Formulakausi 2013 ei sisällä uusia yllätyksiä, kiitos erään teutonin. Puuduttavuus riivaa myös virtuaaliversiota.
Onnistuin aika-ajoissa hilaamaan rupu-Sauberini eturiviin. Lähtövalot sammuvat, tumppaan kilpurini viivalle kuin Webber, autoa tunkee vasemmalta ja oikealta ohi, mutta sinnittelen kärkiviisikon perässä ensimmäiseen mutkaan. Jään pussiin ulkokurviin ja näen peilistä vihreäkypäräisen McLaren-kuskin tuuppaavan keulansa takarenkaaseeni! Käännän mutkaan, ja Venezuelan Pastori täräyttää eturipustukseni tuusannuuskaksi. Autenttista F1-fiilistä parhaimmillaan!
Codemastersin Birminghamin osasto on tehnyt hyvää työtä F1-lisenssillään. Pelisarjaan on kuitenkin tarttunut muita urheilunimikkeitä vaivaava krooninen tauti, kausipäivitykset. Kromia lisätään pintaan ja F1-sirkuksen muutoksissa pysytään ajan tasalla, mutta eteenpäin ei juuri mennä. Viime vuonna kosiskeltiin kasuaalipelaajia, minkä seurauksena pikakilpailut heivattiin haastemoodin tieltä ja kisaviikonloppu typistettiin kaksi tuntia lyhyemmäksi.
Puristit raivostuivat, mistä seurasi, yllätys yllätys, paskamyrsky netissä.
Takarivistä tähteyteen
Kaudelle 2013 kisamoodi on onneksi palautettu, mutta menetettyä harjoitusaikaa on turha odottaa takaisin. Tervetulleena lisäyksenä ajosession voi nyt kertaalleen tallentaa, mikä säästää harmailta hiuksilta täysmittaisessa kisassa. Uramoodi on tuttua huttua. Kilpailuviikonlopuista on otettava paras tulos irti ja mielellään päihitettävä tallikaveri. Pienillä lehdistökatsauksilla yritetään saada siellä olemisen tuntu aikaiseksi, mutta fiilis jää ohkaiseksi. F1-glamouriin kuuluu olennaisesti mediapeli, julkinen politikointi ja kaikki sen lieveoireet, kuten aikuisten miljonäärien itkupotkuraivarit ja lelujen nurkkaan viskomiset, mutta niitä ei pelissä nähdä. Myös pienillä, näennäisesti turhilla jutuilla, kuten lämmittely- ja jäähdyttelykierroksilla, saataisiin immersiota kummasti lisää. Nykyisellään kisaviikonlopun härdelli ei välity ruudun toiselle puolen.
F1-märkäkorvan ura alkaa viime vuoden tapaan Abu Dhabin nuorien kuljettajien testistä, tosin tällä kertaa pidemmän kaavan kautta. Mitä paremmat näytöt, sitä parempia soppareita tarjolla. Nuoriin lupauksiin on entistä enemmän luottoa, sillä parhaimmillaan pääsee debyyttikaudellaan jopa Lotukselle.
Ajomallinnuksessa ei ole otettu mitään jättiharppauksia kohti simuja, mutta pienoista edistystä kuitenkin. Pitoa on rukattu dynaamisemmaksi, joten äärirajat pystyy lukemaan entistä paremmin. Etenkin lähtötilanteissa saa olla todella tarkkana kaasun kanssa, paikoillaan sutiessa puoli ruudukkoa painelee ohitse jo lähtösuoran aikana. Ratti ja polkimet ovat edelleen must, jos haluaa täyden nautinnon ilman ajoapuja. Konsolipadien kaasua ja jarrua ei saa mitenkään fiksusti kalibroitua tarvittavalle herkkyydelle ilman apupyöriä. Joko niin, tai sitten olen yksinkertaisesti vain tumpelo. X360:n ohjaimella pelatussa pikakisassa pehmeät gummit sulivat kolmen kierroksen aikana.
Rengassimulaatio hoidetaan edelleen mallikkaasti. Kumit rouhiintuvat kuin tarkkisluokan takapenkissä ja lukkojarrutuksen flatspotit tärisyttävät autoa kunnolla. Kauden Silverstonen rengasfiaskoa ei ilmeisesti mallinnettu, sillä en nähnyt räjähteleviä renkaanriekaleita kertaakaan. Ajotyyliin joutuu keskittymään. Liika räyhääminen alussa johtaa herkästi siihen, että vedät trullijunaa perässäsi viisi kierrosta ennen suunniteltua pysähdystä. Harmi ettei ajolinjan ulkopuolelle kerääntyvää kuminmutua ole mallinnettu. Olisi ollut yksi syy lisää pysyä puhtaalla linjalla. Tekoälyssä en huomannut suurempia muutoksia, mutta oikeasti osaavat kuskit kertoivat tietokoneen haastavan paremmin vaikeimmalla tasolla.
Tällä kertaa töhöilijä löytyy penkin ja ratin välistä.
Vaillinainen nostalgiapläjäys
Kauden juttu on klassikkomoodi. Pelattavana on 80- ja 90-lukujen legendaarisia tiimejä sekä neljä entistä F1-rataa. 80-luvulla talleista mukana on (alkuperäinen) Lotus, Williams ja Ferrari, joista ensin mainittu tippuu ysärillä pois. Harmittavasti lisenssisotkujen takia McLarenit uupuvat katraasta kokonaan, mikä on todella iso menetys. Lisäksi kiistojen uhriksi joutui myös virtuaali-Senna, joten haasteissa on tyytyminen Prostiin, Schumiin ja kumppaneihin. Klassikkoradoista kierrettävänä on Brands Hatch, Estoril, Jerez ja Imola. Brands on juuri niin puuduttava rata kuin isot pojat ovat manailleet, mutta muut radat tuovat lämpiviä muistoja GP2:lla formulauransa aloittaneen mieleen.
Vanhan hyvän ajan formuloihin on saatu mukavasti oman aikakautensa tuntua. Aerodynaamisen pidon puutteen huomaa hyvin. Auton perän käyttäytymisestä pystyy lukemaan koko ajan pidon rajat. Ero jättisiipien ja ilmanohjaimien täyttämiin nykyformuloihin on mallinnettu pelin kevyeen luonteeseen nähden onnistuneesti. V12- ja kymppikoneiden ärjyntä on musiikkia korville. Etenkin vuoden 99 autojen mankuna on vangittu upeasti.
Huomaa hienona yksityiskohtana punaisena hehkuvat jarrulevyt.
Sutii paikallaan
Ulkonäkönsä puolesta F1 2013 on kaksijakoinen tapaus. Autot ja etenkin sadekelin efektit ansaitsevat kunniamaininnan, mutta radat taas tuntuvat liian kliinisiltä ja kulissimaisen pahvisilta. Peli onkin karu esimerkki nykyisen konsolisukupolven jarruttavasta vaikutuksesta. PS3-versio on alustansa luultavasti tyylikkäin ajopeli, mutta se kostautuu piiitkissä lataustauoissa. Jo pelkkä asetusten tallentaminen kestää raastavat 20 sekuntia. Seuraava sukupolvi on niin lähellä, mutta tuskaisen kaukana.
Moninpeli sisältää jaetun ruudun, lanipelin, kaverin kanssa pelattavan mestaruuskauden sekä 16 pelaajan nettimoninpelin. Lisäksi RaceNet-palvelussa pääsee kasvattamaan egoaan huippukierrosajoillaan ja muilla tilastoillaan. Viidentoista ihmisen kanssa ajaminen on parhaimmillaan tiukkaa mutta siistiä vääntöä. Pahimmillaan se on miljonäärien romurallia, jossa oman elämänsä sekoperezit ja pastormaldonadot teilaavat puolet lähtöruudukosta ensimmäisellä kierroksella.
F1 2013:n jäljiltä jää ristiriitaiset fiilikset. Se on sarjansa paras osa, mutta uudistuksiin nähden perusversion lähes viidenkympin hintalappu tuntuu riistolta. Vielä kun ysäri-DLC sekä Estorilin ja Imolan sisältävä paketti maksavat molemmat kahdeksan euroa, minulle jäi olo kuin pelissäni olisi jarrutusjäljet. Jälkiviisaana jättäisin luultavasti pelin hyllyyn ja odottaisin ensi vuoteen, erot ovat 2012 verrattuna liian pieniä. Toivon mukaan kauden 2014 sääntömyllerryksen myötä myös pelisarja luo nahkansa.
Marko Mäkinen
Sensaatio! Debyyttikaudella paalulle, ja vielä Sauberilla!
Retrohuuma
En olekaan ajanut virtuaaliformuloita pitkään aikaan pelkällä padilla – omistan ratin vain Pleikalle. No, ei hätää, padiformula pysyy käsissä, kun kytkee päälle osittaisen pidon hallinnan ja ABS-jarrut. Kontrollin tunne ei silti ole liian täydellinen, sillä kilpuri karkaa taatusti hyppysistä ääritilanteissa: liikaa hanaa, kun auto on puoliksi nurtsilla tai kanttarilla ja spinnaus on tosiasia.
Kaarojen käyttäytyminen on asianmukaisen kulmikasta. Rataohjukset luiskahtavat käsistä nopeasti ja fataalisti, jos niitä yrittää pakottaa tahtoonsa. Normitasolla padilla on vaikea ylläpitää kilpavauhtia, kun rattiin verrattuna hätäiset ohjausliikkeet kuluttavat renkaita ja aiheuttavat jos jonkinlaisia sääntörikkomuksia. Sääntöpatteria ei tosin viitsi kytkeä poiskaan, koska silloin possuilu on liian houkuttelevaa.
Uramoodin puurtamisen ohella tykästyin skenaariotilaan, jossa on arcademaisia muutaman kisan tavoitteita. Pidä hitaammalla kaaralla muut takana, vedä vastustajiin tarpeeksi kaulaa, ohita letka autoja paremmalla rassilla ja sitä... rataa. Sutjakkaasti rullaavassa moninpelissä suosittiin lyhyttä Sprint-tilaa, jossa kolarointi ei riko autoa, mutta vähemmän yllättäen säännöillä röyhkein voittaa.
Shown veivät kauden 2013 kaman rinnalle ympätyt kasari- ja ysäriformulat plus pari vanhaa rataa. Aaah, mukavaa rata ja kaasupoljin -meininkiä – männävuosien Miesten masiinoissa ei tarvitse huolehtia keinotekoisista KERS- ja DRS-hilavitkuttimista. Autoista nähdään muun muassa 1980 Williams FW07B ja 1986 Team Lotus 98T. Kahdesta retroradasta nautin etenkin mukavan vauhdikkaasta brittibaana Brands Hatchista. Lisää wanhaa kamaa saa kylmällä käteisellä nettikaupasta.
Modernien ja puisevien kiihdytä, jarrut pohjaan, kiihdytä -ratojen rinnalla kasariradat maistuvat hyvältä, mikä saa miettimään, miksi mikään F1-peli ei nykyään sijoitu sinne tai kauemmas kiinnostavaan menneisyyteen? Kuluvan vuosituhannen radoista oikeastaan vain vekkuli New Delhi Intiassa saa Pete suosittelee -leiman.
