Fire Emblem: Path of Radiance (GameCube) – Loistava polku

Useampikin duunimatka on kulunut Fire Emblemin kimpussa Gameboylla. Nyt ei tarvitse kotonakaan lukea kirjoja, sillä tekstipainotteinen taktiikkarope iskee myös GameCubelle.

Tellius-mantereen rauha järkkyy, kun Daein mustahaarniskaiset joukot marssivat naapurivaltio Crimeaan. Kuningas Ramonin kuoltua yllätyshyökkäys murentaa puolustuksen pienten kapinallisosastojen pyristelyksi soturikuningas Ashnardin joukkoja vastaan. Yksi vastarintaryhmistä on Greilin pieni palkkasoturijoukko, jolla on kokemusta vain maantierosvojen kurittamisesta ja komentajana teini-ikäinen Ike.

Käsikirjoitus yllättää, sillä crimealaiset eivät tervehdi riemusaatossa Iken vastarintaryhmää, vaan kadunmiehille on yks hailee, minkä nimiselle kuninkaalle veroja maksetaan. Päähenkilö Iken pestaamat laguzit, ali-ihmisiksi haukutut petomiehet, jopa kääntävät humppakansan rasistiset rivit pelaajaa vastaan.

Kuolleet eivät puhu

Fire Emblem on Japanissa jo kymmenosaiseksi kasvanut sarja, joka tuli Eurooppaan vasta viime vuoden Gameboy Advancen Fire Emblemin (Pelit 8/04, 88 pistettä) myötä. Runko rakentuu tekstipohjaisen juonenkuljetuksen ja taktisen taistelun varaan. Vaikeustaso perustuu siihen, että kuolleita ei herätä henkiin kuin restart-loitsu, jolla koko tehtävä on hierottava uudelleen alusta. Raadot voi jättää maatumaan eikä juoni kärsi, sillä avainhenkilöt käsikirjoitetaan mukaan taistelukyvyttömiksi rampautuneina.

Taistelu perustuu hahmoluokkien vahvuuksien hyödyntämiseen. Raskaasti panssaroituja ritareita käytetään uhrimetallina eturivissä, samalla kun maagit heittelevät tulipalloja kakkosrivistä. Miekkamiehet voittavat kirvesmiehet, kirvesmiehet keihäsmiehet ja keihäsmiehet miekkamiehet. Hahmojen tasoerot tasoittavat aseiden voimasuhteita, eikä jousimies hyödy lentävää wyvern-ratsastajaa vastaan ase-edustaan, jos taitavampi vastustaja pystyy väistämään kaikki nuolet.

Gameboylta tuttua vuoropohjaista taistelua on hieman muokattu. Ratsumiehet voivat liikkua, iskeä ja vetäytyä samalla kierroksella, joten niiden käyttökelpoisuus on parantunut selvästi. Pegasus-ritarilla voi liihottaa taistelun keskelle nappaamaan haavoittuneen maagin kainaloon ja ehtii vielä samassa kierroksessa viedä kaverin turvaan takalinjoille. Ennen pegasus jäi nalkkiin vastustajien keskelle. Vihollismuodostelmia voi rikkoa tönimällä, mutta eteenpäin tuuppaamiselle on enemmän käyttöä verkkaisten ritareiden pukkaamisessa kohti taistelua.

Myös hahmonkehitys on Gameboy-versioita monipuolisempaa, sillä Path of Radiancessa ukoille annetaan erilaisia taitoja. Miracle puolittaa tappavan iskun vahingon, jolloin hahmosta tulee lähes kuolematon Akilles. Valtaosa taidoista on kevyempää tasoa, ne esimerkiksi antavat taistelussa aina ensimmäisen iskuvuoron tai puolittavan biorytmin vaikutuksen suorituksiin. Taitoja voi jakaa vain tietyn pistemäärän verran ja niiden antamiseen tarvitaan taikaluja, joten über-miehiä ei voi tehdä loputtomasti.

Taisteluiden välissä aika kuluu hahmoja ja varusteita säätäessä tai sarjakuvatyylisiä keskustelupätkiä katsellessa. Vain suurimmat käänteet esitetään animaatioina, mikä toimii hyvin. Vuoropuhelut ovat sen verran pitkiä, että lukemalla tarinasta selviytyy sujuvammin kuin kuuntelemalla. Käsikirjoituksessa nyppii vain jatkuva menneiden kaivelu. Hahmot ovat parikymppisiä nassikoita, joten syvyyttä olisi kannattanut hakea riparimuistojen sijasta keksimällä hahmoille toinenkin luonteenpiirre tai vain suosiolla juoksuttaa pääjuonta eteenpäin.

Teknisesti sarjan muutto Gameboysta GameCubeen ei ole mikään massiivinen muutos. Ennakkoon odotin näyttävämpää grafiikkaa ja ennen kaikkea monipuolisempaa tekoälyä. Gameboyn naulapääsoturit on Cubessa terästetty vain pakenemisella, sillä henkihieverissä vetäydytään tovereiden taakse parannettavaksi. Tuntuu julmalta komentaa ritari seivästämään karkuria, jotta oma soturipoppoo saisi raadolta hyödyllisen taikakalun käyttöön.

Jos omistaa Gameboyn Fire Emblemin ja GBA-Cube-linkkikaapelin, saa katseltavakseen hienoja kuvia ja muuta bonussälää.

Vaikka Cuben kaikkia mahdollisuuksia ei hyödynnetä, kokonaisuus jää selkeästi plussan puolelle. Taktiset taistelut ovat aina uponneet, ja Fire Emblem vielä lisää sotimiseen hahmojen ja varusteiden viilauksen. Mikäs sen koukuttavampaa.

87