Tulkoon syksy ja pimeä, tulkoon Gran Turismo 5!
Tunnelmat olivat vähintäänkin epätodelliset, kun Sony vahvisti Gran Turismo viitosen eurojulkaisupäivän Kölnin pelimessuilla. Kazunori Yamauchin vuositolkulla hioma pelimonumentti on täyttä totta kolmas marraskuuta.
Gran Turismo 5 yrittää tehdä muut autopelit turhiksi, ja se saattaa jopa onnistua siinä. Pakettiin on ahdettu melkein jokaisen sortimentin kilpa-autoja WRC-rallia ja mikroautoilua myöten. Vaikka niistä voi ensimmäisenä tulla mieleen pikkujoulujen kaljanhuuruinen ohjelmanumero, pienirenkaiset ja kevytrakenteiset mikroautot edustavat Gran Turismossa täysin uuden tyyppistä autoluokkaa, jossa vallitsee oma kilpailudynamiikkansa. Kuten oikeassakin elämässä, myös Gran Turismossa mikroautoradoilta saa verratonta perusopetusta moottoriurheilun saloihin.
Gran Turismo 5:n uramoodi koostuu kahdesta osasta. A-Spec on sitä perinteistä oman uran rakentamista ja kilpailusta toiseen kiertämistä, B-Spec jotain aivan muuta eli tallipäällikkönä päsmäröintiä. Omaan talliin voi kiinnittää enimmillään kuusi kuljettajaa. Virtuaalikuskit ajavat itse kisansa, pelaajan tehtävä on auttaa heidät voittoon. Kuskeille jaettavat käskyt ovat yksinkertaisia – hanaa, pidä nopeus, hiljennä, yritä ohitusta. Suojattejaan ei saa piiskata liikaa, sillä stressaantunut kuljettaja sortuu pian ajovirheisiin.
Kahden erillisen uramoodin lisäksi Gran Turismolla on vielä yksi ässä hihassaan, nimittäin ratageneraattori. Kyse ei ole varsinaisesta editorista, vaan liukusäätimiin perustuvasta työkalusta, joka tuottaa loputtomasti enimmillään kymmenen kilometrin pituisia ratoja. Ratoja voi koeajaa lennosta, tallentaa ja jakaa kavereille. Hienoa.
Gran Turismo 5:ssä on autoja enemmän kuin yhdessäkään aikaisemmassa Turismossa, kaiken kaikkiaan tuhatkunta. Kiesit eivät ole saaneet Yamauchi-sanilta yhdenvertaista kohtelua, sillä vain niin sanottuja premium-autoja pääsee ajamaan ohjaamonäkymästä. Herra Autourheilulle itselleen rakkain auto kaikista on pulleamuotoinen vuosimallin 1967 Ferrari 330 P4. Sillä kaasuteltiin aikoinaan kolmoisvoitto Daytonan 24 tunnin ajoissa.
Elämää suurempaa Ferraria ei voi ajaa tässäkään Gran Turismossa rusinaksi, sen sijaan vähemmän hohdokkaisiin merkkeihin jää kolareista näkyvät jäljet. Enää pelistä puuttuu vain tiskiallas.
Kölnin Gamescom-tapahtuma elokuun puolivälissä oli yllättävän suuri. Messuhallin neljässä yleisö- ja kahdessa ammattilaishallissa oli yhteensä 505 näytteilleasettajaa ja yleisöä järjetön määrä. Olen pitänyt Saksan pelimessuja lähinnä E3:n uudelleenlämmittelynä näin lehdistön silmin nähtynä, mutta nyt täytynee muuttaa mielikuvaa.
Gamescom on Euroopan tärkein pelitapahtuma, ilman epäilyksen häivää. Kun ennen Saksan messuilla oli paikalla lähinnä paikallisia maahantuojia, nyt kaikki isot firmat olivat panostaneet valtaviin osastoihin ja jopa uusiin julkistuksiin. Hillittömiä jonoja keräsivät esimerkiksi Fallout New Vegasin, WoW: Cataclysmin ja Call of Duty: Black Opsin hehtaarin kokoiset suljetut osastot, joissa todennäköisesti esiteltiin peliä videoitten voimin. En tosin viitsinyt jonottaa tuntikausia vain varmistaakseni asian.
Messuilla rahvas pääsi ensimmäistä kertaa kokeilemaan niin PlayStation Movea kuin Xboxin Kinectiä. Mitään valtavaa ryntäystä en kuitenkaan nähnyt, vaan pelit keräsivät tasaisesta kokeilijoita.
Kinect ja Move vievät pelaamisen aivan uusiin – tai no, uusiin ja uusiin – nintendomaisiin sfääreihin. Taikasanana molemmissa on liike: pelaamisesta tulee erittäin fyysistä. Kinectillä ohjainta ei ole lainkaan ja peleinä tanssia, jumppaa, urheilua, Movella edellisten lisäksi vielä ammuskelua ja muita perinteisiä pelejä. Kohderyhmä tuntuu molemmilla olevan sama: padeja vieroksuva kansanosa on saatava pelaamaan hinnalla millä hyvänsä.
Mutta kerrankin pelaavia ihmisiä oli hauska katsella. Sen sijaan, että pelaajat olisivat tuijottaneet lasittunein katsein ja padi kädessä ruutua pimennetyssä hallissa, he heiluivat, hyppivät, pyörittivät takapuolta ja yrittävät huitomalla osua maaliin. Virne oli lievästi vahingoniloinen, sillä ”pelaaminen” oli välillä tosi nolon näköistä.
Nintendon 3DS löi ällikällä: se on ihan oikeasti kolmiulotteinen. Nintendogsista oli pelattava versio, jossa hauveli muun muassa nosti tassut ruudun alalaitaan ja työnsi päänsä siitä ulos, Metal Gear Solidin viidakko-osuudessa käärme teki saman tempun ja Mario Kartissa horisontti näkyi pitkälle. 3DS:ää pitää kokeilla, ennen kuin uskoo, kuinka todellisen tuntuista sen kolmiulotteisuus on. DS-fanina tämä nousi ehdottomasti odotuslistani kärkeen.
Gamescom oli kaiken kaikkiaan positiivinen kokemus. Eurooppa tarvitsee oman pelitapahtumansa, ja Saksa keskellä Eurooppaa on siihen hyvä paikka. Saa nähdä, miten paisuva Gamescom vaikuttaa E3:een. Jo nyt E3:sta puuttuivat pohjoismaiset ja suomalaiset alan ammattilaiset. Köln on paljon lähempänä ja paljon halvempi.
Ihan vaan vinkkinä: Gamescom on jälleen elokuussa ensi vuonna. Kölniin pääsee helposti Frankfurtin kautta junalla. Sinne!
