Ilmaispeli Hearthstonen tarkoituksena on houkutella väki Blizzardin Battle.net-palveluun. Näin koukun, mutta nielaisin sen silti.
Joskus kiroilin, että mikromaksupelit ovat pahinta, mitä warettaminen on pelimaailmalle aiheuttanut. Sitten tuli DOTA, World of Tanks ja nyt Hearthstone, joka lopullisesti sulatti sydämeni. Ilmaispeli Hearthstonen ideana ei ole tuoda tekijöilleen (suoraan) rahaa, vaan toimia sisäänheittotuotteena Blizzardin Battle.net-palveluun, jossa voidaan ristiinmarkkinoida pelejä. Väitän, että Hearthstonen viime vuonna alkanut avoin beta on yksi syy, miksi World of Warcraftin tilaajamäärät kääntyivät pitkästä aikaa nousuun.
Hearthstone on DOTA:n rinnalla niitä harvoja mikromaksupelejä, joista voisi käyttää termiä free-to-play. Pelaamisesta ei ole pakko maksaa, tehtäviä suorittamalla terve, perheellinen mieskin saa enemmän kultaa kuin pystyy käyttämään.
Metsästäjä-keräilijät
Hearthstone on keräilykorttipeli, joka nappaa teemansa Warcraftista. Sankareina hääräävät World of Warcraftista tutut hahmoluokat: soturi, maagi, temppeliritari, metsästäjä, varas, druidi, pappi ja kupparin tilalla on itseään viiltelevä warlock.
Hahmoilla on aina sama osumapistemäärä, jonka loppuessa häviää, mutta hahmo-ominaisuudet ja korttivalikoima muuttuu. Teemat napataan World of Warcraftin roolituksesta. Tankkina toimivan soturin ominaisuutena on panssari, joka vähentää vahinkoa. Depsistä vastaava metsästäjä taas ampuu suoraan vihollisen sankaria. Ominaisuudet eivät ratkaise otteluita, mutta vaikuttavat siihen millainen pakka eri hahmoille kannattaa rakentaa. Esimerkiksi hyökkäävän hahmo-ominaisuutensa takia (tai ansiosta) hunter-pakoista tehdään yleensä super-aggressiivisia.
Pakka kootaan kolmestakymmenestä kortista, mutta samoja saa olla vain kaksi. Korttityyppejä on neljä: kutsuttavia otuksia, taikoja, salaisuuksia ja varustekortteja. Otukset jäävät laudalle taistelemaan, varusteet ovat usein aseita, salaisuudet taas kikkakortteja, jotka reagoivat tapahtumiin vastustajan vuorolla. Taiat aiheuttavat heti vahinkoa vastustajaan tai otuksiin, mutta saattavat olla myös tukikortteja, jotka lisäävät ominaisuuksia tai nostavat pakasta kouraan lisää kortteja.
Lajityypin arkkivaariin, Magic the Gatheringiin, verrattuna Hearthstonesta puuttuu paljon muuttujia: otusten ominaisuudet eivät ole uniikkeja, kortteja ei täppäillä, blokkia ei ole, eivätkä resurssit ole kortilla, vaan manaa saa joka kierros yhden lisää kymmeneen asti. Silti aineksista luodaan monimutkainen peli, joka onnistuu viihdyttämään illasta toiseen.
Pelaaminen on sarja loogisia ratkaisuja. Yritänkö tuhota vastustajan pöydälle manaamat otukset vai iskenkö suoraan sankariin? Pöytäänkö yhden ison körmyn vai kutsunko joukon pienempiä? Onko vastustaja-maagi jo lyönyt molemmat flamestrikensa (tekee vahinkoa kaikkiin) vai onko toinen vielä kourassa?
Molemmat pelaajat saavat käyttöönsä saman manamäärän, joten tuuri näyttelee yllättävän pientä roolia, sillä pakanrakennustaito ja oikeiden peliratkaisuiden tekeminen ovat tärkeämpiä. Niin pakassa kuin pelissä pitää osata valita aina se tehokkain vaihtoehto, mutta myös kikkailua tuetaan. Korttiyhdistelmistä voi koota komboja, jossa korttien ominaisuudet tukevat toisiaan yllättävin seurauksin.
Esimerkiksi Ancient Watcher on hintaansa nähden vahva 4/5-otus, joka ei kuitenkaan pysty taistelemaan eli on pelattuna vain hyödytön koriste pöydällä. Jos Watcheriin lisää toisella kortilla taunt-kyvyn (pakottaa vihollisen lyömään) tai poistaa hyökkäämättömyys-ominaisuuden silencella, kortti muuttuukin kertaheitolla pelikelpoiseksi.
Ilmaista kultaa
Yksinpeli on vain harjoittelua varten. Matsit pelataan joko omista korteista kootuilla pakoilla tai areena-pelimuodossa, jossa kolmesta satunnaisesta kortista valitaan paras. Constructedia saa pelata ilmaiseksi, mutta areenasta pitää maksaa 150 kullan sisäänpääsymaksu. Onneksi joka päivä saa uuden tehtävän, jonka suorittamalla saa areena-maksut kerättyä. Areenassa pärjäämällä voi voittaa lisää kultaa ja kortteja.
Lisää kortteja ja kultaa saisi myös oikealla rahalla, mutta en näe moiselle tarvetta. Saan riittävästi kultaa Areena-kierroksen maksamiseen pelkästään tehtäviä suorittamalla. Välillä valitsen areena-sankarini questien mukaan, mutta se tuo vain touhuun vaihtelua. Jos kaikki mikromaksupelit toimisivat Hearthstonen logiikalla, kukaan ei valittaisi free-to-play-peleistä. En tosin tiedä, millä pelintekijät sitten eläisivät.
Hearthstonessa ongelman hoitaa battle.net, jossa Diabloa ja World of Warcraftia pelaavat kaverini kutsuvat peliseurakseen, koska eivät huomaa minun olevan eri pelissä. Ristiinmarkkinoinnin oppien mukaisesti Hearthstonessa annetaan myös palkintoja muihin peleihin. Kolmella voitolla saa esimerkiksi World of Warcraftiin uuden ratsun.
Tehtävistä saa palkkioksi aina kultaa, mutta areenalla pelaaja palkitaan kullalla, tomulla tai uusilla buusteri-pakoilla. Tomulla saa craftattua itselleen tiettyjä kortteja, mutta buusteri-pakan kortit riippuvat siitä, kuinka monta voittoa areenassa sai. 12 voitolla todennäköisyys eeppisiin kortteihin on suurempi kuin kolmella.
Koska pelissä on vasta kolmesataa korttia, satunnaiskorteista koottava areena toimii pelimuodoista paremmin. Constructedissa törmää aina samanlaisiin pakkoihin, sillä pelikelpoisia yhdistelmiä ei ole kuin kourallinen. Komboihin perustuvat kikkailupakat voivat olla hauskoja hetken, mutta niitä ei pelata kuin vaihtelun vuoksi. Erikoisia yhdistelmiä testailevia kiitän vain helposta voitosta.
Lyöty kortti lepää?
Pitkästä betakaudesta huolimatta pelissä on useita helposti korjattavan tuntuisia bugeja. Kortit saattavat ”tanssia” eli vaihtaa itsekseen paikkaa pöydällä. Se vaikuttaa huonolla tuurilla suoraan matsin tulokseen, sillä kortit voivat antaa ominaisuuksia vieruskavereilleen. Korttigrafiikka voi kadota ruudulta, jolloin korttia ei pysty pelaamaan kädestä. Kortit saattavat jäädä leijumaan pelipöydän päälle. Pahimmillaan vastustajan vuoronlopetus ei koskaan siirry, mutta oma vuoro alkaa silti ja asian tajuaa vasta pelikellon päättäessä oman vuoron.
Bugien vastapainoksi Hearthstone hyödyntää hyvin digitaalista luonnettaan, sillä osa korteista toimisi kätevästi vain virtuaalipelissä. Esmes satunnaiset kortit vastustajan pakasta kopioiva Thoughsteal olisi oikeilla korteilla vähän kankea pelattava, samoin druidin vaihtoehtoiset kortit, joissa kortin vaikutuksen saakin valita vasta lyödessään. Grafiikka kierrätetään suoraan Warcraftista, samoin korttien ääniefektit, joten impit huutavat hyökätessään kotoisasti: kuole, kuole!
Suurimman vaikutuksen tekee se, kuinka teema viedään parhaimmillaan pelimekaniikkatasolle asti. Esimerkiksi Ice Lance -taika tekee sekä Hearthstonessa että World of Warcraftissa mitätöntä vahinkoa, jos kohde ei ole jäässä. Jäädytettyyn maaliin vahinko moninkertaistetaan, mikä tekee jäämaagista validin vaihtoehdon kummassakin pelissä.
Vaikka kyse on moninpelistä, sosiaalinen vuorovaikutus karsitaan minimiin. Chätillä voi viestiä vain omille ystävilleen, muille puhutaan valmiilla fraaseilla: hyvin pelattu, oops, murskaan sinut ja kiitos pelistä -viestit ovat paljon parempaa luettavaa kuin nettipelin peruskeskustelu. Osa näkee vuorovaikutuksen puutteen isona ongelmana, mutta minulle se on vain siunaus. Ei minulla ole satunnaiselle verkkotuttavuudelle muuta sanottavaa kuin moi tai kiitos pelistä.
Hearthstone ei ole yhtä syvällinen kuin esimerkiksi Magic the Gathering. Säännöt ehtii oppia jo tutoriaalin puolivälissä, mutta Hearthstone on ilmaisena hupina erinomaista korvaushoitoa Magic the Gathering -addiktiooni. Hearthstonen kevyen luonteen takia koukku ei uppoa liian syvälle, sillä pari kierrosta illassa riittää hyvänolon tunteeseen, useampi alkaisi jo puuduttaa.
PC
Blizzard Entertainment
Versio: 1.0.0.4973
Minimi: Pentium D tai Athlon 64 X2, GeForce 6800 tai Radeon X1600 Pro, 2 Gt
Testattu: Quad Core 2,66 GHz, 4 Gt muistia, Radeon HD 5850, Windows 7
Muuta: Ladattava osoitteesta eu.battle.net
Ikäsuositus: Ei ole
84 + Pelit suosittelee
84
