Homefront

Vuosikymmen WTC:stä riitti siihen, että aihetta saa käyttää peleissä. Crysis 2:n lisäksi myös räiskintäpeli Homefrontissa Amerikasta on jäljellä vain kytevät rauniot.

Homefront on moditiimistä pelistudioksi kasvaneen Kaos Studiosin toinen yritys nousta maineeseen ja kunniaan.

Alku ainakin on tehokas. Oikeista uutiskuvista kootaan ikävän ajankohtainen tarina siitä, kuinka Yhdysvallat vaipuu öljy- ja rahoituskriisien takia taloudelliseen kaaokseen, joutuu luopumaan suurvalta-asemastaan ja Aasiasta nousee korealaismahti täyttämään valtatyhjiön. Yhdysvaltojen ulkoministeri Hillary Clinton on jopa saatu puherooliin leikkaamalla korealaisten oikeat ydinkoe-, tykistö- ja laivastovälikohtausuutiset luovasti.

Kaos Studiosin esikuvana toimii Half-Life 2, mikä näkyy jo avauskohtauksessa. Miehitysjoukot tunkeutuvat sankarin kotiin, raahaavat bussiin ja niin alkaa matka kohti keskitysleiriä. Coloradolaisen pikkukaupungin kadut ovat täynnä sodan kauhuja, kun paikat ovat raunioina ja sotilaat reagoivat ihmisten pienimpäänkin mutinaan äärimmäisellä väkivallalla.

Homefront käsittelee sodan julmuutta herkkyydellä, joka saa Conan Barbaarin vaikuttamaan runopojalta. Kauhuja ei tyydytä vain alleviivaamaan, vaan korostekynä ja marginaalimerkinnätkin muistetaan. Höhlimmässä kohtauksessa sankari joutuu piiloutumaan joukkohautaan. Kauhu karisee, kun sitä säestää paina X-nappia piiloutuaksesi ruumiiden sekaan -ohje.

Räiskintäpelin rytmi ja tunnelma luodaan tuokiokuvissa, jossa amerikkalaisille tutut maisemat ostareineen, kouluineen ja lähiöineen ovat sodan runtelemia ankeita raunioita. Naamioverkon alle kyhätty sissileiri, jossa sotilaat ja lapset pyörivät yhtenä sekamelskana, voisi yhtä hyvin olla Afganistanista. Amerikkalaisuus paljastuu hienoista yksityiskohdista, kuten stepperissä jumppaavasta miehestä. Kuntosalilaite on muunnettu pihakaivon pumpuksi.

Sujuva toiminta on paljosta velkaa Call of Dutyille. Taistelut etenevät tarkan käsikirjoituksen mukaan, jossa valmiiksi suunnitellut kohtaukset seuraavat toisiaan. Tuhoa kk-pesäke käsikranaatilla! Ei saa jäädä tuleen makaamaan, eteenpäin! Ohjeet raikuvat jatkuvasti, sillä sankari riekkuu sissiosaston mukana taistellen ylivoimaista vihollista vastaan. Kohkaus luo fiiliksen ryhmänä toimimisesta suuremman taistelun keskellä, eikä anna aikaa huomata, että maailma on vain pitkä putki.

Call of Bad Company

Moninpeliä en ole oikeasti nähnyt, mutta faktat tiedän. Juonijatkumossa nettipelit sijoittuvat aikaan, jolloin Yhdysvaltojen armeija oli vielä jaloillaan ja taisteli korealaisia vastaan. Perusrunko noudattaa nykyaikaista räiskintäpelilinjaa eli lähes kaikesta jaetaan kokemuspisteitä, joilla ostetaan parempia varusteita, aseita ja jopa ajoneuvoja. Tosin omaa taisteluhelikopteria ei saa jokaiseen taisteluun, vaan tankkikin maksaa kolmen, neljän voittoerän kaikki pisteet.

Systeemi tasapainotetaan niin, etteivät vain hyvät saa itselleen entistä parempaa. Jos esimerkiksi kuolee jatkuvasti saamatta mitään aikaan, avaa tiedustelukoneen, jolla paikantaa muille tiimiläisille viholliset ja saa pisteitä, kun kaverit ampuvat löydetyt maalit.

Tavoitteet jakaa tekoälykomentaja. Tarkka-ampujalta vaaditaan esimerkiksi kolme pääosumaa. Kun se onnistuu, saa seuraavan minitehtävän, kunnes viiden keikan jälkeen saa palkinnoksi esmes tavallista kestävämmän luotiliivin loppueriin. Tehtävät voivat myös liittyä erän voittotavoitteisiin, kuten aluevaltaukseen, sillä minikeikkojen tarkoituksena on ajaa satunnaispelissä tiimiläiset yhteistyöhön. Palkinto onnistumisesta on aina välitön.

Homefront lainaa valtavasti ideoita kilpailijoiltaan ja jopa omilta tekijöiltään. Pelikäsikirjoittajana toimii John Milius, joka on ohjannut kasariklassikko Red Dawnin. Elokuvassa joukko lukiolaisia pakenee vuorille sissisotimaan, kun neuvostoliittolaiset valtaavat keskilännen. Yhteydet Homefrontiin ovat selvät.

Vaikka pelinteossa kaikki menisi loppumetreillä aivan metsään, Red Dawnin kaltainen loistava epäonnistuminen on mahdollisuuksien rajoissa, sillä paatosta piisaa. Totuutta ei tarvitse odottaa kuin maaliskuuhun, jolloin peli ilmestyy.

Niko Nirvi

Keväällä tekee mieli perheenlisäystä, mutta tila on kortilla, joten viimeistään syksyllä on entisten annettava kuolla ulos kylmyyteen.

Chilitaimien idätyksen lisäksi aloitin vain vuosia myöhässä Mass Effectin pelaamisen. Tai Läpä Lässyn Effectin, sillä puhuvien päiden määrä ylittää kipukynnykseni.

Tapio Salminen

Cataclysmin uudelleen herättämä World of Warcraft -riippuvuuteni jäi tauolle, kun Dragon Age 2:n arvosteluversio saapui. 89 tuntia vieneen ykkösosan perusteella osasin odottaa pitkää savottaa, enkä ehtinyt tehdä deadlinea edeltävänä kymmenenä päivänä mitään muuta kuin nukkua ja pelata Kirkwallin sankarin legendaa. Epätoivo alkoi iskeä viimeistään siinä vaiheessa, kun pelikello sanoin 70 tuntia ja vuosia oli pelissä vierähtänyt vasta seitsemän luvatusta kymmenestä. Lopulta seikkailu tunki jo uniinkin. Miten niin pelaan liikaa?

Tuomas Seijavuori

Jättämällä pois hupipelaamisen, television ja kirjojen lukemisen kotona minulle on jäänyt aikaa sekä tenava-taekwondoon että hävittäjän ohjaamon rakentamiseen Eagle Dynamicsin DCS A-10C:tä varten. Glen of Imaalinterrierinpentumme on löytänyt hyvin paikkansa laumassa. Sen paras kaveri on – kissani.

Miika Sillanpää

Kammopakkasten paukkuessa ulkona olen voinut hyvillä mielin istua sisällä kirjojen, pelien ja muiden viihdykkeiden parissa. Ajatukset ovat liihottaneet muihin maailmoihin Doctor Whon uusintakierroksen ja Iain M. Banksin uusimpien Kulttuuri-kirjojen myötä, ja musablogin kirjoittaminen syö välillä yllättävän paljon aikaa. Taloverkon nettiongelmien takia moninpelaaminen on jäänyt hieman vähemmälle, mutta jostain syystä uudelleen aloittamassani World of Warcraftissa pelitunteja on kertynyt pelottavan runsaasti...

Heikki Hurme

Päiväduunin vaihtaminen pani iltojenkin ajankäytön uusiksi ja kylppäriremontti asuinpaikan. Vietinkin pelittömän helmikuun. Havaintoja kuukauden varrelta: ikuisuudellakin on loppunsa, Kari Peitsamo on kova livenä, puolitoista tuntia taksitolpalla tekee kurkun kipeäksi ja ai niin, ostin myös uuden kännykän. Sent from my iPhone.

Mikko Lehtola

Luulin jo väistäneeni kevään pahimman sudenkuopan, kun päätin jättää Mass Effect -uusintakierroksen odottamaan kandintyön valmistumista. Sitten posti toi Dragon Quest 9:n. Miten tässä käy aina näin?

Lisää aiheesta

  • Shogun 2: Total War

    Hjalliksen Diili ei ollut kaikkien aikojen työhönottohaastattelu. Se käytiin jo 1600-luvun Japanissa, jossa pyrittiin shoguniksi shogunin paikalle.

    Total War palaa Japaniin Shogun 2:ssa ja tuntuu tiukan teemansa ansiosta sarjan alkuaikojen erinomaiselta strategiapeliltä. Armeijan lisäksi…
  • Killzone 3

    www.killzone.com

    Helghast sai viimeksi ISA:n kädestä, mutta helghastilaiset tuntuvat olevan harvinaisen kovapäistä porukkaa, sillä scifisota jatkuu entistä rankempana Killzone 3:ssa.

    Killzonen avaruustaistelu jatkuu, vaikka Helghastin häikäilemätön diktaattori Visari ei enää väpätä.…
  • LittleBigPlanet 2

    Kun näytin LittleBigPlanetia kaverilleni, mies nauroi ensin hahmon nimelle, kunnes pääsi peliin käsiksi. Ääni loppui mutta hymy ei hyytynyt.

    Jo perinteet velvoittavat, että konsoli tarvitsee maskotikseen tasoloikkahahmon. PS3:lla roolin sai sympaattisen valloittava säkkipoika, jonka…