Pelikerrontapajatson tyhjentämiseen ei tarvita kuin mies ja radiopuhelin.
Pienet ihmiskohtalot synnyttävät suuria tarinoita. Tämän todistaa erityisesti Telltale Gamesin Walking Deadin mestarillinen ykköskausi, jonka loppuratkaisussa valinnat ja menetykset kiteytyivät toistaiseksi ylittämättömään kliimaksiin. Nyt kävelijät ovat muiden vastuulla, kun debyyttikauden avainhenkilöt perustivat oman pelistudionsa. Exoduksen hedelmänä syntyi Firewatch.
Tämä arvostelu on täysin spoileriton, sillä tarinastaan hengittävä Firewatch toimii sitä paremmin mitä vähemmän siitä tietää. Peli on pullollaan suuria pieniä hetkiä, joiden ansiosta tarina ui ihon alle, mutta ne vesittyvät, jos niistä tietää etukäteen. Itse tartuin peliin lähes nollaoletuksilla. Tiesin ainoastaan tekijöiden Telltale-taustasta.
Peli sijoittuu 80-luvun lopulle ja tapahtumapaikkana ovat Wyomingin jylhät vuoristomaisemat. Pelin päähahmo työskentelee keskellä metsää palovahtina, mutta menneisyys ja oudot tapahtumat muuttavat umpitylsän työkuvan nopeasti oikeaksi seikkailuksi.
Jos metsään haluat mennä nyt
Ensimmäisen persoonan vinkkelistä kuvattu sankari seikkailee pitkin metsiä erilaisten tavoitteiden perässä. Vaikka varsinaiset puzzlet huutavat vain poissaolollaan, pelin henki on seikkailupelimäinen ja putkimaiset kulissit on naamioitu varsin hyvin vehmaaksi vitikoksi. Pitkät välimatkat ja luonnon omat esteet pitävät pelaajan tiukasti kehittäjien rajaamassa karsinassa, mutta illuusio vapaudesta on vahva.
Peli onnistuu kerrassaan erinomaisesti seesteisen tunnelman välittämisessä. Sankari on yksin ja tarina etenee jutustelemalla radiopuhelimeen. Vastapuoli juoksuttaa sankaria pitkin pelikarttaa ja juonikuvio kehittyy hiljalleen siinä sivussa.
Niukkuuden logiikalla pelaava tarina alustetaan niin tehokkaasti, että peli kaappaa heti pyörteisiinsä ja pian pää on pullollaan kysymyksiä. Juonikuviota myös rakennetaan suorastaan nerokkaasti, sillä pääkoppa alkaa hiljalleen kyseenalaistaa kaikkea kerrottua ja kerronnalliset korttitalot syntyvät mielen sopukoissa.
Peli jättää sopivasti selittämättä suuren osan asioista, joten tulkinnalla on varsin suuri rooli sekä tarinassa että pelimekaniikassa. Maisemissa on oikeasti osattava suunnistaa kartan ja kompassin avulla. Poden pyhää vihaa suunnistamista kohtaan, mutta Firewatchissa sitä on pakko rakastaa. Kun näkökentässä ei pyöri seuraavaan kohteeseen osoittava karttanuoli, tunnelmaan voi uppoutua täysillä.
Luonnollisen kaunista
Graafisesti peli on kaunis kuin karkki. Tyylitelty väripaletti istuu sarjakuvan ja realismin välimaastossa taiteilevaan kuvakieleen todella hyvin. Metsämaisemat ovat uskottavia eikä naaman eteen tungeta kasvohalvauksen saaneita puhuvia päitä. Harvat pelin varrella kohdatut ihmiset pysyttelevät etäällä, iso siivu Firewatchin tunnelmasta kumpuaa yksinäisyydestä.
Kuvakieltä täydennetään koruttomalla ääniraidalla, jossa hiljaisuutta murretaan harkituilla musiikillisilla tuulahduksilla. Firewatch on myös dubattu kerrassaan erinomaisesti, joskin fuckia ja shitiä hoetaan lähes yhtä innokkaasti kuin jenkkien kaapelikanavilla. Kaiken pohjana on todella hyvin kirjoitettu vuoropuhelu, josta monet, monet muut saisivat ottaa oppia.
Muutenkin panostukset käsikirjoitukseen näkyvät kauas. Sankari ei ole kiiltokuvamainen maailmanpelastaja, vaan omilla rosoillaan varustettu rikkinäinen ihminen. Leijonanosa pelin juonesta kulkee höpöttelemällä radiopuhelimeen, luurin toisessakin päässä on oikeaksi ihmiseksi luokiteltava bittikansalainen.
Kaunis grafiikka ei pullistele yksityiskohtia, mutta tästä huolimatta peli on yllättävän raskas. Minimivaatimukset kannattaa ottaa tosissaan, sillä oma tietokoneeni kyykkäili pelin parissa tasaiseen tahtiin, vaikka laitteistovaatimukset ylittyvät joka suhteessa. Tekijät ovat luvanneet päivittää suorituskykyongelmat kuntoon.
Inhimillinen tekijä
Firewatch on hämmentävä tapaus. Kyseessä on puhki skriptattu seikkailupeli, mutta minimalistinen toiminnallisuus sekä karut maisemat luovat todella toimivan vaikutelman vapaudesta. Vaikka kuusikkoa voi halutessaan samoilla omaan tahtiinsa, tarinan kannalta etenemisreittejä on aina tasan yksi ja tarinaa omille urilleen kuljettavat valinnatkin ovat vain telltalemaisia savuverhoja.
Silti Firewatch onnistuu silmänkääntötempuillaan luomaan vahvan illuusion siitä, että tarinan etenemiseen pystyy itse vaikuttamaan. Näin metsäseikkailu jalostuu likipitäen henkilökohtaiseksi kokemukseksi, vedellen tismalleen samoista naruista kuin The Walking Dead.
Uudelleenpeluuarvoa ei käytännössä ole lainkaan, sillä peli paljastaa kaiken jo ensimmäisellä kierroksella. Pelihetki kannattaa jättää tasan yhteen läpäisyyn, valintabingosta tupsahtaa käytännössä tismalleen sama voittorivi, vaikka pallurat tökkisikin uusiin sarakkeisiin.
Suunnistusrata on kaluttu myös varsin nopeasti. Vaikka maisemia pysähtyisi fiilistelemään, pajatso tyhjenee noin viidessä tunnissa. Puolustukseksi on tosin sanottava, että peliä ei ole pitkitetty turhalla jyystöllä ja jokainen metsässä vietetty hetki huokuu tunnelmaa.
Pieni on suurta, sillä intiimeistä palikoista rakennettu metsäseikkailu onnistuu naurattamaan, surettamaan, hämmentämään sekä pelottamaan. Firewatch onnistuu myös kaikkein tärkeimmässä, sillä tarina koskettaa, oikeasti.
Samalla Campo Santon debyyttiteos todistaa, ettei tapahtumien keskiöön vaadita kosmista uhkaa, pelastettavaa prinsessaa tai zombiepidemiaa, vaan kaikkein koskettavin sisältö syntyy sellaisista aineksista, joihin pelaajilla on aitoa tarttumapintaa. Firewatch on inhimillisen ihastuttava samoiluseikkailu. Lisää tällaista!
Firewatch
Arvosteltu: PC
Saatavilla: PS4,
Mac, Linux
Campo Santo/Panic, Inc.
Arvosteltu: Intel Core i7 3550K, 8 Gt RAM, GeForce GTX660 1,5 Gt RAM, Windows 10
Laitteistovaatimukset: Intel Core i3 2,0 GHz tai vastaava AMD, 6 GT RAM, GeForce GTS 450 tai vastaava AMD 1 Gt tekstuurimuistilla, Windows 7 64, DirectX 11, 4 Gt kiintolevytilaa.
90
