Doomahtava räiskintä Eradicator tarjoaa enemmän aseita, visaisempia ongelmia, monta pelihahmoa ja karttaeditorin.
Tulevaisuudessa galaksin mielenkiinto on kohdistunut planeetta Ioxiaan, tarkemmin ottaen sen kolmeen kuuhun. Nämä kiertolaiset ovat ainoita paikkoja, joista löytyy Mazriumia, elintärkeää elämää pidentävää ainetta. Ioxian alkuperäiset, Mazriumilla muita kiristäneet asukkaat on pommitettu olemattomiin. Vain yksi linnoitus jäi pystyyn.
Ja herää eräänä päivänä takaisin eloon. Kuiden ympärille nousee läpäisemätön suojakenttä, eikä Ioxiaan tilannetta tutkimaan lähetetty soturiryhmä pysy hengissä montakaan minuuttia.
Eradicatorin tarjoamilla eri pelihahmoilla ei aloituspaikan lisäksi ole juuri merkitystä pelin kannalta, ja ensimmäisen sokkelon jälkeen kentät ovat kaikille samat.
Tiivis arkkitehtuuri
Kompleksi on jaettu kolmeen osaan, joissa edetään alueittain. Kentät ovat kompakteja kokonaisuuksia, eikä turhia sokkeloita ole. Kentän selvittäminen on jaettu useampiin alitehtäviin. Esimerkiksi ennen kuin luukku seuraavaan kerrokseen aukeaa, voi joutua deaktivoimaan sen edessä olevan pomminkestävän suojakentän. Tämä ei onnistu, ennen kuin on räjäyttänyt tietokonekeskuksen, tuhonnut pari generaattoria ja väännellyt namiskoista.
Vastaan tulevat viholliset lyövät kovaa ja ampuvat kovempaa, mutta varovasti edeten ne eivät tuota ongelmaa. Tilanne muuttuu loppupuolen biotehtaissa, joissa vastaan tulee naurettavan sitkeitä pahiksia. Parissa kentässä on tuhoutumattomia korjausroboja, joiden ansiosta hajoitetut generaattorit ovat nopeasti back in business. Pikkuisen ihmetyttää, minkä takia varsinaisia taistelurobotteja ei ole panssaroitu yhtä hyvin.
Kulkemista ei ole rajattu sivusuuntiin. Täystuhoaja osaa myös hyppiä ja vilkuilla ylä- ja alaviistoon. Oletusnapit on nerokkaasti nyysitty suoraan Future Shockista: näppiksellä liikutaan, hiirellä tähdätään ja ammutaan. Ilotikkukontrollit on syytä unohtaa.
Grafiikkaan olisi saanut panostaa lisää. Osa pinnoista on aivan liian tummia, eikä gammakorjaustoimintoa tai otsalamppua ole. Pienet yksityiskohdat yrittävät tuoda lisäeloa vektorimaailmaan. Katosta tippuu vettä, valot välkkyvät, nestealtaiden pinta loiskahtelee ja rikkinäiset laitteet kipinöivät. Linnoitus on kuitenkin liian piirretyn näköinen, jotta hetkeksikään unohtaisi tuijottavansa "vain" peliä.
Aseistus on jykevän näköisiä ja kuuloista, ja erilaisia paukuttimia on paljon. Mukana on sellaisia erikoisuuksia kuin bumerangi, kauko-ohjattava pommi ja leijuva, kääntyilevä tykkitorni. Vanhat klassikot haulikko & saha eivät kuulu ioxialaisten arsenaaliin.
Matkan varrelta kertyy taskuihin panosten lisäksi avainkortteja ja kertakäyttölaitteita. Laitteista, kuten tutkista ja gravitaatiokengistä, on lyhytaikaista apua kiperissä kohdissa, ja avainkorteilla pääsee bonuskenttiin.
Äänet ja stereoefekti toimivat, ja Awe32/64:n omistajille on tarjolla 16-bittisiä, paranneltuja efektejä surroundina. Laserkiekolla on kivaa taustahuminaa ja metallinkalsketta tunnelmaa luomaan, joten mitään mukamas-melodista pimpelipompelia ei tarvitse kuunnella.
Deathmatch löytyy, tottakai. Pelin mukana tulee kenttäeditori, jolla muokata valmiita kenttiä sekä luoda omia. Myös itse pelissä on editori, jolla voi reaaliajassa väännellä seiniä mutkalle.
Eradicator on ok välipala, muttei takuulla jää historiankirjoihin. Ei huono, ei erinomainen, vaan jotain siltä väliltä.
80
