Kuusnelosta räpeltänyt vanhempi pelaajapolvi muistaa taatusti Stavros Fasoulaksen, joka ohjelmoi Suomea maailmankartalle peleillään Sanxion, Delta ja Quedex. Mutta minne mies katosi? Pitkän tauon jälkeen hän on vihdoin kömpinyt kammiostaan päivänvaloon mukanaan ensimmäinen Amigalla ohjelmoimansa peli. Stavroksen omien sanojen mukaan Galactic on eräänlainen henkinen synteesi Defenderistä ja Bubble Bobblesta, mutta ei kuitenkaan matki kumpaakaan.
Nimensä perusteellä kyseessä on liikettä pullottava ammuskelupeli, joka synnyttää mielikuvia avaruustaisteluista lasereiden välkehtiessä. Ei sinne päinkään. Ruudulla häärää kuningas, joka on joutunut pahaan välikäteen kahden toisiaan tuhoavan lauman keskelle. Pelissä piileviä pikku hienouksia ei tarvitse heti ymmärtää, riittää kun ampuu liikkuvia elukoita pelikorteilla, joilla ne vangitaan kristalleihin ja poimitaan sitten talteen ennen kuin ne koskettavat pelikentän lattiaa. Samalla kootaan energiaa varastoon.
Itse asiassa ruudulla vipeltää kaksi kuningasta. Idea on siinä, että pelaaja voi vaihtaa puolta halunsa mukaan koskettamalla vastapuolen kuningasta. Ampumalla toisen joukkueen jäseniä sen puoliskon kuninkaan energia kasvaa. Käytössä on siis kaksi alter egoa, joista toinen on koneen ohjauksessa.
Lattiaa koskettaessaan kristalli muuttuu leluksi, josta saa pisteitä tai mahdollisesti yllätysbonuksen. Lattialla on sellainenkin erikoispiirre, että sitä ammuttaessa esiin ponnahtaa lisää leluja. Mikäli onnistuu poimimaan kaikki kristallit ennen kuin ne ehtivät lattialle asti, saa vaivoistaan palkaksi varpin muutamien kenttien yli.
Myöhemmin peliin tulee mukaan yhä uusia elementtejä. Yksi niistä on Bubble Bobblen tyylinen loikkimispeli, jossa yksinkertaisesti kootaan talteen kaikki mahdollinen irtain roina. Toinen on puolestaan Areena, jossa on hävitettävä kuningasta vainoava jokerilauma. Lisänä on myös bonuskenttä, jossa yritetään pinkoa pakoon kuningasta jahtaavia kuningattaria, kunnes aikaraja kuluu umpeen.
Erikoisin erikoisuus on myöhemmillä tasoilla lattiaan ilmaantuvat lasitiilet, jotka erottuvat tavallisista useallakin tavalla. Normaaleista tiilistä pomppaa esiin leluja niitä ammuttaessa, mutta lasitiiliin tämä ei päde. Lasitiilillä on myös ikävä taipumus hävittää niille putoavat esineet ja vielä ikävämpi taipumus vapauttaa kristalleihin vangitut otukset yhtä tasoa vaarallisemmassa muodossa. Nämä ongelmat ratkaistaan maalisudeilla, joita löytyy kentän lattialta aina kun siinä on lasi- eli antimateriatiiliä. Kuningas poimii sudin käteensä ja ampuu tiiltä, jolloin se muuttuu sudin väriseksi ja normaaliksi. Tämä on vielä helppoa, mutta jos suteja on enemmän, se merkitsee myös sitä, että pelaajan on tarkoin toistettava lattian värikuvio.
Stavroksen aiempaan tuotantoon tutustuneille pelin tyyli on melkoinen yllätys. Quedex jo antoi viitteitä siihen suuntaan, että hän haluaa tehdä vauhdikkaan pelin ilman tuhoamista. Mutta Galactic on roima askel lähemmäs Rainbow Islandin ynnä muiden kaltaista söpöyttä. Tehtävässä on myös onnistuttu kiitettävin arvosanoin. Vauhtia totisesti piisaa niin paljon, että ensimmäisen kerran peliä sivusta seurattuani en pysynyt sekuntiakaan kärryillä ruudun tapahtumista.
Galactic ei ehkä ole kaikkien makuun. Varsinkin pelaajien ikämiesluokalle vauhti voi olla liikaa ja rassata ruostuneita refleksejä. Mutta se on kuitenkin niin upean sulavasti toteutettu ja niin täynnä pieniä keksintöjä, että siitä ei voi olla nauttimatta. Siitä loistaa selvästi Stavroksen perfektionistinen kädenjälki.
90
