Läpimurto länteen - Graviteam Tacticsin pitkä taistelu

Graviteamin rakkaus yksityiskohdille näkyy hyvin, kun vertaa pelin maisemia sodanaikaisiin valokuviin. Panzerilla Donin yli. (Graviteam Tactics: Shilovo 1942)

Sanotaan, että kovalla työllä pääsee läpi vaikka harmaan kiven, mutta vaatii se vähän höyryäkin. Ja panssarivaunuja.

Ukrainan Harkovassa vuodesta 2004 toiminut Graviteam on pieni ja vaatimaton pelifirma. Se tunnetaan parhaiten tunnelmallisista tankkisimulaattoreistaan, nykyisin myös strategiapelisarjastaan Graviteam Tactics. Graviteamin kädenjälkeen voi törmätä myös World of Tanksissa, johon firma on tuottanut 3D -malleja. 
Mutta ennen rintamalinjan suoristamista pantiin kuntoon puutarhat.

T-72: Balkans of Fire löytyy Steamista nimellä Iron Warriors.

Balkanilla palaa

Lännessä kohdistuslaukaus Graviteamin peleihin oli Battlefrontin julkaisema tankkisimulaattori T-72: Balkans on Fire, jossa taisteltiin Bosnian sodassa itäkalustolla, vieläpä länsimaisittain pahisten eli serbien riveissä. Pelin tekijä Crazy House ehti tehdä myös toisen maailmansodan tankkiräiskinnän Tank Combat. Sitten se laittoi lapun luukulle ja osa tekijöistä siirtyi juuri perustettuun Graviteamiin. Tank Combat jäi lännessä lähes täysin tutkan alle, mutta T-72 jatkaa elämäänsä Steamissa nimellä Iron Warriors: T-72 Tank Command.
Balkans on Fire sisälsi jo häivähdyksen siitä, mistä Graviteamin pelit tulisivat jatkossa olemaan tunnettuja: maasto muokkautui ja vaunun alusta eli, mutta kontrollit olivat käsittämättömät. 2005 julkaistu T-72 oli muutenkin buginen ja keskeneräisen oloinen, joten se ruhjoutui nopeasti Steel Beasts Pro PE:n teloihin.
Graviteamin ensimmäisessä ikiomassa ohjelmassa ainoa palava balkan löytyi grillistä. Vain venäjänkielisenä julkaistu X-Designer (2006) oli puutarhan suunnittelutyökalu, joka mahdollisti maaston muokkaamisen ja paviljonkien pystyttämisen. Toki ohessa firma oli mukana tekemässä BRDM-2 simulaattoria Ukrainan asevoimille, mutta siitä pelaajat eivät tietenkään päässeet nauttimaan. 
Sitten puutarhalapio vaihtui kenttälapioksi, ja maaperää tongittiin hieman tehokkaammalla 152 millin haupitsilla.

Crazy Housen Tank Combat oli Itä-Eurooppalainen räiskintäpeli tankkien maailmassa. Miten sellainen nyt voisi myydä?
Ajaja ja johtaja ottavat vähän lepiä Pattonin miellyttävän tilavassa tornissa. (Steel Armor: Blaze of War)

Huomio, panssarivaunu!

Vuonna 1999 julkaistu Panzer Elite (Pelit 11/1999, 93 pistettä) hallitsi toisen maailmansodan tankkisimu -monopolia lähes vuosikymmenen, kunnes itärintamalta kajahti tuplalaukaus. Lighthouse Interactive toi länteen kaksi tankkipeliä. Siinä missä G5 Interactiven T-34 vs Tiger (Pelit 1/2009, 77 pistettä) oli paperitiikeri, Graviteamin Steel Fury: Kharkov 1942 (Pelit 3/2009, 85 pistettä) olikin osuma torniin.
Teräsvimmassa möyrittiin Graviteamin takapihalla, Harkovan taisteluissa. Ideana oli osallistua suurtaisteluun panssarivaunujoukkueen kanssa, tekoälyn ohjaamaa jalkaväkeä tukien. Vaikka peli muuten oli hieman sekava, tankilla sotimisessa oli tunnelma kohdillaan. Lupaava simu tyssäsi ongelmiin julkaisijan kanssa, sillä Lighthousen majakasta sammui valo finanssikriisin yhteydessä. Jatko-osa Fall Blau oli jo valmis, mutta sitä ei julkaistu, koska pikkutekijän tankkipeleille ei nähty markkinarakoa. Samalla oikeudet peliin jäivät ulkopuolisten käsiin.
Graviteamin seuraavat projektit hyödynsivät Steel Furyn moottoria, mutta laajensivat pelaajan kontrollia taistelukentän tapahtumiin. Front Roads -nimellä kulkenut peli päätyi Paradoxin siipien suojaan ja sai uuden nimen, Achtung Panzer: Kharkov 1943 (Pelit 5/2010, 74 pistettä). Se ei ollut simulaattori, vaan puhdas strategiapeli, jossa pelaaja liikutteli joukkojaan vuoropohjaisesti, operatiivisessa vaiheessa kartalla. Itse taistelut käytiin 3D-maisemissa ja tosiajassa. En saanut pelistä kunnon otetta, sen verran hiomaton se oli.
Keskeneräisen oloisen Achtung Panzerin vanavedessä ilmestyi Graviteamin toinen tankkisimulaattori, Steel Armor: Blaze of War (2011). T-62:n ja M60A1 Pattonin puikottaminen 1980-luvun vähemmän tunnetuissa konflikteissa Angolassa, Iranissa ja Afganistanissa oli idealtaan tuore. Mutta bugisuus ja hämmentävät kontrollit tekivät siitä hankalan pelattavan, eikä julkaisijalla riittänyt intoa pätsirumbaan.
Onneksi pelaajilla riitti. Vanhempi Steel Fury oli alun perinkin suunniteltu modiystävälliseksi, joten lupaava tankkipeli jatkoi elämäänsä kun muutama epävirallinen päivitys oikoi pahimpia lommoja. Modaajilta alkoi ilmestyä lisää pelattavia sotakoneita, tehtäviä ja karttoja. Laajemman Steel Panzer -modin jälkeen tuoreimman sisällön tarjoilee Steel Tank Addon. 
Jos toisen maailmansodan tankkitaistelut kiinnostavat, rintamalle pääsee kahden modeilla elvytetyn simulaattorin puikoissa. Kyllä, Panzer Elitekin on vielä jotenkuten hengissä.

Graviteam Tacticsin visiitit modernimpiin konflikteihin toivat vaihtelua itärintamalle. Kohta palaa kuubalainen. (Operation Hooper)
Steel Fury: Kharkov 1942 on pidetty hengissä modeilla aina tähän päivään. Steel Panzerissa pääsi myös tiikerin kasikasin puikkoihin.

Höyryllä pintaan

Graviteamin takkuileva taival länsimarkkinoilla tuntui tyssäävän jatkuvaan huonoon onneen julkaisijoiden kanssa. Aikana ennen digitaalisen jakelun lopullista läpimurtoa ilmankaan ei pärjännyt. 2010-luvun alussa Graviteam tuntui katoavan pinnan alle, ja se oli sääli. Graviteamin pelit tarjosivat nimittäin paljon sellaista, mitä muista peleistä puuttui. Alusta asti hiottu pelimoottori alkoi vihdoin näyttää kynsiään, sillä muokkautuva maasto ja kunnon fysiikkamallinnus eivät ole vieläkään itsestäänselvyyksiä simulaattoreissa. Vaikka pitäisi.
Lisäksi pelit olivat kohtalaisen komeaa katsottavaa, sillä vaunut möyrivät maastossa noudatellen fysiikan lakien lisäksi vaunukonstruktion lakeja. Graafiset efektit eivät olleet ainoastaan näyttäviä, vaan myös toiminnallisia. Esimerkiksi maasodan simulaation ykkösnimenä pidettyyn Steel Beastsiin ollaan vasta nyt kehittämässä vastaavia ominaisuuksia. 
Valokeilan ulkopuolella Graviteam jatkoi strategiapelinsä hiomista. Taistelut käydään tarkasti topografikartoista mallinetuissa maisemissa, sota-arkistoista pengottujen taistelukertomusten pohjalta. Autenttisuuden varmentamiseksi tekijät vierailivat myös oikeilla taistelupaikoilla, sillä pelin tapahtumat pysyivät yhä Ukrainassa. Se arot tarjoavat ihan oman haasteensa peli-Peiperille, varsinkin verrattuna tutumpiin länsirintaman maalaismaisemiin ja Ranskan puskalabyrinteihin.
Achtung Panzer: Operation Star julkaistiin englanniksi 2011, mutta useiden pienten verkkokauppojen kautta myyty peli ei vieläkään onnistunut ponnistamaan länkkäreille tutumpien Combat Missionin ja Close Combatin rinnalle. 
Kun nimi vaihtui Graviteam Tacticsiksi, peli löysi vihdoinkin tiensä Steamiin 2014, ja silloin sotapelaajat vihdoin löysivät. Laakereilla ei oltu levätty: Operation Starista oli kypsynyt todellinen haastaja sotapelimarkkinoille.

Terästankilla teräsvimmaan metsästyspanttereita.
Strategiapelisarja haki uriaan vielä ensimmäisessä Achtung Panzer: Kharkov 1943 -osassaan.

Ukrainasta Afrikkaan ja takaisin

Operation Staria laajennettiin nipulla DLC-operaatioita, joista osassa käytettiin hyväksi Steel Armorin materiaalia. Sokolovo, Volokonovka, Krasnaya Polyana ja Shilovo -delsujen lisäksi peli piipahti Angolassa Operation Hooperilla, Afganistanissa kuvitteellisessa Iranin ja Neuvostoliiton välisessä konfliktissa Shield of the Prophetilla, sekä Kiinan ja Neuvostoliiton rajakahakassa Zhalanashkolilla.
Onnistunut comeback Steamissa johti myös Steel Armorin kaivamisen naftaliinista. Saatuaan pelin oikeudet takaisin Graviteam päivitti pelimoottorin viimeisimpään iskuun ja hioi teriksen pelattavaan kuntoon. Lopputulos oli jopa yllättävän hyvä, vaikka tankin käsittelyyn tarvittava käyttöliittymä onkin melko hankala oppia. Steel Armorin (Pelit 8/2015, 77 pistettä) paluun myötä pelimoottoriin lisättiin Spin Tiresin tapaan telojen alla muokkautuva maasto, joka pitäisi olla vakiona kaikissa tankkipeleissä. Se, yhdistettynä alustan onnistuneeseen fysiikanmallinnukseen, mahdollistaa kunnon tuntuman kurassa möyrimiseen ja jumiin jäämiseen. Peli sai myös markkinoita tunnustelevan lisäosan Basra 86. Toistakin lupaillaan, pöydällä on vilautettu legendaarista T-55 -sotaratsua pelattavaksi.
Pelisarjan seuraava askel oli ollut työn alla jo Operation Starin ilmestyttyä Steamiin. Siinä välissä ilmestyi puutarhapelin tapaan ihan erilainen Droid Vanguard, joka ei sotapelaajaa sinänsä innosta, mutta sen moninpeli kylläkin herätti kiinnostuksen: olisiko Graviteam vihdoin tuomassa moninpelin myös itärintamalle? Kas, Mius-Frontissa löytyy jo moninpeli-valikko, sitä vaan ei ole vielä aktivoitu.
Graviteam Tactics: Mius-Frontin uusia ominaisuuksia esiteltiin jo 2014 alkaen, mutta pelin ilmestyminen viivästyi viivästymistään. Samaan aikaan Mius-Frontin taistelukenttä leimahti uudelleen, kun Ukrainan armeija otti yhteen Venäjän tukemien separatistien kanssa Donetskin alueella 2014. Taisteluita käytiin juurikin samaisissa pelin Marinovkan, Stepanovkan ja Taranyn kylissä, jossa saksalaisten Miusin rintaman puolustuslinja kulki. Avoimella arolla sotiminen tuntui olevan nykypäivänä yhtä haastavaa kuin 1943.

Klimi kestää 5 senttisellä läpsyttelyn hyvin, mutta isommalla saksalaisella pääsee jo penetraatioon. (Graviteam Tactics: Operation Star)
Droid Vanguard ei selkeästi kuulu joukkoon, mutta toivottavasti sen moninpeli tietää hyvää muillekin Graviteamin peleille.

Tervetuloa länteen Andrej

Steamin ansiosta myös länsimainen sotapelaajakaarti on vähitellen löytänyt Graviteamin, ja Mius-Front haastaa ne tunnetummat strategiapelit tosissaan. Silti pelinsä itse julkaiseva firma ei vieläkään pidä itsestään melua, heille sotapelaajien viidakkorumpu on yhä tehokkain ilosanoman levittäjä.
Pelin tekijöiden suhtautuminen markkinointiin ja asiakaspalveluun jaksaa hymyilyttää. Kun englantia vain vähän vääntävä koodari Andrey Zuyev nakkelee sarkastisia heittoja vastauksiksi tyhmiin kysymyksiin pelin foorumeilla, moni pahoittaa mielensä. No, kukapa huumoria enää ymmärtääkään internetin ihmeellisessä maailmassa. Tärkeintä, että keskusteluissa paistaa selkeä visio pelisarjan vahvuuksista ja niistä kiinni pitämisestä.
Vaikka alkutaival oli haastava ja vastoinkäymisiä täynnä, Graviteamin tulevaisuus näyttää valoisalta. Mikä parasta, onnistuminen on ulkopuolisten julkaisijoiden sijaan nyt omissa käsissä.