inFamous: First Light

boxshot_uk_large

Yön yksinäinen

Syrjäytyminen on nykypäivän ongelma. Eikä vain tavallisten tallaajien ongelma, sillä Seattlessa syrjäytyvät jopa supersankarit.

Yhteiskunta patistaa ihmisiä olemaan tehokkaita supersuorittajia, mutta inFamousin maailmaa asuttavat alisuorittavat, yhteiskuntaan sopeutumattomat  supersankarit. Jos Sucker Punchin pelit ovat kommentointia nyky-yhteiskunnan suorituskeskeisyyttä ja pinnallisuutta kohtaan, kritiikki osuu maaliinsa.

Avoimen maailman seikkailu inFamous: Second Son (Pelit 4/2014, 87p) kertoi yhteiskuntaa vastaan kapinoivan Delsin Rowen tarinan. First Light puolestaan keskittyy Abigail ”Fetch” Walkerin koettelemuksiin. Soljuva tarinankerronta ja värikkäät sivuhahmot eivät olleet Second Sonin parasta antia, mutta Fetch oli peruspelin mielenkiintoisimpia tuttavuuksia. Vaikka First Light ei vaadi toimiakseen Second Sonia, juonesta saa niukasti irti, jos emopelin tapahtumat eivät ole tuttuja.

Tarinaa kerrotaan kahdella eri aikatasolla. Nykyhetkessä Fetch on vangittu supervoimaisille tarkoitettuun erikoisvankilaan, menneisyydessä hän yrittää löytää veljensä pieleen mennen keikan jälkeen. Fetch on siitä harvinainen pelisankari, että hän on henkisesti hauras ja naiivi naisenalku. Punk-henkinen nainen tuskailee itseluottamuksensa kanssa ja on helposti muiden manipuloitavissa.

Brent-veljen katoaminen on erityisen kova isku Fetchille, sillä Brent pelasti siskonsa huumeilta ja kielsi häntä käyttämästä voimiaan. Kun Brent on poissa kuvioista, paikallinen jengipomo Shane käyttää Fetchiä härskisti hyväkseen. Vaikka Fetch kehittyy seikkailun aikana voimiltaan ylivertaiseksi supersankariksi, on hän silti tarinan suurin uhri.

Supervoimilla saa arkeenkin valoa.

Puhdasta energiaa

Toisin kuin Delsin, Fetch hallitsee ainoastaan yhden supervoiman. Onneksi kyseessä on neonvoima, jo peruspelin neljästä voimasta se ylivoimaisesti hauskin. Fetch pystyy muuttumaan puhtaaksi energiaksi, jolloin naisen liikkuvuus ja nopeus nousee kolmanteen potenssiin. Pinkkipää kiitää tuhatta ja sataa Seattlen kaduilla, nousee hetkessä pilvenpiirtäjien katoille ja suorastaan lentää hyppiessään paikasta toiseen.

Liikkumisen vapaus ja sujuvuus oli yksi Second Sonin parhaita puolia, ja First Light panee vielä pari pykälää paremmaksi. Parvekkeet ja pienet rakennelmat estivät Delsinin etenemisen, mutta Fetchiä ei hidasta mikään. Ympäri Seattlea leijailee neonpilviä, jotka nopeuttavat naisen liikkumista entisestään.

Jos yhteen supervoimaan ja kykypuuhun keskittyminen kuulostaa tylsältä idealta, totuus on toinen. Fetchin lähitaistelutaidot saavat Delsinin vihertämään kateudesta: nainen syöksyy salamana vastustajan iholle, iskee tämän ilmojen teille ja vauhdittaa ilmalentoa napakalla potkulla keskivartaloon.

Fetchin sormenpäistä lähtevät lasersäteet ja ohjukset tekevät rivivastustajista nopeasti selvää, stasis-hyökkäys lamaannuttaa lähietäisyydelle pyrkivät vihulaiset ja panssaroidut erikoisjoukot talttuvat tyydyttävän voimallisella singulariteettiräjähdyksellä. Tähtäämistä helpottaa jo Max Paynesta tuttu ajanhidastus.

Seikkailu ei yllä laajuudeltaan peruspelin tasolle. Pääjuonen läpäisy kestää viitisen tuntia, Seattle on puolet pienempi kuin Second Sonissa, eikä sivutekemistäkään ole yhtä runsaasti. Graffitien piirtäminen, poliisikameroiden tuhoaminen ja jengihyökkäysten pysäyttäminen pitävät nuoren kapinallisen kiireisenä. Oheispuuhista tärkein, etenkin tarinan alkupuolella, on lumenin metsästys. Fetchin voimat kehittyvät nopeasti kun hän imaisee valovirtaa kehoonsa.

Sankarittaren kykyvalikoima kasvaa nopeasti seikkailun edetessä eikä kykypisteissä pihtailla. Päätehtävistä, sivumissioista ja erilaisista haasteista napsahtelee tilille tasaiseen tahtiin pisteitä. Mitä monipuolisemmin käyttää kykyjä ja teilaa vastustajia, sitä rivakammin kykypisteet karttuvat. Voimakkaimpia kykyjä pihdataan valitettavan pitkään, sillä kykypuiden alimmat oksat avautuvat vasta pääjuonen läpäisyn jälkeen.

Fetchin kyvyt joutuvat koetukselle tiivistunnelmaisissa areenataisteluissa, jotka käydään erikoisvankilan uumenissa. Erikoisjoukkojen johtaja Brooke Augustine testaa Fetchiä simulaatioissa, joissa tarkoituksena on pelastaa siviilit, selviytyä ja kerätä mahdollisimman suuri pistepotti. Haaste on kova, sillä vastustajia tulvii ovista ja ikkunoista ja suojapaikkoja on niukasti. Huippusuorituksen jälkeen oman sijoituksensa voi tarkistaa verkon pistetaulukosta. Jos omistaa Second Sonin, areenalla voi taistella myös Delsinillä.

Abigail Walker elämöi,nosti kämmentä, ja löi.

Tutut sudenkuopat

First Lightissa on näennäisesti kaikki kohdallaan. Sujuva pelattavuus, hauskat supervoimat, komea ulkoasu ja huolellisesti rakennettu äänimaailma luovat seikkailulle hienot puitteet. Varsinkin öiseen Seattleen sukeltaminen säväyttää edelleen. Valitettavasti myös heikkoudet ovat ennallaan: tarinankerronta kompastelee, juonenkäänteet ovat ennalta-arvattavia, eikä ympäristö hajoa kunnolla.

Yksi pääjuonen tehtävistä oikein alleviivaa näitä ongelmia. Fetch usutetaan sotilaiden kimppuun, mutta viattomien tappamisen sijaan sankaritar päättää harhauttaa sotilaita romuttamalla kaupunkia. Tuhoamisvimmaa hillitsee se, että Seattlen irtaimisto kestää vaikka ydiniskun. Yritin turhaan tuhota bussipysäkkejä, valotauluja ja betoniporsaita. Pian huomasin, että paras tapa aiheuttaa tuhoa on räjäyttää autoja – joita ajoivat siviilit. Se siitä sivullisten säästämisestä.

Eniten harmittaa päähenkilön potentiaalin hukkaaminen. Tarinan alussa Fetchiä ymmärtää: naisen elämä on kulkenut lapsuudesta asti väärään suuntaan ja Fetchin läheiset ovat pettäneet hänet. Turvattomuus, huono ympäristö ja epävakaiset elinolot ovat muokanneet Fetchistä pelokkaan ja epävarman nuoren naisen. Mutta kaikista vastoinkäymisistä huolimatta hänestä huokuu myös valoa ja lämpöä.

Loppujen lopuksi päähenkilö on kuitenkin vain muiden pelinappula. Jo alusta pitäen näkee selvästi, mihin suuntaan tarina kulkee. Fetchin esittäminen heikkona ja muista riippuvaisena sankarina on ymmärrettävää, mutta yhtä kaikki harmillista. Eräs pelin hahmoista jopa kuvailee Fetchiä ”pelkäksi pinkkipäiseksi laserpyssyksi”, mikä on valitettavan lähellä totuutta. Pelien sukupuoliroolien tutkijat tulevat taatusti ammentamaan materiaalia First Lightista.

Narinasta huolimatta First Light on hyvä lisäosa. Viidentoista euron hintalappu on vähintäänkin kohtuullinen ja tarinan läpäisee mielellään kertaalleen. Avointa seikkailua täydentävät hyvin suunnitellut areenataistelut. Tappiin asti viritetty Fetch on kylmänviileä tappokone, jonka tuhovoima pääsee parhaiten oikeuksiinsa näissä mittelöissä.

First Light on valon ja varjon kamppailua, jossa valo jää niukasti voiton puolelle.

Markus Lukkarinen

 

inFamous: First Light

arvosteltu: PS4

Sucker Punch Productions/Sony Computer Entertainment

Versio: Arvostelu

Moninpeli: ei

Ikäraja: 16

 

Mainion supersankariseikkailun itsenäinen lisäosa ei lunasta kaikkea potentiaaliaan.

82