Kauan sitten kaksi tyttöä taisteli japanilaista suuryhtiötä vastaan. He hävisivät, mutta nyt heillä on kansan tuki.
Kun naiset yrittävät tehdä miesten töitä, vanhoilliset suuttuvat.
Super Mariota jäljitteli 80-luvulla moni peli, mutta vain yksi perässäloikkijoista suututti Nintendon. Eikä kyseessä ollut vain patriarkaalisen pelikulttuurin sorto, sillä The Great Giana Sisters (1987) oli häpeilemätön, suora klooni Nipan maskottiputkimiehen seikkailusta. Pelin julkaissut Rainbow Arts meni jopa niin pitkälle, että painatti pelin Commodore 64 -version pakettiin tekstin ”Veljekset ovat historiaa”.
Pillastunut Nintendo uhkasi Rainbow Artsia oikeustoimilla, joten peli vedettiin nopeasti myynnistä. Takaisinveto taisi tosin koskea vain suuria markkina-alueita, sillä syrjäisessä Suomessa Giana Sistersin myynti jatkui normaalisti. Ulkomailta levinneet laittomat kopiot sinetöivät pelin maineen kuusnelostelijoiden suursuosikkina. Kun lukijamme valitsivat kaikkien aikojen parasta Commodore 64 -peliä, Giana Sisters äänestettiin kolmanneksi (Pelit 3/2004).
Maineensa huomioon ottaen Gianan sisaruksilla ei ole mitään syytä kumarrella nykypelaajia. Uusittu Giana Sisters on henkeen ja vereen hardcore-peli.
Tyttöenergiaa
Imartelua hipovan imitoinnin sijaan putkimies haastetaan nyt rehdillä retroasenteella, upealla grafiikalla ja vielä komeammalla musiikkiraidalla.
Pelin tapahtumat käynnistyvät, kun kaksi sisarusta, Maria ja Giana, ovat vetäytymässä yöpuulle. Yhtäkkiä punkan yläpuolelle ilmestyy sininen timantti, joka muuttuu kosketuksesta isoksi pyörteeksi. Maria tempaistaan ulottuvuusportin läpi ja Giana seuraa siskoaan. Portin toisella puolella jättimäinen lohikäärme pistelee Marian poskeensa, joten Gianan tehtäväksi jää sisarensa pelastaminen.
Pelastussavotta on jaettu kolmeenkymmeneen kenttään, joiden läpäiseminen vaatii sinniä, taitoa, sinniä ja sinniä. Satunnaisen pelailijan kannattaa kiertää tämä peli kaukaa, vaikka iloiset värisävyt valehtelevatkin, että kyseessä on hyvän mielen hypipompiseikkailu. Vaikka pääosassa on pikkutyttö, peli on tarkoitettu karvaisille ammattiharrastajille, ja se ei anna tuumaakaan löysää. Kenttien läpäisy ei riitä läheskään aina, sillä taskuun pitäisi kerryttää mahdollisimman paljon pelin timanttivaluuttaa, jotta ovet tasopomojen linnoihin aukeavat. Pelin vaikeustaso on todellakin jotain ihan muuta.
Vaikka vaikeustaso on paikoin jopa raastava, haaste on toteutettu reilusti. Kun kaikki riippuu omista taidoista, yletön vaikeus ei hypi silmille. Toisinaan peli saa hakkaamaan nyrkkiä tietokonetasoon, mutta matka jatkuu aina edelliseltä tarkistuspisteeltä.
Jo ensimmäinen tasopomo tuntuu täysin mahdottomalta vastukselta. Voitto on todellakin työvoitto, mutta fiilikset myös sen mukaiset.
Kolikot ja kääntöpuolet
Pelimekaniikan ytimessä on kahden maailman välillä seilaava päähahmo. Nappia painamalla helvettiä muistuttava unimaailma näyttää iloisissa värisävyissä kylpevän toisen puolensa ja päähahmo vaihtaa kuosiaan. Gianasta on tarjolla sekä vaaleatukkainen söpöversio että tulisieluinen punkkari. Hahmojen taidot eroavat toisistaan. Elovena-tyttö osaa leijua ilmassa, kun taas punkkari voi muuttua tulipalloksi. Leijutaidon avulla on helpompaa ylittää esteet, kun taas tulipallo panee vihollisia turpaan huomattavasti tehokkaammin ja menee tarvittaessa vaikka harmaan kiven läpi.
Kahta rinnakkaismaailmaa käytetään kenttäsuunnittelussa kekseliäästi. Osa tasoista materialisoituu vain toisessa universumissa, hissit kulkevat maailmojen välillä eri suuntiin ja tietyt reitit ovat turvallisia vain yhdellä puolella. Pelin edetessä vaihdoksien tempo kiihtyy, sillä saman ilmalennon aikana on parhaimmillaan kyettävä loikkimaan useita kertoja maailmojen välillä, jotta kuolo ei korjaisi.
Systeemi toimii erinomaisesti ja tekee selkeää pesäeroa muihin loikintapeleihin.
Anna sen soida!
Pikkutyttöjen retki satumaailmaan on kaunis katsoa, mutta musiikki antaa pelille viimeisen silauksen. Retrohenkinen pimputtelu nostaa huippukohdissaan niskakarvat pystyyn. Äänitehosteet ovat oikeastaan ainoa isompi napinan aihe, sillä heliumäänisten tyttösten ähkintää ei jaksa kovin pitkään kuunnella.
Pelin läpäisyn jälkeen hermojaan voi koetella uusilla pelimuodoilla. Osuvasti nimetty Über-hardcore antaa käyttöön tasan yhden elämän ja tämän henkirievun turvin pitäisi sukkuloida koko seikkailun läpi. Jos homma menee vihkoon, matka alkaa uudelleen ensimmäisestä kentästä.
Uusio-Gianan kehittänyt Black Forest Games halusi säilyttää peliin vanhojen tasoloikintapelien fiiliksen. Siinä saksalaiset onnistuivat erinomaisesti
Juho Kuorikoski
KUVATEKSTIT:
Giana1: Pellavapäinen versio päähahmosta seikkailee koruttoman joutomaan keskellä...
Giana2: ...kun punkkarityttö pääsee rellestämään karkkimaassa
Giana3: Etenkin loppupään loikkakohdat kysyvät vakaata silmä–käsi-koordinaatiota. Haastetta riittää, mutta peli ei ole ikinä epäreilu. Jokainen kenttä on selätettävissä, tosin uusintayrityksiä saattaa kertyä parhaimmillaan jopa satoja.
Giana4: Punkkarimaassa veden alla risteilee meduusoja, toisella puolella vastassa ovat pallokalat. Vihollisten liikkeet vaihtelevat maailmojen välillä, joten tämän kalaparven seassa sukkuloidessa käden on taottava vauhdikkaasti vaihtonappulaa.
Giana5: Pelin päävihu popsii Gianan siskon suihinsa jo ensimmäisessä kentässä.
Giana6: Täällä on piru...
Giana7: ...mutta toisella puolella vastassa on pöllö.
25-vuotiaat siskokset
The Great Giana Sistersin julkaisusta on kulunut 25 vuotta. Se on riittävän pitkään, jotta pelin virallinen jatko-osa Twisted Dreams voi palata rikospaikalle. Koska ammoista Rainbow Artsia ei enää ole, jatko-osasta on vastuussa uuden sukupolven saksalaistiimi Black Forest Games.
Black Forest Games, tai oikeammin sen edeltäjä Spellbound Entertainment, kokeili vesiä jo seitsemän vuotta sitten, kun se käänsi Giana Sistersin mobiililaitteille. Kännykkäversio nousi nopeasti jättimenestykseksi, joten tekijät päättelivät aivan oikein, että jatko-osalle riitti vielä kysyntää. Työ jatkui Giana Sistersin Nintendo DS -käännöksellä vuonna 2009.
Black Forest Gamesin luovan johtajan Jean-Marc Haessigin mukaan juuri Nintendon laitteella menestyminen oli se viimeinen tarvittava vahvistus tyttöenergian vetovoimalle. Menestys ei tosin pelastanut Spellbound Entertainmentia, joka teki konkurssin viime talvena. Yhtiön tuhkista nousi Black Forest Games, joka ryhtyi välittömästi puuhaamaan omilla jaloillaan seisovaa jatko-osaa Giana Sistersille.
Jean-Marc Haessig muistaa alkuperäisen Giana Sistersin taustat. Hänen suhteensa ajan kultaamaan klassikkoon on samaan aikaan nostalginen ja realistinen. Haessig myöntää auliisti, että alkuperäinen Rainbow Artsin Giana Sisters oli pelkkä kopio Super Mariosta. ”Rainbow Arts halusi tuoda Super Marion tasoisen loikkakokemuksen muille alustoille”, hän kertoo. ”Tavoitteet olivat hyvät, toteutus ei niinkään.”
Kopiointi ei voinut enää jatkua, joten Twisted Dreams -jatko-osasta ideoitiin hardcore-pelaajille suunnattua modernia tasoloikintaa. Se ei kuitenkaan tarkoittanut, että vanhassa ei olisi ollut mitään säilyttämisen arvoista, eihän Giana Sistersin maine nyt sentään tyhjään perustunut. Giana Sisters oli haastava, olematta silti epäreilu. Lisäksi sen pelimekaniikka oli kuusnelospeliksi äärimmäisen hiottua.
Giana Sistersistä malliopittuna Twisted Dreams on anteeksipyytelemättömän vaikea peli. ”Pelimekaniikka on lopulta varsin yksinkertaista, mutta pelaajan on selviydyttävä entistä haastavammissa olosuhteissa. Kun pelissä pääsee eteenpäin, haluamme, että se tuntuu saavutukselta. Jos haastetta ei olisi, peli muuttuisi tylsäksi läpijuoksuksi. Kaikki kentät ovat silti selätettävissä.”
Haessigin mukaan kahteen maailmaan jaettu pelimekaniikka oli alusta asti suunnitteluprosessin kivijalka. ”Mahdollisuus vaihtaa kahden päähahmon välillä oli ensimmäinen asia, jota lähdimme pelissä soveltamaan. Se muuttui nopeasti koko pelin perustaksi. Kun peliä vuosi sitten suunniteltiin, halusimme tuoda jotain kokonaan uutta genreen. Pelkkä geneerinen pompintapeli ei ollut vaihtoehto.”
Suuri osa kasari-Gianan viehätyksestä perustui legendaarisen nepulitiluttelija Chris Hülsbeckin säveltämään musiikkiin. Hänet pestattiin myös jatko-osaan. ”Lähestyimme Hülsbeckia jo prototyyppivaiheessa. Hän oli alusta saakka erittäin tiiviisti mukana pelin kehityksessä.”
Tarkalleen ottaen Hülsbeck sävelsi helvetillisten kenttien ääniraidan. Karkkimaailmassa rytisee Machinae Supremacyn erikoislaatuinen kuusnelosmetalli. Suomessakin keikkailleella ruotsalaisyhtyeellä on ihan oma kytkös Gianaan, sillä se teki uransa alkutaipaleella metallicoverin alkuperäisen Giana Sistersin tunnuskappaleesta. ”Me kysyimme ja he suostuivat”, Jean-Marc Haessig luonnehtii yhtyeen mutkatonta asennetta.
Chris Hülsbeckin ja Machinae Supremacyn sävellystyö ei ole toisistaan irrallista, vaan päinvastoin, helvettiä ja karkkimaailmaa heijastavat musiikkiraidat ovat täydellisessä synkassa keskenään. ”Kun maailmojen välillä loikitaan, toinen ääniraita feidataan äänettömäksi”, täsmentää Haessig.
Twisted Dreams rahoitettiin Kickstarterista kerätyllä yhteisörahoituksella. Yhteisö suhtautui hankkeeseen suopeasti, sillä tavoitteeksi asetettu 150 000 dollarin potti ylittyi kymmenillä tuhansilla dollareilla. Black Forest Gamesin tarmokkuutta kuvaa se, että Twisted Dreams on Faster Than Lightin jälkeen ensimmäisiä oikeasti valmistuneita Kickstarter-projekteja. Onnistuneen pc-version vanavedessä Haessig vahvistaa, että pelistä tehdään myös Xbox- ja PS3-versiot.
Juho Kuorikoski
89
