Jos tiimityö sujuu, mennään naimisiin. Miksi parinmuodostus ei aina ole näin helppoa?
Fire Emblem -sarja edustaa vuoropohjaisten taktiikkaroolipelien kuninkuusluokkaa. Jos Nintendon Intelligent Systems -tiimin fantasiaeepoksia jostain haluaa kritisoida, syytettyjen penkille joutuu kliseinen tarina tai tyhjänpäiväinen dialogi. Fire Emblem: Awakeningin kerronta on kerrankin seuraamisen väärti.
Tarina pyörähtää käyntiin kliseekokoelmalla, mutta juonesta alkaa löytyy eloa ja vetovoimaa aikuisten hahmojen ja teemojen ansiosta. Sankari tai sankaritar herää muistinsa menettäneenä Ylissen kuningaskunnan takamailta. Vähitellen selviää, että pahuuden ruumiillistuma, lohikäärme Grima, uhkaa muuttaa maailman kaaoksen ja kuoleman leikkikentäksi. Ja ilmeisesti uhkaus toteutuu, koska tulevaisuudesta saapuu väkeä korjaamaan mönkään mennyttä menneisyyttä. Griman voitto näyttäisi jotenkin liittyvän sankarin petokseen.
Kerrontaan ja hahmojen suhteisiin tuodaan jäntevyyttä hienolla hahmosuunnittelulla, joka ulottuu sievistä piirroksista komeasti animoitujen 3D-mallien kautta nokkelaan hahmokohtaiseen läpänderiin. Kauppiassoturi Anna lopettaa akrobaattisen tapposivalluksensa ”Teen tuntuvia leikkauksia” -heittoon.
Perijapanilaisia perhearvoja
Pelin jujuna on 6–10 hengen ryhmällä käytävät vuoropohjaiset taistelut, joiden asetelma suunnitellaan puzzlemaisella tarkkuudella. Taisteluparien yhteistyö on Fire Emblem: Awakeningin kiinnostavin pelillinen uudistus. Viereisessä ruudussa seisova kaveri osallistuu aina naapurin hyökkäykseen ja puolustukseen. Ominaisuusbuustin ohella taistelupari saattaa tehdä ylimääräisen, monasti varsinaisen hyökkääjän iskua tehokkaamman niitin tai torjua toiseen hahmoon kohdistuvan iskun. Sankarit voivat olla myös samassa ruudussa, jolloin ne liikkuvat yhtenä yksikkönä. Systeemiä käytetään heikompien suojelemiseen ja hitaampien roudaamiseen.
Taisteluparin yhteistyötä kuvataan C-, B-, A- ja S-luokituksella. Kun hahmot saavuttavat taisteluyhteistyön myötä suhteessaan uuden tason, käydään lyhyt taustoja syventävä keskustelu. Saman sukupuolen sankarit voivat yltää vain A-tasolle, sillä S-tasolla hahmot ovat perinteisten perhearvojen mukaisesti naimisissa. Potentiaalisena moraalidilemmana voidaan pitää tuhatvuotiaita manakeetti-ihmislohikäärmeitä, jotka näyttävät ja kuulostavat esiteini-ikäisiltä tytöiltä. Aikamatkustusteeman myötä pariskunnat saavat myös täysi-ikäistä ja taistelutaitoista jälkikasvua.
Taistelu perustuu hahmojen ja aseiden kivi–paperi–sakset-asetelmaan. Aseet muodostavat tehokolmion, jossa miekka voittaa kirveen, kirves keihään ja keihäs miekan. Homma ei tietenkään ole aivan näin yksinkertainen, sillä aseen materiaali ja käyttäjän kokemus muuttavat voimasuhteita. Erikoisluokista vasarat purevat panssaroituihin ja jouset lentäviin vastustajiin. Kaikki tehoaa jossain määrin kaikkeen, mutta tiukassa hiparipelissä jokaisen siirron maksimointi on tärkeää.
Jokaista hyökkäystä seuraa aina vastaisku, jos ase vain yltää. Hahmojen sijoittelussa pitää olla tarkkana, sillä sankari saattaa olla jo valmiiksi huonossa hapessa, kun vihollisvuoro alkaa. Vastaiskuvuoro on monasti omaa vuoroa tehokkaampi ritareille, manakeeteille ja muille kovaa kuritusta kestäville tappojyrille, joiden miekkaan saattaa kaatua useampi hyökkääjä. Perustaktiikka on selkeä: kovanahkaiset mättäjät etulinjaan teräsmuuriksi tai houkutuslinnuiksi ja tukijoukot takavasemmalle, sillä taiat kantavat kauas. Tiimin kevyesti panssaroidut, nopeat jäsenet viimeistelevät haavoittuneet vastustajat.
Sankarit keräävät kokemusta joka osumasta, eivät ainoastaan kuolleista vastustajista. Fire Emblemeille tyypilliseen tapaan kesto- ja ominaisuuspojot nousevat hitaasti piste kerrallaan ja vaihteleva siivu ominaisuuksia ei nytkähdä tasonnousun yhteydessä lainkaan eteenpäin. Systeemi pitää taistelut täpärinä, sillä korkean tason hahmo kuukahtaa edelleen pariin hyvään osumaan.
Veteraanipelurin kannattaa laittaa vaikeustaso classiciksi ja hardiksi, koska vain niillä pääsee addiktion alkulähteille: syvästi tyydyttävän voiton ja alati uhkaavan tappion kutkuttavalle veitsenterälle. Tappiolla tarkoitan henkisesti raskasta hahmonmenetystä, sillä classicilla kerran kuolleet pysyvät kuolleina ja hard pitää vastuksen terävänä. Joka siirto on pakko miettiä tarkkaan, jotta rakkaat soturit eivät heitä lusikkaa nurkkaan. Jos matsi ei millään mene läpi ilman menetyksiä, kannattaa kokeilla jotain muuta nujakkaa, sillä vaihtoehdoista ei ole pulaa.
Tarinan rinnalla on jatkuvasti vapaaehtoisia sivutarinataisteluita ja vanhoihin kohteisiin ilmaantuvia haastematseja. Sivukeikkojen tahkoamiseen rohkaistaan kokemuksen ohella myös mielenkiintoisilla lisähahmoilla. Sivutarinat ovat pääosin tiukempaa settiä kuin samaan aikaan auenneet pääjuonen keikat, mutta helpot haastetehtävät antavat mahdollisuuden kakkosketjun kaverien kouluttamiseen.
Nettipeli rajoittuu Outrealm Gate -saareen, josta pääsee tehtäväkauppaan. Puodista irtoaa yksi ilmainen tehtävä, loput myydään muutaman euron hintaisina 3–4 tehtävän kokonaisuuksina. StreetPass-tilan kautta voi nujakoida toisten tiimejä vastaan ja paikallisessa kaksinpelitilassa mätetään vihollisia yhteistuumin kolmen soturin tiimeillä.
Fire Emblem: Awakening toimii kiinnostavien hahmojen, vapaiden taktisten kuvioiden ja tiukkojen, tarkasti suunniteltujen taisteluiden ansiosta. Kovaan vääntöön tulee herkullista lisäpuristusta, kun tiimistä välittää oikeasti. Uudistuksia ei ole valtavasti, mutta erinomaisen perusasetelman ja toimivan mekaniikan ansiosta Fire Emblemin tuorein inkarnaatio on kirjoissani Vuoden peli -ehdokas.
Petri Heikkinen
fea1.jpg
Kaikki aseet kuluvat käytössä.
fea3.jpg
Omat ja vihollisten hyökkäysetäisyydet näytetään selkeästi.
fea4.jpg
Linnoitukset kohottavat suojalukemia.
93
