Toisin kuin musiikkialan dinosaurukset, Jeff Minter vain paranee vanhetessaan.
Brittiläinen Jeff ”Yak” Minter on todellinen wanhan kaartin mies. Kun muut kuusnelostelijat ja kasarihahmot ovat siirtyneet oikeisiin töihin tai sikariportaaseen, Minter väsää edelleen tiukkaa koodia lampaiden keskellä. Tähän on syynsä: Yak on jääräpäinen oman tiensä kulkija, jonka legendaarisen surkea bisnesvaisto on pitänyt kuviot pieninä.
Minter tunnettiin vuosituhannen taitteessa vinkeitä efektejä ruudulle pukkaavasta valosyntetisaattoristaan, joka päätyi muun muassa Xbox 360:n musiikkisoittimeen. Sama happoa tihkuva audiovisuaalinen ryöpytys on säilynyt koko Minterin myöhemmän uran tavaramerkkinä, ja Gridrunner Revolution -räiskintä jatkaa kunniakkaasti Yakin valitsemalla psykedeelisellä linjalla.
Here blows the sun
Erittäin löyhästi alkuperäiseen Gridrunneriin perustuva Gridrunner Revolution sijoittuu litteälle, yhden ruudun kokoiselle tasolle. Se näyttää kuvissa vapaan tulitussuunnan Robotron-kloonilta, mutta liikkeessä tilanne on kokonaan toinen: alus on suoraan hiiren liikkeitä seuraava pointteri, joka tulittaa automaattisesti. Tulitussuuntaa kierretään asteittain oikealle tai vasemmalle hiiren namiskoilla. Salamannopea hiiriliikkuminen ja tomaattiräiskintä ovat tarpeen, sillä vaihtelevat vihollismadot rynnäköivät joka suunnasta armottomalla rytmillä ja rytinällä.
Jokainen kenttä alkaa pomotaistelua muistuttavalla rähinällä. Areenalla hötkyy jakinpäältä näyttävä aurinko, josta ryöpsähtelee ammuksia joka suuntaan. Kun tulitus lopulta räjäyttää auringon, se luhistuu mustaksi aukoksi, joka ampuu takaisin vasta loppupään kentissä.
Musta aukko on olennainen osa taktiikoita ja pisteytystä, sillä painovoima kieputtaa rajusti ammusvanoja. Sopivaan suuntaan ampumalla kudit muodostavat komeita kaaria ja ympyröitä. Pistesysteemi on ovela: mitä hienompi ammuskaari, sitä enemmän pojoja tuhotuista vihollisista irtoaa. Myöhemmin kentälle ilmaantuu tapahtumia entisestään mutkistavia ylimääräisiä gravitaatio- ja antigravitaatiokeskuksia. Kiharainen painovoima ei vaikuta lainkaan itse alukseen, joten luotien liikeratoja on toisinaan jopa aikaa viilata.
Elämä lampaasta
Gridrunnerin nimeen viittaavat gridit, ruudukot, iskevät vasta loppupään kentissä. Areenalla vaeltelee vaaka- ja pystysuoria vihreitä muureja, jotka eivät estä alusta, mutta karsinoivat kiusallisesti tulitusta. Punaiset varoitusefektien säestämät on-off-muurit tuhoavat aluksen. Toisinaan kestopunaiset seinämät muodostavat vaarallisia liikkuvia sokkeloita. Esteet eivät hidasta matojen manööverejä, joten taistelu vaikeutuu melkoisesti muurien puristuksessa.
Minterin peli ei olisi Minterin peli ilman lampaita ja teknoefektien läpi suodatettua määkimistä. Ruudun läpi ylhäältä alas kiitävät lampaat ovat ase- ja pistekerroinbonuksia, jotka kelpaavat kuoleman jälkeisiksi lisäelämiksi. Kun kauhea kaaos väistämättä jossain vaiheessa tuhoaa aluksen, hohtavaa romua ohjataan vielä muutamia sekunteja. Lammasta hipaiseva rottelo palautuu ennalleen ja tulitus jatkuu. Kuolema laskee vain pistebonusta, joten hasardisyöksyt aseiden perään ovat toisinaan hyviä ideoita, sillä ilman kunnon tulivoimaa lopullinen kuolema iskee taatusti nopeammin.
Happopulputuksen lailla kuplivalla elektroambientilla siivitetty kahdensadan kentän kokonaisuus vaikeutuu tasaisesti. Alussa pärjää kevyellä hiiren huljuttelulla, lopussa tarvitaan aimo annos valppautta, refleksejä ja tilannetajua. Menestyminen on teoriassa helppoa: erota hyödytön informaatio hyödyllisestä mahdollisimman nopeasti. Selkäytimen täytyy oppia mitä tarvitsee väistää ja mitä ei, sillä kuuppa ei ehdi tietoisesti käsitellä hurjimpia paikkoja.
Minterin tuorein tuotos ei ole yhtä raaka kuin Space Giraffe: Gridrunnerissa kuollaan paljon, mutta harvoin lopullisesti, ja game overista seuraa vain kentällinen takapakkia. Gridrunner Revolution velloo yhdellä tasolla, joten se on happografiikoistaan huolimatta Avaruuskirahvia helpompi hahmottaa, mikä ei tarkoita helppoa yleisellä tasolla.
Mitähän Minterin jakinrehussa on ja syökö mies sitä itse? Gridrunner Revolution on taas niin hurja värien, valojen ja äänien iloinen sekamelska, että alta pois. Entäs ne viat, virheet tai puutteet? Niitä ei ole, jos hyväksyy pelin sen omilla ehdoilla, päättömänä ja psykedeelisenä räiskintänä, vailla erityistä teemaa tai tarinaa.
88
