Raadollisessa maailmassa reilut kaverit häviävät. Esimerkiksi taivaalta tippuvan auton alle.
Palvelimet jumittavat, en pääse pelaamaan, hahmoni katosi limboon, maailmanloppu? GTA V:n moninpelikomponentin Grand Theft Auto Onlinen julkaisu tökki pahasti, mutta ei mitenkään poikkeuksellisesti tai yllättäen. Miljoonien pelaajien paine pakottaisi minkä tahansa pelin polvilleen. Jos tämän hyväksyy elämän tosiasiana, Rockstar selvisi ongelmista tyydyttävästi: noin viikko julkaisusta GTA Online toimi jo niin kuin piti.
Moninpeliin lokakuussa rohkeasti tarttuneet saavat vaivoistaan 500 000 GTA-dollarin hyvityspaketin, jolla saa jo pelin prameimman lukaalin. Se ei tietysti hirveästi lohduta, jos kuuluit niihin, jonka yksinpeli hajosi siihen, että toimimattomasta moninpelistä palattiin vain Michaelin housuihin. Heppu kun ei ole tietyssä vaiheessa juonta saatavilla.
Annan mikin Nikolle: ”Luin Petrin aloituksen (plus netissä kaikki vastaavat ymmärtämiset) huvittuneena. Tämän tason ongelmilla mikä tahansa muu julkaisija, varsinkin Electronic Arts, käristyisi miljoonan asteen nettiraivossa, vetäisi jöötiä henkeen vuosisadan paskamyrskyssä ja foorumit olisivat täynnä julistajia, jotka teksti liikutusta vapisten informoisivat kiinnostunutta yleisöään, kuinka ovat jo peruneet firman seuraavan pelin ennakkotilauksen. Mutta kun asialla on Rockstar, voi tätä pelaajakunnan kärsivällisyyden ja ymmärryksen määrää. Oy vey!”
Kiitos Niko, sitten takaisin studioon.
Mutta haaveet eivät kaadu
Miksi kaikilla oli niin julmettu hoppu moninpeliin? No, koska kuudentoista pelaajan GTA V kuulostaa kuumottavalta. Ja GTA Online on pitkälti juuri sitä, miltä se kuulostaa, nettiin siirretty GTA V: monipuolinen, vapaamuotoinen ja erittäin väkivaltainen hiekkalaatikkoseikkailu San Andreaksen maailmassa. Miinus tarina, sillä lyhyitä tehtäväkuvauksia erikoisempaa juonta en nettikarkeloissa huomannut. Maineen ja mammonan kerääminen ovat ainoat pitkän tähtäimen tavoitteet.
Juonen puutetta paikataan muiden pelaajien oivalluksilla. Kaikki maastossa liikkuvat tyypit ovat vapaata riistaa, mistä seuraa GTA-teemojen mukaisesti lukuisia murhayrityksiä. Kerran lenkkeilin ihan omassa rauhassa kaukana aavikolla, mutta eikös sieltä joku auto rymistellyt lähimpään ojaan. Piilouduin sydän pampattaen rautatiepömpelin taakse ja hyvä niin, sillä sedanista nousi toinen antisankari kanuuna kourassa. Pukumies ei huomannut piilopaikkaani ajoissa, ja katkaistu haulikkoni teki metsästäjästä saaliin. Yllätykset, kuten rahtikopterista niskaan pudotetut autot, ovat GTA Onlinen suola.
Hee-etkinen, juoksentelit keskellä virtuaalikorpea? Jep, GTA V:n yksinpelin tapaan GTA Onlinessa alter egon yleiskuntoa treenataan juoksemalla, uimalla tai pyöräilemällä. Kaikkia kykyjä parannetaan tekemällä, ei kokemustasoilla. Tiimitehtävien ja erilaisten kisojen tuomien kokemuspisteiden myötä kasvavien tasojen tehtävänä on avata uusia aseita, vaatteita, varusteita, tehtäviä ja kilpailuja.
Varusteita ei saa tietenkään heti käyttöön, sillä ne pitää ostaa GTA-dollareilla. Käteinen karttuu pääasiassa ryöstöillä ja tehtävien tai kisojen palkintorahoilla. GTA-dollareita voi ostaa myös euroilla, mutta pelimiesten ei tarvitse vinguttaa Visaa. Pyssyjen ja muiden pikkukamojen ohella dollareita tuhlataan autotalleihin, kokonaisiin asuntoihin ja erittäin tyyriisiin erikoisautoihin. Tallit ovat tärkeitä, sillä ilman niitä kustomoituja autoja tallentuu profiiliin vain yksi.
Mitä tehtäis?
GTA V on teknisesti mainio lähtökohta, sillä yksinpelissä oli jo kaikenlaista moninpeliksi helposti kääntyvää puuhaa. Tehtäviin ja muuhun kimppakivaan osallistutaan pääasiassa iFruit-puhelimen välityksellä saapuvilla kutsuilla, joita lähettävät tekoälyhahmot ja muut pelaajat. Useimpia tehtäviä voi pelata yksin, mutta yksikseen ajetuista kisoista saa vain kokemuspisteitä, GTA-dollareihin tarvitaan vastustajia.
GTA Onlinen San Andreas ei ole täysi hiilikopio GTA V:n maailmasta. Miljöön näkyvimpinä eroina lentokenttä ja armeijan tukikohta ovat yksinpeliä suljetumpia paikkoja, sillä korkeat pääportit ovat kiinni. Tekniikasta on ollut pakko tinkiä jonkin verran – liikenne ei ole yhtä runsaslukuista tai monipuolista kuin yksinpelissä.
Yhdestä neljään hengen tiimitehtävät ovat pohjimmiltaan selväpiirteisiä: hae jotain pyssyt laulaen rakennuksesta A ja vie se takaa-ajettuna piilopaikkaan B. Eräässä keikassa motskarijengin huoltikselta nyysittiin kokonainen säiliörekka. Tuiman tulitaistelun päätteeksi rekan nuppi peruutettiin vaunuun ja sitten rekkakuski suuntasi lusikka pohjassa kätköpaikkaa kohti. Tiimin muut jäsenet pyrkivät samalla teilaamaan tai harhauttamaan takaa-ajajia. GTA V:stä tutut miljööt ovat sen verran hienoja ja vaihtelevia, että toistuvasta tehtäväsapluunasta huolimatta keikoissa on mukavasti vaihtelua. Se on sitä emergenttiä narratiivia!
Puhtaan räiskinnän ystävät suuntaavat San Andreaksen tyylikkäissä maamerkeissä käytäviin kuudentoista pelaajan tulitaisteluihin, tiimeittäin tai kaikki vastaan kaikki. Kaipasin muiden pelaajien lahtaamiseen jotain hyökkäys- ja puolustusteemoja. Siksi pidinkin maksimissaan neljälle hengelle mitoitetuista survivaleista enemmän. Selviytymiskamppailuissa vastaan lappaa kymmenen tasaisesti kiristyvää vihollisaaltoa, tusinoittain ukkoja, autoja ja aseistettuja helikoptereita. Yksinään survivalit ovat likimain mahdottomia, eivätkä ne helppoja ole täydellä possellakaan.
Kilpa-ajopelien fanina arvostan erityisesti GTA Onlinen erittäin räväköitä kaahailukisoja siviililiikenteen seassa. Autoja, motskareita, kierroskisoja, etappikisoja, asfalttia, off-roadia, you name it. Ja jos tai kun valikoista aktivoidaan GTA Race ja/tai poliisit, homma on taas ihan erilaista. Boostien ja rakettikranujen myötä ryminä ja räime nousevat hillittömiin sfääreihin. Eivätkä skabat tietenkään rajoitu vain autoihin – starttipaikoille asettuu myös vesiskoottereita, lentsikoita, helikoptereita ja laskuvarjoja.
Survivalin ja ajoneuvokisailun ohella suosikkejani olivat usean tiimin väliset väännöt rajallisista kohteista. Eräässäkin operaatiossa neljä kaksikkoa metsästää liikkuvia ökymaastureita, jotka pitää viedä omaan tukikohtaan. Kolaroinnista ja kilpailijoiden teilaamisesta seuraa tietysti poliisioperaatio(ita) ja pitkin maita ja mantuja etenevä iloinen kaaos on valmis. Jotain ihan muuta -sektorilta tykkäsin myös hävittäjien välisestä koiratappelusta sotilastukikohdan yllä. Lentomallinnus on minusta just passeli, tunge Antti se pi.
Väärin äänestetty
Valmiiksi järjestetyn viihteen ohella GTA Onlinessa harrastetaan runsaasti yleistä häröilyä, joka tarkoittaa useimmiten muiden pelaajien listimistä ilman sen kummempia motiiveja. Los Santosin keskustan kaduilla kannattaa tallustella valppaana ja iso tykki valmiiksi hyppysissä. Turvamoodi poistaa pyssymiesten uhan, mutta autot ovat aina vaarallisia. Toisinaan jatkuva häiriköinti tympäisee, mutta plussana trevoristien törmäilyt saavat pelkän vaeltelunkin tuntumaan moninpeliltä.
GTA Onlinessa on niin paljon erilaista tekemistä, että väkeä ei riitä jokaiseen pelimuotoon, vaikka porukkaa haetaan eri pelimaailmoista. iFruitin Quick Job -toiminto löytää poppoota parhaiten, mutta silloin pitää tyytyä yleisen tehtävätyypin valintaan. Väki harvenee joka tapauksessa ärsyttävästi yhden erän jälkeen. Ottelun jälkeen äänestetään seuraavasta toimintamuodosta, ja jos oma jatkosuosikki ei osu kohdalle, selvä, mä en leiki teiän kaa. Juuri siksi puolen tusinan pelimuodon pelilistat eivät koskaan etene loppuun asti. Jokin rahapalkinto jatkamisesta saattaisi pitää me, myself & I -tyypit hetken aloillaan.
Tutut porukat pysyvät tietysti paremmin koossa, mutta jos kaverilista on lyhyt, ainoaksi vaihtoehdoksi jää liittyä Rockstar Gamesin Social Clubin kautta johonkin jengiin. Porukoilla on luonnollisesti omia logoja ja sisäisiä rankingeja ynnä muuta statistiikkaa. Pelikaverien haku pyrkii tuomaan jengiläisiä samoihin peleihin, mutta siitä huolimatta omaa sakkia näkyi aika vähän.
Alkuhämmingin jälkeen pääpiirteissään vakaasti toiminut GTA Online tuo pitkän GTA V -yksinpelin rinnalle vähintään toisen samanlaisen siivun viihdyttävää moninpeliä. Peliseuran hakeminen voisi olla, hmmmh, tarttuvampaa, mutta muuten tykkäsin GTA Onlinesta. Se on mukavasti rullaavaa ja monipuolista moninpelihupia, mutta Peter ”Hämäri” Parker sen tietää: suurta vapautta seuraa suuri vastuu.
Hyvässä porukassa ysivitosen moninpeli, huonossa kasivitosen, joten tähtään automaattisesti keskimassaan.
Petri Heikkinen
90
