Suomi-ilmiö
Eukonkanto ja saappaanheitto ovat hanskassa, nyt Suomi voittaa myös ylämäkiajon maailmanmestaruuden!
Sibelius, Räikkönen ja Angry Birds, mobiilipeleistään Suomi tunnetaan. Tällä hetkellä Angry Birdsin ja Clash of Clansin ohella kuuminta suomalaispelaamista lataamispalveluiden listoilla on sivulta kuvattu mäkiajokaahailu Hill Climb Racing. Eikä ihme, sillä hyvän mobiilipelin tapaan se sopii mainiosti pikkuhetkiin, mutta saa siihen tuntejakin upotettua.
Oululaisen Fingersoftin mäkinousu muistuttaa näppärästi kasualisoitua Trialsia. Realistiseen, mutta sopivasti liioittelevaan fysiikkaan perustuvan Hill Climb Racingin sankari on flanellipaitamies, joka paahtaa mäkistä rataa mahdollisimman pitkälle ennen bensan, tuurin tai taidon loppumista. Meno tyssää heti, jos ja kun kuski putoaa töyssyissä päälleen, sillä hepun löysä niska sanoo pienestä maakosketuksesta ruts.
Siinä se, vain mies, lippis, avoauto (tai prätkä) ja rata. Vaihtelevasti aaltoilevalla baanalla lojuu säännöllisin välimatkoin bensakanistereita ja kolikoita, joita tuhlataan uusiin ratoihin, ajoneuvoihin ja vanhojen rassien suorituskykypäivityksiin.
Hellyttävän karua
Hill Climb Racingin karu audiovisuaalinen anti on herttaisen amatöörimäistä, ups, siis vahvasti indiemäistä. Tarkassa piirrosgrafiikassa on tiettyä semiretroa indie-chic-viehätystä. Ääniefektit ovat lähinnä funktionaalisia, mutta musiikki on kaikilla mittareilla ärsyttävää syntsa- ja skittajammailua. Onneksi sitä ei ole pakko kuunnella.
Karkealla kuorella ei ole väliä, koska ajoneuvojen ohjaustuntuma, eli klassisesti pelattavuus, on erinomainen. Hill Climb Racingissa ollaan homman ytimessä ja perusasioiden äärellä. Jos tuntuma tökkisi, mikään määrä silmäkarkkia ei riittäisi, käänteisesti pelin hieno ajofiilis ajaa komeasti ulosannin puutteiden yli. Parhaille täppäritoimintapeleille ominaisesti kontrollit on minimoitu kaasuun ja jarrupakkiin, jotka pyörittävät masiinaa ilmassa.
Hill Climb Racing luo nopeasti voimakkaan addiktion. Mainiota ajettavuutta tuetaan onnistuneella rakenteella, joka pakottaa yrittämään vielä kerran, vaikka ei enää saisi, koska... tai olkoon. Kolikoita tulee lisää joka yrityksellä, mistä seuraa addiktoiva oravanpyörä ajoneuvon päivitystä ja uusien enkkojen metsästystä. Mitä pidemmälle selviää, sitä arvokkaampia kolikkorivejä tiellä odottaa. Kisan lopullinen käteispotti koostuu kerätyistä kolikoista, ilmalento- ja volttibonuksista. Etenkin Kuussa ja Marsissa ”ilmalennoilla” tienaa hyvin.
Vuoristoratoja
Ajoneuvojen ominaisuudet, eli neli- tai takaveto, pyörien koko, moottorin ruuti ja jousituksen kireys vaikuttavat keulintaherkkyyteen, joka määrittää ajotavan. Radoilla on omat erityispiirteensä, jotka täytyy kaasua (ja jarrua) annostellessa huomioida, kuten nousujen jyrkkyys, kitka, painovoima ja mahdollisen katon korkeus. Hiekka, lumi, asfaltti ja muut baanat muuttuvat erikoispiirteistään huolimatta ennen pitkää hurjiksi vuoristoradoiksi, joissa liike-energian säilyttäminen on tärkeää. Taito ei korvaa tappiin asti viritettyä rassia, mutta ilman taitoa mikään viritystaso ei riitä.
Hill Climb Racingin todelliset puutteet liittyvät ennätyksiin tai pikemminkin niiden vertailuun. Joka radasta tallennetaan tietysti ennätys metreissä mitattuna, mutta tämän tyyppinen peli kaipaisi kipeästi vertailuja tuttuihin ja tuntemattomiin à la Trials, niin kisan jälkeen kuin sen kuluessa. Vähintään paikallinen, nimen kirjoituksella ryyditetty enkkalista olisi poikaa saman sohvan kaveriporukan kisoja varten. Jään jännäämään enkkalistojen puolesta, sillä pohjimmiltaan laadukasta tuotetta kannattaa aina laajentaa.
Ja sitä myös laajennetaan: juuri kun itkin sisällön loppumista, App Storeen tupsahti kahden uuden radan ja yhden uuden ajoneuvon päivitys, jonka jälkeen saldo on neljä ajoneuvoa ja kahdeksan piiiitkää rataa. Lisäpelimuoto tai pari ei tietenkään olisi pahitteeksi. Miten olisi rajallinen rata, jolla ajetaan tietyn masiinan tietyllä viritystasolla aikaennätystä? Tai jonkin sortin lyhyet, mutta ytimekkäät temppuradat?
No money no cry
Hill Climb Racing ei maksa mitään. Fingersoftin ansaintamallina ovat mainokset valikoiden alalaidassa sekä virtuaalikolikoiden myynti, ne viimeiset viritystasot ovat suhteellisen tyyriitä. Kokeneiden pelimiesten ei kannata huolestua: Visan vingutus on suunnattu laiskoille tai kärsimättömille sunnuntaipelaajille, sillä pelikolikoita kertyy riittävästi viritysten vaikutuksia kokeillessa ja enkkoja metsästäessä. Sain ilman puuduttavia grindausfiiliksiä kaikki kohteet auki ja viritykset tappiin.
Annan Suomen pelitaloille ilmaisen peli-idean: Angry Women, fysiikkaan pohjautuva peli eukonkannosta. Mikäs siinä on esteradalla kevyttä kultaa kanniskellessa, mutta entä kun rakenteet ovat raskaammat, aika loppuu, lasti suuttuu ja haluaa pois?
Petri Heikkinen
85
