Vaelsin kaupungin varjoisia kujia päälläni pelkkä sadetakki. Virkavalta oli kannoillani. En voinut itselleni mitään.
Gunpoint on tyyliltään puhdasta film noiria: nörttiin fedora-hattuun ja pitkään trenssiin pukeutuva yksityisetsivä lavastetaan murhaajaksi. Syyllinen on vapaalla jalalla ja totuus selvittämättä.
Ennen kuin valheiden verkko, murhien sarja ja pimeät asekaupat selviävät, joutuu yksityisetsivä murtautumaan tarkasti vartioituihin toimistoihin tekemään tietomurtoja. Homman nimi on luova soluttautuminen, mikä tarkoittaa salahiippailua ja ympäristön hyödyntämistä. Välillä keikasta selvinneillä tiedoilla selvitetään totuutta, välillä niillä tienataan. Keikkapuheluissa on valinnanvaraa, tai no, se on näennäistä, mutta silti plussaa.
Murtokeikat tehdään kylmän kaupungin valojen himmeässä loisteessa ja taustalla soi tunnelmallinen kuulas jazz. Menneisyyttä, joskin läheisempää, on pelin tyyli muutenkin. Kaupunki on kaksiulotteinen ja grafiikka retroa 90-lukua. Hahmotkaan eivät ole monen pikselin korkuisia.
Hissitoiminta palaa
Yksityisetsivän pelit ja vehkeet ovat sen sijaan kaikkea muuta kuin menneiltä vuosilta. Liikkumista helpottavat sammakkohousut, pudotuksen kuin pudotuksen vaimentaa takki. Kovan kiipeilijän näpit pitävät seinissä ja katossa kuin liima.
Tärkeintä Gunpointissa on puzzleilu, se, miten päästä ovelasti talon etuovelta sen tiukimmin vartioidun huoneen tietokoneelle. Pelkkä hiippailu ei riitä, sillä rakennukset ovat täynnä kotkansilmäisiä vartijoita.
Gunpointin selkäranka on asioiden manipulointi sähköverkon avulla. Vaihtamalla lämpönäköön tarkastaja-Gadget näkee taloyhtiön sähköpiirustukset normaalin näkymän päällä. Valokatkaisijan voi muutamalla hiiren klikkauksella kytkeä lattialuukkuun ja kääntää kytkintä juuri kun vartija on ansan kohdalla. Toki valokatkaisijan voi kytkeä myös valaisimeen. Kun valot sammuvat, vartija jättää paikkansa ja etsii valokatkaisijaa. Ammattikunta on virkaintoinen mutta suloisen ennalta-arvattava.
Kun oikeat sähkökytkennät on tehty ja kytkin käännetty, on aika toimia. Vielä voi keikan mokata ajoituksessa tai hyppyjen tarkkuudessa, jolloin seurauksena on yleensä lyijymyrkytys. Kuolema ei paljon hidasta, silloin valitsen automaattitallennuksen muutaman sekunnin takaa tai vähän kauempaa. Pidän indiepeleissä tästä laaki ja vainaa -mentaliteetista, jota on pehmennetty mahdollisuudella yrittää vaikeaa kohtaa heti uudestaan. Haastetta ilman tylsää toistoa.
Yksinkertaisilla sähkökytkennöillä ei yleensä pääse kuin hiukan eteenpäin. Seuraavaksi pitää ehkä avata ovi kytkemällä se valvontakameraan, jonka näköpiiriin houkutellaan vartija. Myöhemmin Gunpointissa kytketään useita laitteita käynnistymään yhdestä impulssista ja käynnistetään monimutkaisempia tapahtumasarjoja.
Ei mikään Impossible Mission
Myös väkivalta ratkaisee ongelmia. Loikka selän takaa ja nuijanukutus toimivat, samoin Batman-henkinen katosta roikkuminen ja pudottautuminen kun vartija on kohdalla. Oven potkaiseminen saranoiltaan, kun vartija seisoo sen toisen puolella, vie tajun kankaalle. Kekseliäämpi tainnuttaa vartijan sähköansalla ja väkivaltaisempi laukaisee vartijan aseen toista vartijaa kohti, myös vartijan aseen voi kytkeä talon sähköjärjestelmään!
Gunpoint on kekseliäs puzzle-peli, jossa on kaikki innostavan indie-pelin ominaisuudet: nokkela idea, puhtaalta pöydältä mietitty ohjaus, armoton virheistä rokottaminen ja sivulta kuvattu retrografiikka. Mutta kun haastetta alkaa todella löytyä, on mysteerikin valitettavasti jo ratkaistu ja seikkailu ohi.
Parasta Gunpointissa on se, että se sai minut tuntemaan itseni kekseliääksi – hieno illuusio!
Heikki Hurme
88
