Jo ennen Panzer Commanderia ilmestyi pystyyn haukuttu iPanzer44. Nimensä mukaisesti iPanzer44 keskittyy toisen maailmansodan loppuvaiheisiin, mukana saksalaisten, venäläisten ja amerikkalaisten tärkein vuoden 1944 kalusto. Eikä se ole ihan niin huono kuin ennakkomaine kertoo.
iM1A2 Abramsin perillinen on perinyt isältään paljon huonoa: ruman ja hitaan grafiikan, kyseenalaisen tekoälyn sekä jokseenkin kliinisen otteen. Mutta minkäs teet, kun mielenkiintoisesta aiheesta ei kunnon tarjontaa ole.
Sotkia ampumassa
Tankkisimulaattori toimii yksinkertaistettuna seuraavasti: Taistelukentän maastoja katsellaan vaununjohtajan paikalta ja vihollisten ilmaannuttua siirrytään näppäinkomennolla ajajan paikalle parkkeeraamaan vaunu suojaisaan ampumapaikkaan. Kun vaunu on parkissa, siirrytään ampujan paikalle, jossa sihtaillaan vihollista ja liikutellaan tykkitornia joko joikkarilla tai näppäimistöllä. Ja kun Sotka on sopivasti ristikon kohdalla, possautetaan kovametallipanos enterillä tai joikkarinnapilla liikkeelle, ja niin on maailma taas parempi paikka elää.
Mielenkiintoiseksi iPanzer 44:n tekee se, että yhdessä taistelussa on mukana kymmeniä yksiköitä ja oman joukkueen lisäksi voi komentaa kaikkia oman puolen yksiköitä. Taktisten piirteiden huomioon ottaminen on fiksua, taistelussa tuntuu siltä, että tapahtumiin voi älykkäällä sotasuunnitelmalla vaikuttaakin.
Muiden omien vempaimien käskeminen käy parhaiten tilannekartalta. Esimerkiksi tiedusteluvaunun havaintojen perusteella voi tilata tykistökeskityksen vihollisen keihäänkärkeä tylsyttämään. Tai sivustaa suojaavalle tankintuhoamisvaunujoukkueelle voi hiirellä piirtää tarkan etenemisreitin virstanpylväineen, jotta tulitukea saadaan hoo-hetkellä juuri oikeasta suunnasta. Hyvänä piirteenä tilannekartalta näkyy kuka ampuu ketäkin.
Taistelun alussa kannattaa ensin kurkkia tilannekarttaa ja antaa kaikille yksiköille lupa avata tuli oman harkinnan mukaan. Seuraavaksi on hyvä lähettää joku tiedusteluauto katselemaan, missä viholliset lymyilevät. Positiivisena yllätyksenä tiedusteluauto tilaa joskus oma-aloitteisestikin tykistökeskityksen havaitsemansa ison vihollislauman keskelle.
Teräskuuset
Omaan joukkueeseen kuuluu kolmesta neljään vaunua, jotka seuraavat johtajavaunua. Itse voi ajella myös muilla oman joukkueen vaunuilla sekä kaikilla samantyyppisillä oman puolen vaunuilla. Myös muita ajoneuvoja voi käskeä, vaikkei kuskin tai ampujan penkille pääsekään.
Joskus on pakko ottaa ohjat omiin käsiin, sillä typerä tekoäly kun ei aina ymmärrä kiertää puita tai jyrkkiä rinteitä. Vika on kiusallinen, sillä tehtävän aikana jää yleensä useita tankkeja matkan varrelle ja aina on syynä joku yksinäinen puu, jonka läpi tankki yrittää epätoivoisesti tunkea. Kyllä nyt keskiverto kelohongan pitäisi laota kumoon tankin tönäisystä. Myös talot ovat läpitunkemattomia _ luulisi että kolmenkymmenen tonnin pantterilla jyrätessä heinäladosta jäisi vain rippeet jäljelle.
Myös ampuminen on mallinnettu huonosti. iPanzer44 tuntuu laskevan ammuksen osuman jo ennen laukaisua. Esimerkiksi kun vihollisvaunu on puolittain koivun takana piilossa, näyttää ampujan tähtäin osumapisteeksi selvästi tankin kylkeä. Silti alalaidan tekstinäyttö kertoo, että tähtäimessä on koivu. Ja kun laukaistaan, ääni kuuluu mutta mitään ei näy. Mutta kun siirretään tykkiä asteen murto-osa oikealle ja laukaistaan, näkyy lentävä ammuskin. Jollain tavalla peli ei siis yritäkään näyttää hankalasti laskettavia laukauksia.
Realistisimmassa ammuntamoodissa tilanne on vähän parempi, mutta myös siinä ohimenevät laukaukset näkyvät harvoin. AP-ammusten (panssarinläpäisy) ei tietysti pitäisikään muuta kuin suhahtaa maahan osuessaan, mutta myös sirpalekranaateilla ammuttaessa sama toistuu: ei kunnon räjähdystä, ei kraateria. Ja jos yrittää ampua metrin etäisyydellä toisistaan olevia jalkaväkimiehiä, joutuu käytännössä käyttämään yhtä monta sirpalekranaattia kuin on miehiäkin. Talojen ampuminen ei myöskään toimi, sirpalekranaatilla voi ampua latoa viiden metrin päästä, mutta kranaatti vain katoaa seinän sisään. Tankit voivat myös ampua umpimetsän läpi.
Vain A-luokan perusvaunuja
Huolimatta ammunnan ajoittaisesta ontumisesta, iPanzer viihdyttää välillä oikein mukavastikin. Pelissä pääsee ajamaan Pantteria, Shermania ja pitkäpiippuista T-34:ää, vaikka mukana on paljon muitakin tankkeja ja ajoneuvoja. A-luokan tankki on kuitenkin luonnollinen valinta pelaajallekin, tuskinpa ketään huvittaisi ajella Pz-kakkosella tai edes III-jiilläkään vuoden 1944 taisteluiden keskellä. Jo iPanzerin ajettavista vaunuista huonoimmankin (amerikkalaisten Sherman) pitäminen hengissä Ardenneilla on haastava tehtävä.
Skenaariot valitaan joko itärintaman tai länsirintaman kartalta. Alussa saa valita omaa joukkuetta avustavat joukot. Tarjolla on muita keskiraskaita panssarivaunuja, tykistöä, jalkaväkimiehiä tai panssarintorjuntatykkejä mutta ei ilma-asetta. Tehtävät vaihtelevat miellyttävästi, joissakin on tarkoituksena perinteisesti tuhota kaikki viholliset, toisissa esimerkiksi vetäytyä minimitappioilla tai viivyttää vihollista jokin tietty aika.
Jokaiselle maalle on myös oma kampanjansa, jossa joukkuetta johdetaan taistelusta toiseen. Hauskana piirteenä kampanjasta muodostuu valokuvakansio. Kampanjat haarautuvat järkevästi, hävittyä missiota seuraa puolustus tai vetäytymistaistelu, saapa pelaaja joskus itsekin valita missä haluaa vihollisen lyödä.
Jawohl, sir!
Jalkaväki on mukana, mutta varsin kesynä versiona. Yhtä hyvin olisi voinut jättää mokkerit kokonaan pois. Tällaisenaan skenaarion keskimäärin parikymmentä jalkaväkimiestä toimivat korkeintaan huviammunnan maaleina, mutta sirpalekranaattien tehottoman vaikutuksen ansiosta ne eivät onnistu siinäkään. Animointi on surkeaa, ja pystyssä hetkuvat iivanat näkyvät kilometrien päähän.
Maaston esittämisessä on teknisiä vikoja siellä täällä (esimerkiksi toisinaan näkyvät selvät rajat maastossa tai sumuun häipyvässä taivaanrannassa), mutta mikä tärkeintä, maasto ja metsä näyttävät hyviltä, erityisesti Ardennien maasto on varsin mainion näköistä. Tankit ovat kehnompia mutta tämä on hyväksyttävämpää, suurin osa ajasta kuitenkin vietetään maastoa tiiraillen. iPanzer44 tukee 3D-kortteja, mutta ainakin omalla Monster II -kortillani katosi 3D-moodissa hiiren kursori, jolloin kampanjoita ei pystynyt pelaamaan. Kovin suuri menetys 3D-tuen sutiminen ei ole, sillä peli näyttää lähes samalta ilman kiihdytystäkin.
Ääninäyttelemisestä tulee paha miinus _ natiivinäyttelijöitä ei käytetä, vaan penniteatterin John Smith näyttelee kaikki osat, murtaen joko saksalaisittain tai venäläisittäin. Korneimpana yksittäisenä kommenttina tietysti saksalaisten "Jawohl, sir!". Tunnelma ja äänimaailma, vaikka onkin parempi kuin Panzer Commanderissa, antaa vain esimakua tulevaisuuden pelien mahdollisuuksista: tykistökeskitys lähistölle kuulostaa ihan hyvältä, mutta missä on ryskyvä metsä, kun kranaatteja satelee pöpelikköön? Missä kivikasoiksi sortuvat talot? Missä vinkuvat luodit ja läheltä-piti-kimmokkeiden täräys ja helvetillinen mekkala? Missä molotovin koktaileja tai kasapanoksia käyttävä jalkaväki? Quaken tekijöillä olisi paljon opettamista tankkisimulaattoreiden tekijöille.
iPanzer on tällä hetkellä niukin naukin paras toisen maailmansodan tankkisimulaatio. Tämä ei kuitenkaan kovin suuri meriitti ole, joten Chardybdiksen ohjelmoijien on turha poksautella samppanjoita, sima riittää tästä suorituksesta mainiosti. Kuten viime lehdessä arvostellun Panzer Commanderinkin tapauksessa, pisteitä nostaa hyvän vertailukohdan puuttuminen. (Näin niin kuin esimerkiksi: M1 Tank Platoon 2:n jälkeen iM1A2 Abramsia ei yksinkertaisesti enää voi pelata. _nn)
79
