Ei elämää ei sen enempää

Jos ihmistä ei ole varustettu sekundaitsetunnolla, hän kestää itseensä tai harrastukseensa koskevaa pilkkaa. Tietokonepelaamistakin saa ivata ja pilkata, kunhan mukana on totuuden hiven. Raskaan ivallinenkin teksti siitä, kuinka poikaystävä kostaa Häkkisen häviön F1 GP2:n kanssa, tai koneen kilpavarustelu tyhjiöpumpun vaihtoehtona naurattaa, koska seassa on kuitenkin totuutta.

Mutta jos ivan ja pilkan takana ei ole kuin tietämättömyyttä, alentuvaisuutta ja perusteetonta ylimielisyyttä, silloin tulee mieleen, missä ja miksi näitä sikiää? (Hei, minulla oli siinä sentään melkein irviö.)

Lapsellista

Aamulehdessä 22.6. jutussa "PlayStation-jengille kolme lehteä", pistää Kari Salminen Pleikkari-lehdet ojennukseen. Super Power on huono, Virallinen PlayStation-lehti tarpeeton ("Brittiversiota saa Suomesta ja kaikki harrastajat osaavat lapsellisen pelikielen verran englantia.") ja meidän yrityksemme Peliasema.

"PlayStation-porukalle ei kirjoiteta ylhäältä alas lässytellen. Tekijät tietävät, että harrastaja on jo kaksikymppinen ja risat. Ja mikä parasta, tekstit ovat suomalaista perua. Peliaseman pojat ja tytöt ottavat pelinsä vakavasti. Mutta valitettavasti tuolla kiusallisen suomalaisella insinööriasenteella."

Ei sentään "lapsellista pelikieltä". Mutta sitten antaakin Aamulehden poika huutia elämättömille kynäniskoille:

"PlayStationilla eivät pelaa samat elämästä vieraantuneet scifiporukat ja leikkisodan strategit, jotka ostavat kilokaupalla PC-pelejä. PlayStation markkinoitiin läpi paljon laajemmalle yleisölle. Väki on kiinnostunut myös elokuvista, musiikista, tytöistä/pojista, klubielämästä sun muusta."

Siinä sitä on kiusallisen suomalaisella journalistiasenteella lapsellista lehtikieltä. Alusta puuttuu "nörtit" ja lopusta "bodyartista, piercingistä ja dokaamisesta", mutta valtakunnallisen päivälehden sivuille tuokin on jo ihan hyvä asennevammasaavutus.

Normaalia

Tyypillinen massamies kuluttaa paljon aikaa todistellessaan maailmalle olevansa reilu perusheebo tyttöineen ja "klubielämineen", ettei kukaan, etenkään "väen" alfauros, tuomitse häntä erilaiseksi. Ei saa tehdä mitään lapsellista tai joutuu hyljeksityksi, eikä enää pääse tiputtelemaan saippuaa suihkuhuoneen lattialle sählymatsin jälkeen.

Huomatkaa, kuinka ylivertaista on Sonyn markkinointi: jos Salmisen arvomaailmalla varustettu ihminen saadaan uskomaan, että Pleikkarilla pelaaminen on OK ja coolia, ja eroaa merkittävästi PC-pelaamisesta, ei voi kuin hattua nostaa. Asialla ovat varmaan samat tekijämiehet, jotka ovat manipuloineet ihmiset pitämään vyölaukkuja, salihousuja ja pyöräilyshortseja, ja parhaillaan ajavat 70-luvun muotia uudelleen läpi.

Salmisen laji edustaa varmasti isoa osaa pelaajista, niin konsoli- kuin PC-pelaajistakin. Mutta jos Peliasemakin on jo liian insinöörimäistä menoa, millaisella lehdellä salmisilta saisi rahat pois?

Moneen lähtöön

Pelilehdet voi jakaa kolmeen päätyyppiin. Pelit, jenkkien PC Gamer, Computer Gaming World ja Strategy + ovat "core"-lehtiä. Kirjoittajat ovat pelaajia, peleihin ei sotketa sotketa elämäntapakysymyksiä, ja tekniikan päälle jopa ymmärretään. Näistä lehdistä löytyy leikkikenraaleita ja elämästä vieraantuneita mitävain-porukoita. Ällistyttävää kyllä, vahva kiinnostus esimerkiksi toisen maailmansodan tankkeihin ei sulje pois viinaa, naisia ja laulua. Tai elokuvia, tai musiikkia.

"Mulla on elämä ja tyttöi" -asenne antaa ymmärtää, että Salminen saattaisi olla lukija "laddie"-lehdelle, eli vähän yli kaksikymppisille miehille (PC) tai 15--16-vuotiaille pojille (PlayStation) suunnattu lehti. "Me jätkät" -PC-lehdelle on tyypillistä viittaukset Quaken verkkopelin ylivoimaisuuteen, pubeissa/klubeissa istumiseen, raskaaseen ryyppäämiseen ja kaksimielisiin sutkauksiin ("Game x offers cunning stunts"). Peleistä ei hyväksytä niitä, joissa on paksu ohjekirja, jotka ovat vuoropohjaisia, liittyvät johonkin epäcooliin lisenssiin (Star Trek paha, Star Wars hyvä) tai vaativat yleissivistystä. Tekniset jutut ovat yleensä asiantuntemattomia, ja antinörtismin hengessä lehden toimitus saattaa kertoa, ettei heillä ole kotona koneita lainkaan. Hyvä esimerkki laddie-lehdestä on PC Gamerin brittiversio.

PlayStation-lehdet on Jyrkistä ja sen sponsorointimainoksista tutulla, keinotekoisen koomisella tekno-rap-skeittaus-acid-Generation X-meiningillä taitettuja ja kirjoitettuja läpysköjä. Official Playstation Magazine edustaa köörin asiallisinta ja aikuisinta päätä, mistä voi päätellä jo paljon.

"Klubielämä" yhdistettynä siihen, että Salminen kirjoittaa lehtiin, plus ylimieliset sävyt, antavat olettaa, että Salminen pitää itseään kulttuuripersoonana. Silloin hänelle sopivat Edge ja sen jenkkiversio The Next Generation, jotka edustavat pelilehdistön kulttuurisiipeä. Peliarvostelut niissä ovat aika kehnoja, mutta satunnaisesta yliyrittämisestä huolimatta jutut ovat mielenkiintoisia.

Kulttuuripohjaan viittaa myös Salmisen toivomus: "Olisi vaihteeksi kiva lukea syventäviä juttuja myös pelien sisällöistä, sukupuoliasenteista, myyttisistä rakenteista ja kerronnallisista lainoista." Kuulostaa hienolta ja fiksulta, niin kuin varmasti oli tarkoituskin. Ongelma on siinä, että Salmisen mielestä: "Pelit eivät ole oma maailmansa vaan ympäröivän kulttuurin tuotteita." Pelit nimenomaan ovat oma maailmansa. Pelien sisältö, sukupuoliasenteet, myyttiset rakenteet ja kerronnalliset lainat ovat nimittäin kotoisin muista peleistä, eivät ympäröivästä kulttuurista kuin harvoin ja etäisesti (scifi ja sodat).

Antinörtistäminen on sikälikin turhaa, että pelit ovat puhdasta viihdettä. Syvempien merkitysten hakeminen luhistuu väkisinväännetyksi sanahelinäksi, joten jollei ego kestä, on parempi tehdä jotain muuta.

Omat koirrrat purevat

Salminen muuten haukkuu niminä sekä "Peliaseman" että "Pelit", joten oli aika huvittavaa lukea "Iltasanomissa" torstaisin ilmestyvää, hienosti nimettyä "Peliviikkoa". Palstalla kirjoittaja (16.7) nimeltä Kari Salminen kertoo Pleikkari-pelistä Dead or Alive. Jätetään muuten kommentoimatta, mutta jos mies on sama, edustaako pompputisseistä raportointi kerronnallisia lainoja vaiko myyttisiä rakenteita?

Nyt kuuntelenkin Third Eye Blindin CD:n ja menen naiseni kanssa elokuviin. Sitten klupille juomaan Jack Danielsia kuivana ja kattoon kun väki joraa. Tyylikkäästi Babylon 5 -univormuun pukeutuneena.

Lisää aiheesta

  • Palkintojen aika

    Vuoden lopulla pidetyssä Niko2008-gaalassa arvovaltainen raati valitsi kuluneen vuoden merkittävimpiä pelikulttuuritapahtumia. Äänestys sujui täydellisen yhteisymmärryksen merkeissä.

    Vuoden peli: The Witcher Enhanced Edition

    Jopa Ron Perlman äännestäisi Enhanced Editionia koko…
  • Arcademäen sankarit

    www.animal-crossing.com/cityfolk

    Animal Crossing on enemmän harrastus kuin peli, sillä säännöllisellä ja pitkäjänteisellä paneutumisella Eläinristeyksestä saa eniten irti.

    Elämäsimulaattori Animal Crossing on Nintendon omalaatuinen virtuaalinukkekodin, kalenterin, tamagotchin ja…
  • Pelifornication

    Toimittaja Nirvi on Gamestoliiton parisuhdeneuvoja, joka opettaa pelaajia ymmärtämään erilaisia pelejään ja pelialustojaan. "Jengi hei, älkää jähmätkö!" on hänen sanomansa maailmalle. Vapaa-ajallaan toimittaja Nirvi pelaa vain venäläisiä strategiapelejä, vain mustalla PC:llä,…