Pyyhkäise, vieritä, näpäytä! Salamurhaaminen ei ole koskaan ollut näin helppoa.
Takalinjoilla lymyävät tarkka-ampujat ovat nettiräiskintöjen vihatuimpia pelureita. Kilometrin päästä otsaan iskeytyvä surmanluoti kohottaa verenpaineen ennätyslukemiin ja nostattaa poskille raivokkaan punan. Hitman: Sniperin näkemys tarkka-ampumisesta on huomattavasti leppoisampi: herra 47 napsii vastustajat hengiltä turvallisen välimatkan päästä, vailla pelkoa kuolemasta. Rennosti sohvalla makoillen ja pädi kädessä, kuinkas muuten.
En ole mobiilipelien ylin ystävä, mutta Square Enix onnistuu jo toistamiseen vakuuttamaan minut täppäripelien tarpeellisuudesta. Hiippailuun panostanut Hitman Go -lautapeli (Pelit 8/2014, 86 p) avasi pelin onnistuneesti vuosi sitten, salamurhaamiseen keskittyvä Sniper jatkaa lähes yhtä laadukkaalla linjalla. Vaikka mobiili-Hitmanit edustavat eri genrejä, niillä on monia yhtäläisyyksiä. Kummatkin vaativat rutkasti kärsivällisyyttä, tarkkaavaisuutta ja kykyä ratkaista pulmia. Square Enix, kuinka tiedätte kaikki heikkouteni?
Murha Montenegrossa
Kansainvälisille tiedustelupalveluille olisi töitä Montenegrossa, sillä kaikki Euroopan huippurikolliset ovat linnoittautuneet paikallisessa vuoristossa sijaitsevaan luksushuvilaan. Lomailevien kriminaalien harmiksi heidät on ottanut tähtäimeensä yhden miehen armeija, legendaarinen agentti 47. Kaljupäisen kostajan raivolla ei ole rajoja.
Huvilassa ja sen ympäristössä parveilee joukoittain rikollisia, jotka tapetaan mielikuvituksellisilla tavoilla. Perinteinen naamalaukaus on ratkaisuista yksinkertaisin, kekseliäämpi salamurhaaja tiputtaa pahikset rotkoon, houkuttelee pomomiehen paikalle auton hälytyksellä tai ampuu porealtaan vieressä seisoskelevan vartijan pinnan alle. Tapot kerryttävät pistepottia, bonusta saa muun muassa nopeasta ja huomaamattomasta tappamisesta, vähäisestä zoomin käytöstä ja tarkoista osumista. Mahtisuorituksilla nousee ylemmäksi verkon pistetaulukoissa.
Täppäriohjaus ja tarkka-ampuminen sopivat yllättävän hyvin yhteen. Tähtäintä liikutellaan tökkimällä, zoomin tarkkuutta säädellään sormieleillä ja laukaukset lähtevät ruutua tökkäämällä. Erityiskyvyt, kuten aikaa hetkeksi hidastava hengen pidätys ja viholliset paljastava röntgenkatse, aktivoidaan painamalla kykyikonia. Kiikarointi ja tappotyö onnistuvat kivuttomasti niin pitkään kuin keikat sujuvat suunnitelmien mukaan, mutta ennemmin tai myöhemmin jokin menee pieleen. Harhalaukaus tai näkyviin jätetty raato aiheuttavat hälytyksen, jolloin kohteet yrittävät karkuun ja juoksevat minne sattuu. Ajan hidastus onneksi helpottaa ennakon ottamista.
Keikat vaativat muutaman erilaisen tavoitteen täyttämistä. Pelkkä kohteen eliminointi ei ole tarpeeksi, usein rikolliset täytyy nitistää tietyllä tavalla tai kentästä pitää kerätä riittävän iso pistesaalis. Fiksu ei hyökkää suoraan pääkohteen kimppuun, vaan harventaa ensin vartijoiden rivejä. Vaihtelevat tavoitteet pakottavat opettelemaan erilaisia lähestymistapoja ja tarkkailemaan ympäristöä. Vaikka tehtävissä on kymmenen minuutin aikaraja, deadline hönkii harvoin niskaan.
Kalliita kivääreitä
Ammattilaiset hoitavat keikat tehokkaasti ja huomaamattomasti. Äänetön salamurhaaja palkitaan käteisellä ja kokemuksella, joilla päivitetään neliseiskan asearsenaalia ja avataan uusia kivääreitä.
Kentän läpäistyään pääsee pyörittämään onnenpyörää, joka palkitsee joko käteisellä tai uuden kiväärin osilla. Tappotyökalujen ominaisuudet vaihtelevat tulinopeuden, vakauden, zoomin tarkkuuden ja lipaskoon osalta. Siitä annan Square Enixille risuja, että jotkut aseista on piilotettu maksumuurin taakse. Kymppi yhdestä kivääristä on aivan liian suolainen hinta.
Sniper on simppelin nätti räiskintä. Tyylissä ei ole pyritty fotorealistisuuteen, vaan ennemminkin sarjakuvamaiseen ulosantiin. Tarkka-ammunnasta saa enemmän irti kuulokkeet päässä, sillä musiikki- ja ääniraita on rakennettu huolella. Klassiset musiikit tuovat mieleen Bond-seikkailut, lisäksi tunnelmaa luovat taustalla tuivertava tuuli ja agentti 47:n raskas hengitys.
Sisältöä luvataan peräti yli 150 kentän verran, mikä vääristää hieman todellisuutta. Pelattavaa on teoriassa yllin kyllin, käytännössä jokainen kenttä sijoittuu samoihin maisemiin. Vaikka olosuhteet ja tavoitteet vaihtelevat, suurin osa sisällöstä kierrätetään kerta toisensa jälkeen. Sniper toimii mainiosti lyhyinä annoksina, jolloin toisto ei häiritse, mutta pitemmissä sessioissa vihollisten ennalta-arvattava käytös ja tutut rutiinit ampuvat immersiota polveen.
Hitman: Sniperin näennäisestä yksinkertaisuudesta huolimatta huomasin palaavani räiskinnän pariin kerta toisensa jälkeen. Hieman harmittaa tunnustaa, mutta ymmärrän nyt paremmin nettiräiskintöjen tarkka-ampujia. Pahaa-aavistamattomien puupäiden listiminen on yllättävän nautinnollista.
82
