politiikka ja sosiaalinen interaktio ovat sanoja, jotka vilahtelevat funcomilaisten puheissa taajaan.
Midgardissa ei ole varsinaista taikuutta, mutta viikinkimytologiat hirviöineen ja jumalineen ovat osa peliä. Jumalat voivat toisinaan jopa puuttua pelin tapahtumiin. Jos on hyvissä väleissä korkeamman johdatuksen kanssa, tiukan paikan tullen voi rukoilla jumalaista väliintuloa. Pelissä on jatkuvasti etenevä juoni, jonka taustalta löytyvät The Longest Journey -seikkailupelin etevät käsikirjoittajat.
Midgard on toistaiseksi täysin alkutekijöissään, Funcomilla ei ollut esittää muuta kuin luonnoksia pelin grafiikasta. Midgardin kotisivut kuitenkin avataan jo ensi syksynä, samalla kun peli
n yhteisötoimintaan ryhdytään puhaltamaan henkeä. Varsinainen julkaisupäivä on kuitenkin hämärän peitossa, 2002, ehkä, 2003 - todennäköisesti.
Infogrames - messujen todellinen voittaja
Civilizationista Unrealiin, Infogramesilla riitti mielenkiintoista näytettävää E3:ssa.
Pieniä ja isojakin pelistudioita tasaiseen tahtiin ostanut ranskalainen Infogrames oli tänä vuonna liikkeellä poikkeuksellisen vahvalla pelivalikoimalla.
Esille tuotiin niin Sid Meierin odotettuakin odotetumpi uusi Civilization kuin myös Master of Orionin kolmas osa. Nimekkäiden strategioiden ohella Infogramesilla oli näyttää myös uusia Unrealeja kaksin kappalein, joista toinen PC:lle (Unreal II) ja toinen Xboxille (Unreal Championship).
Unreal II oli juuri niin kuvankaunis kuin ennakolta mainostettiin, joskin pelin grafiikka epäilemättä vaatii todella kovan luokan koneen toimiakseen kunnolla. Pelin kentät vaikuttivat mielenkiintoisen seikkailupelimäisiltä, joihin vaihteluna muutamassa tehtävässä komennetaan neljästä sotilaasta koostuvaa joukkuetta, aivan kuin Unreal Tournamentin Assaultissa.
Infogramesiin liittyy sekin, että se myi teksasilaiselle vanhoista simumiehistä koostuvalle G2 Interactivelle oikeudet tehdä Falcon-sarjan lentosimuja. Taiwaniin sijoittuva Falcon V on jo suunnitteilla.
Jättiläisten jälkeläiset
Civilization III
Civilization on kymmenessä vuodessa saavuttanut sellaisen klassikkoaseman, että vastaavaa arvostusta ei PC-pelien keskuudesta juuri löydy. Lokakuussa ilmestyvä Civilization III jatkaa tuttua perusideaa, oman kansakuntansa johtajana pelaajan on luovittava tiensä läpi vuosisatojen, kivikaudelta nykypäivään.
Civilization III on tavallaan askel taaksepäin, pois Civilization II:n monimutkaisuudesta ja kohti alkuperäisen Civilizationin hauskuutta. Pelaamisesta on pyritty tekemään sujuvampaa, mutta ei kuitenkaan strategisen syvyyden kustannuksella. Samalla peliin esitellään joukko uudistuksia: valtakunnan mahtia mittaava kulttuuri, hyvinvointiin entistä selvemmin vaikuttava kaupankäynti ja kompromisseihin nojaava diplomatia.
Kulttuuria mitataan aivan kuten muitakin Civilizationin perusresursseja, niin kuin ruokaa ja rakennuskilpiä. Kulttuuria tuotetaan kulttuurirakennelmissa, esimerkiksi temppeleissä ja kirjastoissa. Mitä vanhempi rakennus on, sitä arvokkaampi vaikutus sillä on kaupungin kulttuuriin.
Ja tässä tulee kulttuurin suurin koukku: aivan samalla tavalla kuin ruokamittarin täyttyessä kaupunki saa uuden asukkaan, kulttuurimittarin täyttyessä kaupungin valtapiiri kasvaa yhdellä pykälällä! Kaupunkien valtapiirillä on vieläpä entistä suurempi merkitys Civilization III:ssa, sillä vihollinen ei pysty käyttämään valtapiiriin kuuluvia teitä.
Lehmänkauppoja
Kaupankäynti poikkeaa täysin aiemmista Civilizationeista. Kauppatavara on jaettu kahteen luokkaan, ylellisyyksiin ja strategisiin resursseihin. Ylellisyydet pitävät kansan tyytyväisenä ja strategisilla resursseilla rakennetaan ja ylläpidetään sotakonetta. Niin kauan kun kaikki valtakunnan kaupungit on yhdistetty toisiinsa teillä ja vihollinen ei tuki näitä teitä, riittää kun yhdellä kaupungilla on kutakin kauppatavaraa valtapiirissään. Tällöin koko valtakunta hyötyy kauppatavarasta. Ja jos resursseja on yli omien tarpeiden, niitä voi kaupitella muille valtioille.
Uusittu diplomatia on tavallaan kaupankäynnin jatke. Kaikista asioista voi käydä vaihtokauppaa, keksintöjä voi vaihtaa vaikkapa rautaan ja silkkiin, tai liittosuhteesta voi maksaa kartoilla. Kaikki yhdistelmät ovat mahdollisia ja voipa pelaaja jopa kysyä vastapuoleltaan, mitä tämä on valmis tarjoamaan pelaajan omaa diplomaattista ehdotusta vastaan.
Kysymysmerkiksi vielä jäi, mikä on Civilization III:n moninpelin kohtalo. Tekijöiden kanta on, että jos moninpelistä ei saada toimivaa lokakuun julkaisupäivään mennessä, se jätetään kokonaan pois ja julkaistaan myöhemmin joko päivityksenä tai omana pelinään.
Jo ilman moninpeliäkin Civilization III jätti erittäin positiivisen vaikutelman. Uudistukset ovat sopivan pienimuotoisia, mutta avaavat peliin riittävästi uusia ulottuvuuksia. Jäämme kieli pitkällä odottamaan lopullista peliä.
Master of Orion III
Avaruusstrategian arkkivaari, Master of Orion, jatkuu sekin, tosin vasta ensi vuoden puolella. Jatko-osaa on kehitetty jo jonkin aikaa, mutta vasta nyt Master of Orion III uskallettiin esitellä julkisesti. Varovaisuus on varmasti ollut aiheellista, sillä paljon on muuttunut sitten kuuden vuoden takaisen kakkososan.
Master of Orion III:ssa on pyritty saamaan astronomia mahdollisimman tarkaksi. Tähden tyyppi vaikuttaa siihen minkälaisia planeettoja sen ympärille muodostuu, ja vastaavasti maapallon tyyppisiä planeettoja voi esiintyä vain erittäin tarkkaan rajatulla etäisyydellä emotähdestä.
Pelin mittakaava on kasvanut tuntuvasti. Pikkupelit ovat yhä mahdollisia, mutta suurimmissa skenaarioissa aurinkokuntia on peräti 250, mikä nostaa asutettavien planeettojen ja kuiden lukumäärän jopa yli tuhanteen.
Tähtien välistä avaruutta leikkaavat nyt Starlanet, eräänlaiset madonreiät, jotka nopeuttavat tuntuvasti matkantekoa. Vastaavasti jos pelaaja päättää lähettää laivastonsa Starlanejen ulkopuolelta, saa varautua todella pitkään reissuun. Tällä onkin strategista merkitystä, sillä Starlanejen risteyksessä oleva aurinkokunta voi tarkkaan puolustettuna sulkea liikenteen kokonaiselta galaksin haarakkeelta.
Herran talossa on monta huonetta
Valtakunnan laajentuessa pelaaja imperiuminsa johtajana delegoi osan vallastaan paikallistason johtajille. Osa näistä johtajista on päteviä ja toteuttaa pelaajan hallinto-ohjelmaa tunnollisesti, toiset ovat vähemmän päteviä. Epäkelvon johtajan voi vaihtaa, mutta se maksaa.
Pelaajan vaikutusvaltaa imperiumissa mitataan niin sanotuilla fokaalipisteillä. Mitä enemmän fokaalipisteitä, sitä useampia määräyksiä per vuoro pelaaja voi antaa. Suuressa valtakunnassa fokaalipisteet tulee luonnollisesti käyttää tärkeisiin asioihin, eikä mihinkään yhdentekevään mikromanagerointiin. Tämä onkin etu suurimpien jalkoihin jääneille pikkuimperiumeille: korruption syömä Tähtineuvostoliitto on liikkeissään ja päätöksissään parhaimmillaankin jähmeä.
Lisää uudistuksia löytyy diplomatiasta (jehna, etiäiset puhuvat omaa kieltään!) ja taistelusta (kolmiulotteista ja tosiaikaista), mutta niiden esittelyn tekijätiimi jätti vähemmälle. Myös pelin keksintöpuolen demonstrointi jäi vähän pintapuoliseksi raapaisuksi. Tiedettä harjoitetaan nyt perustutkimuksen ja soveltavan tieteen saralla. Perustutkimus laajentaa tietopohjaa, mutta soveltava tiede tuottaa varsinaista käytännön hyötyä. Pelaaja ei voi suoraan kontrolloida minkälaisia keksintöjä kirjanoppineet tuottavat (auts), vain tutkimuksen suuntaan voi vaikuttaa.
Kokonaisuutena Master of Orion on pistetty kolmososassaan kokolailla uusiksi. Missään tapauksessa ei kannata enää odottaa mitään Master of Orion II plussaa, Master of Orion III seisoo omilla jaloillaan, eikä nojaa edeltäjiinsä kuin viitteellisesti. Toivotaan parasta, että kokonaisuus myös toimii.
Rapa roiskuu suomalaisittain
Itävaltalaisen JoWoodin osaston mielenkiintoisin tuttavuus oli suomalainen Bugbear ja heidän tuleva autopelinsä Rally Trophy. Bugbearin kaverit esittelivät kerrankin oikealta n
