Eternal Ring (PS2) – Sormusten herra

250px-EternalRing_front-1-eternal_ring (4)

Omituistakin omituisempien otusten kerho on vastassa Cainia, joka etsii Ikuisuuden sormusta. Ubi Softin rooliseikkailussa taikasormukset ja luolastot ovat pääosassa.

Cain saapuu mystiselle saarelle etsimään mittaamattoman voimakasta taikasormusta. Aluksi kaikki vaikuttaa rauhalliselta, mutta pian edellisen retkikunnan johtaja muuttuu demoniksi ja tappaa entiset ystävänsä.

Aldinen-Solcian-sodan aikoihin taistelukentällä hortoili eräs pieni poika. Voittoisan Aldinen armeijan sotilas Gillian Morgan nappasi naperon mukaansa ja kasvatti hänet. Rauhanomaiset ja magiaa hallitsevat solcialaiset vetäytyivät pyhälle saarelleen kaukana pohjoisessa. Aldinen verenhimoinen kuningas Ross III vainosi heitä edelleen ja lopulta solcialaiset katosivat. Seuraavan parinkymmenen vuoden aikana Aldinesta muodostui suuri ja mahtava Heingaria.

Ross III:n kuoltua hänen kokematon poikansa Ian Martin sai kruunun. Heingarian sotaisat Vanhimmat käyttivät tilannetta hyväkseen ja ottivat todellisen vallan haltuunsa. Vanhimmat päättivät vahvistaa asemaansa hirvittävän voimakkaalla Ikuisuuden sormuksella, joka legendan mukaan oli kätketty solcialaisten synkälle saarelle.

Sormuksen perään lähetetty retkikunta lopetti vähitellen raportoimisen. Kuningas Martin huomasi tilaisuutensa koittaneen. Kruunulle uskollisen kapteeni Gillianin ottopoika Cain Morgan matkustaisi saarelle selvittämään sormuksen kohtaloa.

eternal_ring (3)

Kävele, jutustele, taistele ja loitsi

Tarina nähdään Cainin silmin. Juoni rullaa äärimmäisen perinteiseen tyyliin maahan kiinni kasvaneiden ihmisten ja muiden otusten jorinoita lukemalla. Saaren alueet on jaettu kompakteihin osiin, joiden välillä on lyhyt lataustauko ja tallennushuone. Suurin osa alueista on järjestetty nauhamaisesti peräkkäin. Joskus reitti jakautuu kahteen eri suuntaan ja jo kertaalleen koluttuja alueita voi tutkia uudestaan, joten eteneminen ei ole täysin lineaarista.

Huonetasolla lyhyitä umpikujia ja vaihtoehtoisia tunnelinpätkiä esiintyy tietysti jatkuvasti. Kokonaisuutena maisemat ovat monipuolisia, mutta yhden alueen sisällä kaikki näyttää samalta. Etenkin luolastot ja usein todella kulmikkaat tunnelit ovat tympeän yksitoikkoisia. Ulkoilmassa tilanne on parempi. Maaston muodot ovat pyöreämpiä ja näkyvyys on melkoinen.

Touhuun on sekoitettu muutamia roolipelien kuluneimmista kliseistä, eli kokemustasot, kestopisteet ja taikapisteet. Cainin kehitys ja menestys taisteluissa pyörii näiden kolmen muuttujan ympärillä. Eternal Ring ei silti ole roolipeli, vaan toimintaan painottuva seikkailu. Matkantekoa piristetään muutamilla helpoilla kytkin- ja avainongelmilla, mutta edistyminen on enimmäkseen vakaasta miekkakädestä kiinni.

eternal_ring (2)

Kahmalokaupalla jalokiviä

Matkan varrella kohdataan läjäpäin vihamielisiä mönkiäisiä. Omituisten otusten kerhoon kuuluu kalanaamaisia liskomiehiä, örkkejä, velhoja, jättimäisiä lohikäärmeitä ja muita ihmeellisiä eläimiä. Koko sekalainen sakki odottaa Cainin saapumista kiltisti asennossa seisoen, joten väijytyksiä ei tarvitse pelätä.

Vihollisia rökitetään miekalla ja taikasormusten loitsuilla. Taisteleminen tuo mieleen muinaisen Hereticin, eli matsit ovat reaaliaikaisia ja loitsujen käyttö muistuttaa ammuskelua.

Magia puree toisiin hirviöihin paremmin kuin kylmä teräs. Toisaalta monet loitsukoneet tippuvat heti ensimmäisestä miekan hipaisusta. Läheskään kaikkia ököjä ei tarvitse tappaa, vaan ne voi jättää muhimaan niille sijoilleen. Kuollessaan olennot tiputtavat parantavia esineitä ja jalokiviä. Vihollisten listiminen palkitaan myös taikapisteillä.

Eternal Ringin juju on sormuksiin perustuva taikasysteemi. Suurin osa loitsusormuksista tehdään itse yhdistämällä raakaa magiaa sisältäviä renkaita jalokiviin. Ominaisuuksia kohentavat kykysormukset eivät tarvitse harvinaisia magiarenkaita ja tiukan paikan tullen vanhan sormuksen päälle voi väsätä uuden. Sormuspajaan pääsee tallennushuoneissa lojuvista teleporttilevyistä. Pajassa eteen tulee kuusi tyhjää koloa, joihin jalokivet asetaan. Jokaiseen rakoon ei ole pakko laittaa kiveä.

Sormuksen tyyppi sekä teho riippuu jalokivistä, jotka jakautuvat kuuteen luokkaan ja neljään tehotasoon. Esimerkiksi tulisymbolein kuvioiduista kivistä syntyy tulipalloloitsuja ja maasymboleista parannusloitsuja. Erilaisia kiviä yhdistelemällä tehdään kaikkein oudoimmat viritykset.

Sormuksia kasatessa ei kannata pohtia turhan syvällisesti, miten erilaiset kivet vaikuttavat lopputulokseen. Koska tallennuspaikka on lähellä, kannattaa vain nakella kiviä läjään kunnes saa jotain mielenkiintoista aikaan. Jalokivien kanssa näprätessä saattaa tosin kulua toinenkin tovi, sillä erilaisia sormuksia on sata kappaletta.

eternal_ring (1)

Tatit kadoksissa

Cainin komentelussa ei tarvita lainkaan tattiohjaimia. Analogiset näppäimet voi kytkeä päälle, mutta siitä ei ole mitään käytännön hyötyä. Sankarin liikkeet ovat jo muutenkin tarpeeksi laiskoja ja ylimääräinen hidastelu on täysin turhaa. Kontrollien tuntuma on hyvä, joten turpiin tulee lähinnä omasta syystä.

Grafiikka pyörii sulavasti, mutta sillä on hintansa. Ruutua varjostavat paksut mustat palkit ja polygonit rakoilevat paikoitellen. Tyylikkäät tekstuurit eivät pahemmin piristä näkymiä, sillä niissä ei ole tarpeeksi vaihtelua. Suurin osa loitsuista on aneemisen näköisiä papatteja ja kunnon jysäykset ovat harvassa.

Ihmiset ja hirviöt ovat melko komeita, mutta useimmat liikkeet ovat kuin jäykästä pienen budjetin animeleffasta repäistyjä. Aivan seikkailun alussa ihmiset vielä elehtivät, mutta myöhemmin ne alkavat imitoida paikallaan könöttäväviä patsaita.

Ääniefektit ovat kliinisiä ja kuivakkaita. Viholliset örisevät hyökätessään ja voihkaisevat kuollessaan. Miekat viuhuvat, askeleet kopisevat ja loitsut sihisevät. Kaikki efektit ovat väsyneen latteita ja ponnekasta räimettä tai rytinää ei kuulu juuri mistään. Musiikki sen sijaan on mainiota ja tunnelmaan sopivaa klassisen kaltaista jammailua. Harmi vain, että sama rauhallinen melodia junnaa taustalla myös taisteluiden aikana.

Tylsän juonen, kuluneen pelimoottorin ja vaatimattoman grafiikan lisäksi puutelistalle tunkee vielä pari pienempää vikaa. Eniten riepovat maaston selkeät aukot, joista sankari ei mahdu läpi vaikka lääniä piisaisi reilumminkin. Erityisiin tallennushuoneisin turvautuminen ärsyttää myös. Kun vaikeustaso nousee, samoja tunkkaisia käytävänpätkiä joutuu junnaamaan monta kertaa ennen kuin Cain onnistuu raahautumaan seuraavalle tallennuspisteelle.

Kokonaisuus tuntuu muinaisjäänteeltä, jota omaperäinen sormusten rakentelu ei pysty pelastamaan.

70