Halo: Reach

www.bungie.net/Projects/Reach

Halo: Reachin beta tuli ja meni, mitä jäi käteen?

Halo 3: ODST olisi tuntunut paljon karvaammalta pettymykseltä ilman peliin mukaan liitettyä lupausta: jos nielette kustenjuostun tynkä-Halon karvoineen päivineen, pääsette kokeilemaan etuajassa Halo: Reachin moninpeliä! Lupaus mikä lupaus, joten hulppeat miljoona Halo-fania pääsi vastikään päästelemään höyryjä Halo: Reachin taistelukentillä. Haloltahan se maistui, mutta hyvältä Halolta.

Halo: Reachin moninpelin voi nähdä Quaken sinkohipasta käynnistyneen evoluutiokaaren huipentumana. Siinä on lipunryöstöä, kaikki kaikkia vastaan -räimimistä ja oudompana ilmestyksenä jopa kilpa-ajoa scifimönkijöillä. Monien silmissä aika on ajanut tällaisten nopeatempoisten ja tavoitteiltaan pelkistettyjen nettiräiskintäpelien ohitse, mutta uskokaa huviksenne, meitä traditionalistejakin riittää. En silti usko, että Halo voittaa tällaisella tinkimättömällä oldskool -meiningillä enää hirveästi uusia ystäviä.

Moninpelissä on sentään yksi myönnytys moderneille kotkotuksille, uusi pelimuoto nimeltä Invasion. Se jakaa pelaajat puolustuskannalla pelaavaan spartalaisten ja hyökkäävien eliittimuukalaisten joukkueisiin. Eliitit ovat silminnähden spartalaisia isokokoisempia ja muutenkin vähän vahvempia, spartalaisilla taas on klassinen puolustajan etu puolellaan.

Betaversiossa Invasion etenee kolmessa segmentissä. Ensimmäisessä spartalaiset puolustavat generaattoreita, toisessa puolustusjärjestelmiä ja kolmannessa navigaatioydintä, jonka eliitit yrittävät varastaa pakkolaskun tehneen sota-aluksen hylystä. Koska kello tikittää eliittejä vastaan, spartalaisille riittää pelkkä viivytystaistelu. Jos spartalaisten tiimi on tehtäviensä tasalla, eliiteillä voi nousta seinä pystyyn jo ensimmäisessä vaiheessa.

Invasion koventaa ovelasti panoksia varustamalla pelaajia koko ajan paremmilla aseilla ja ajoneuvoilla. Viimeisessä segmentissä kentällä jyrää tankkeja ja pelaajille tyrkytetään aloitusaseiksi haulikoita ja kranaatinheittimiä.

Hyvä minä!

Invasionin ulkopuolella Halo: Reachia pelataan laajalla paletilla. Jännästi varioituja pelivaihtoehtoja on niin paljon, että niistä ihan äänestetään jokaisen matsin alla. Yhdelläkin äänellä on iso painoarvo, kun yhteen matsiin mahtuu korkeintaan kaksitoista pelaajaa.

Nelimiehisten joukkueiden lipunryöstö tai kuudella kuutta vastaan pelattavat Invasion-ottelut voivat kuulostaa pienimuotoisuudessaan suorastaan antiikkisilta, mutta käytännössä tällaiset pelaajamäärät sopivat Haloon mainiosti. Pienen joukkueen on pakko puhaltaa yhteen hiileen, sillä yksin sooloilemalla tavoitteet jäävät vain haaveiksi. Samanaikaisesti pienessä joukkueessa taitavimmat yksilöt pääsevät todella loistamaan. Henkilökohtaisella suorituksellaan joukkueensa pelastanut lipunkantaja saa ansaitusti paistatella pienen hetken pelijumalana. Minä tein sen! MINÄ!

En ole koskaan ollut mikään huipputason Halo-pelaaja, mutta parhaimmillani vähintään kohtalainen. Edelliskerrasta oli kuitenkin aikaa, joten Reachin beta paljasti minut pahaiseksi sunnuntaipelaajaksi. Sain räpiköidä tosissani pitääkseni tehotilastoni edes plusmiinusnollassa. Se ei auttanut asiaa, että Bungie oli unohtanut lisätä betan tuliaseisiin tulivoimaa. Eihän se voi olla normaalia, että valtaosa kuolettavista osumista töräytetään käsikranaateilla ja melee-hyökkäyksillä!

Asetasapainon ongelmat olivat testiversiossa hyvin ilmeisiä, mutta niiden osoittamiseksi Bungie järjesti tämän betan. Jospa seuraavaksi Halo-rahvas saisi vähäsen maistia myös Halo: Reachin yksinpelistä? Pliis, Bungie, pliis?

deadspace.ea.com

Dead Space 2 on väkivaltaista roskaa, mutta rakastettavaa sellaista.

Ulkoavaruuden pelastusteknikon on pakko olla maailman vaarallisin ammatti. Itse en suostuisi lähtemään ”rutiininomaiselle tarkastusreissulle” viestiyhteytensä katkaisseelle aavealukselle. Dead Spacessa kaivosalus USG Ishimura osoittautui juuri sellaiseksi kuolemanloukuksi kuin kotikatsomossa osattiin pelätä. Ishimuralle levinnyt avaruuspöpö on muuttanut aluksen miehistön vastenmielisiksi ihmishirviöiksi, nekromorfeiksi, joille kaivostöiden sijaan maistuu enää verityöt. Paikalle saapunut pelastusryhmä voi pelastaa vain itsensä.

Asetelma on sama kuin lukemattomissa zombipeleissä, paitsi Dead Spacen avaruuszombit ovat niin sitkasta sorttia, että ne höökivät päälle vaikka ilman päätä tai jalkoja. Varmuus saadaan vain viipaloimalla vastustajat toimintakyvyttömyyteen asti. Rynnäkkökiväärillä ei näissä juhlissa juhlita, joten pelastusteknikko Isaac Clarken luottoase on raajoja katkova plasmaleikkuri. Zapp!

Ykkösosan shokkilopetuksesta huolimatta kovaonninen Clarke on yhä järjissään ja tällä kertaa jopa puhutussa roolissa. Saturnuksen Titan-kuussa toipuva Iisakki joutuu todistamaan siirtokunnassa puhkeavaa nekromorfiepidemiaa sen alkuhetkistä lähtien. Titanille rakennettu kaupunki The Sprawl muuttuu tuota pikaa kauhujen taistelukentäksi.

Miljöön vaihtumisesta huolimatta Electronic Artsin Spring Showcase -tapahtumassa esitelty Dead Space 2 vaikutti kovin tutulta. Isaac Clarke astuu pimeään huoneeseen ja kas, rujot viholliset vyöryvät varjoista esiin. Taistelun uusi jippo on hirviöiden telekineettinen seivästäminen. Läpäiseväksi esineeksi kelpaa mikä tahansa terävä metallinkappale tai vaikka vihollisen oma irtoraaja. Aivan kuin seinään naulitsemisessa ei olisi tarpeeksi, olennon voi paistaa karrelle tulella ja sähköshokeilla.

Dead Space 2 ei tyydy vaurioittamaan pelkästään nekromorfeja, sillä myös ympäristöt saavat kyytiä. Mitään reikä seinässä -tyylistä menoa tuskin nähdään, mutta kaikki vähänkään heiveröisemmät rakenteet voi ampua palasiksi. Paineikkunoiden läheisyydessä kannattaa olla tarkkana, sillä harhalaukauksesta voi seurata katastrofaalinen alipaineistus koko huoneeseen. Jos ja kun kakka osuu tuulettimeen, sankarilla on vain silmänräpäyksellinen aikaa osua turvaluukun katkaisijaan. Vaaratilanteesta voi seurata jotain hyvääkin, jos nekromorfit ehtivät pyyhkiytyä ulkona odottavaan tyhjiöön.

Dead Space 2 siintää vielä kaukana ensi vuoden puolella, joten peli toivottavasti ehtii saada lisää lihaa luittensa ympärille. Se olisi jo jotain, jos jatko-osassa nähtäisiin jonkinlaista yhteispeliä muiden epidemialta säästyneiden ihmisten kanssa. Alkuperäisessä Dead Spacessa Isaac Clarke oli käytännössä mies yksin pimeässä.

Lisää aiheesta

  • Shogun 2: Total War

    Hjalliksen Diili ei ollut kaikkien aikojen työhönottohaastattelu. Se käytiin jo 1600-luvun Japanissa, jossa pyrittiin shoguniksi shogunin paikalle.

    Total War palaa Japaniin Shogun 2:ssa ja tuntuu tiukan teemansa ansiosta sarjan alkuaikojen erinomaiselta strategiapeliltä. Armeijan lisäksi…
  • Killzone 3

    www.killzone.com

    Helghast sai viimeksi ISA:n kädestä, mutta helghastilaiset tuntuvat olevan harvinaisen kovapäistä porukkaa, sillä scifisota jatkuu entistä rankempana Killzone 3:ssa.

    Killzonen avaruustaistelu jatkuu, vaikka Helghastin häikäilemätön diktaattori Visari ei enää väpätä.…
  • LittleBigPlanet 2

    Kun näytin LittleBigPlanetia kaverilleni, mies nauroi ensin hahmon nimelle, kunnes pääsi peliin käsiksi. Ääni loppui mutta hymy ei hyytynyt.

    Jo perinteet velvoittavat, että konsoli tarvitsee maskotikseen tasoloikkahahmon. PS3:lla roolin sai sympaattisen valloittava säkkipoika, jonka…