www.killzone.com
Helghast sai viimeksi ISA:n kädestä, mutta helghastilaiset tuntuvat olevan harvinaisen kovapäistä porukkaa, sillä scifisota jatkuu entistä rankempana Killzone 3:ssa.
Killzonen avaruustaistelu jatkuu, vaikka Helghastin häikäilemätön diktaattori Visari ei enää väpätä. Diktaattorin kuolema ajaa Helghastin poliittiseen sekasortoon, jonka keskelle ISA-joukot jäävät. Kaiken huipuksi paikalliset pitävät isalaisia uhkana, mikä kuulostaa jotenkin tutulta.
Scifiräiskinnän punasilmäiset viholliset teilataan perinteisesti padilla tai muodikkaasti Move-ohjauksella. Sev-sankari liikkuu Navilla tai padilla ja tähtäys hoidetaan Movella. Lyhyen totuttelun jälkeen ohjaus toimii kiitettävästi, mutta kääntyminen ei suju yhtä vakaasti kuin padilla. Move tosin paikkaa asiaa tähtäyksen nopeudessa ja tarkkuudessa. Pyssy ladataan näppärästi käden käänteellä, jolloin alter ego kääntää kivääriä ja lykkää uuden lippaan sisään.
Helghastin fanaattiset sotilaat eivät sorru staattiseen maalitaulumeininkiin. Ne suojautuvat järkevästi ja paniikki puskee puseroon, kun paikalle saapuvat aggressiiviset iskujoukot. Lähitaisteluun pyrkivät rynnäkköryhmät aseistetaan haulikoilla tai liekinheittimillä ja bonuksena panssaroidaan raskaasti.
Tappoalue
Toiminta ei keskity vain elämysjunan raiteille, sillä rata-alueen ulkopuolellakin tapahtuu. Ennakkoversion kliimaksissa taistelualueen yllä mylvii ruotsinlaivan kokoinen kävelevä konehirviö, jonka aseet ampuvat myös suoraan sankaria kohti. Sevin ulottumattomissa nujakoidaan, ammutaan, räjäytellään, rymistellään ja kuollaan, joten fiilis laajan sodan keskellä toimimisesta on aito.
Tapahtumien hektinen luonne selviää jo korvakuulolta. Helvetillisen kakofonian seasta erottuu sotilaiden huutoja, sotakoneiden murinaa ja raskaiden kanuunojen jyskettä. Mojovat räjähdykset runnotaan tehokkaasti maaliin välähdyksien ja kameran tärähdysten saattelemina. Näpit saavat oman osansa, sillä padi ja Move värisevät lähelle osuneiden kranaattien tahtiin. Vakuuttavat ääni- ja tuntoefektit ovat merkittävä osa Killzone 3:n loistavaa fiilistä ja siellä olemisen tuntua.
Maastossa on kokonaan tai puoliksi hajoavia suojia, joten ihan minne tahansa ei kannata leiriytyä. Aaltopellit ja muut pilipaliesteet eivät suojaa edes parilta luodilta. Jykevämmät muurit, kuten betonipalkit ja -seinät, menettävät tulituksessa päällimmäisen kerroksen, mutta teräksellä vahvistettu ydin pysyy. Suurin osa esineistä kestää mitä tahansa ja ainoastaan satunnaiset rakennukset sortuvat juonen määräämissä paikoissa. Vaikka Killzone 3 ei yllä lähimainkaan Red Factionin tasolle, edes vähän hajoavat esteet lisäävät kivasti immersiota.
Ennakkoversiolla ei pääse nettiin, joten moninpelin luonne jäi yksityiskohtien osalta hämärän peittoon. Betassa on mukana tavanomainen tapa kaikki vastustajat -mättö ja kakkosesta tuttu taistelualue, jossa tavoitteet vaihtuvat lennosta vaikkapa yhden soturin puolustuksesta kontrollipisteiden valtaukseen. Operaatiossa puolustetaan tiettyjä kohteita vuorotellen. Kakkososassa samalle areenalle mahtui 64 pyssymiestä, joten Killzone 3 tuskin tyytyy vähempään.
Killzone 3 on elämysjuna isolla E:llä, sillä tarinassa on hirmu hönkä, meno ja meininki päällä koko ajan. Halo tulee saamaan siitä kovan vastuksen. Ennakon perusteella Killzone 3:ssa on oikeastaan vain yksi merkittävä ongelma: helghastilaiset ovat edelleen tusinajenkeiltä haiskahtavaa ISA-jengiä viileämpää porukkaa.
Pelit ilmestyy tänä vuonna vasta joka kuukauden 10. päivän tienoilla alkukuun asemasta. Tähän on syynsä.
Pelitaloilla on taipumus yrittää vaikuttaa siihen, milloin peliarvostelun saa julkaista. Yleensä saamme peleistä arvostelukappaleet jo ennakkoon, mutta se, milloin arvostelun saa tehdä, on tarkoin määritelty ja päätoimittajan allekirjoituksella vahvistettava. Nämä niin sanotut embargot määräävät viime kädessä sen, mitä arvosteluja lehdessä on.
Viime vuonna osa pelitaloista keksi määritellä embargon kuun alkuun, esimerkiksi 5. päivään, jolloin suuri osa alkukuusta ilmestyvistä lehdistä ei voi arvostelua julkaista. Pelien julkaisupäivät taas alkoivat painottua kuun loppuun. Tällä ilmeisesti pyritään siihen, että mahdolliset negatiiviset arvostelut eivät pääse vaikuttamaan pelin myyntiin. Lehden ilmestymisaikataulut ovat yleensä jo ajoissa lukkoon lyötyjä, ja harva lehti pystyy siirtelemään ilmestymispäiväänsä lyhyellä varoitusajalla.
Niinpä me siirsimme Pelit-lehden ilmestymispäivää koko vuoden osalta myöhäisemmäksi, jotta peliarvostelut ilmestyvät silloin kun pelikin. Taka-ajatuksena ei suinkaan ole kiusata pelitaloja, vaan palvella lukijoita.
Embargot ovat kiveen kirjoitettuja, ja joka pelillä on omansa. Kun laskee, kuinka paljon käsiemme läpi kulkee vuosittain pelejä, on oikeastaan aika ihme, että olemme lipsuneet vain pari kertaa. Toinen oli tietoinen riski, koska peli oli täysin valmis ja embargo meidän kannaltamme parin päivän päässä, toinen oli puhdas vahinko. Pelejä tai pelitaloja en viitsi mainita.
Vahingon seurauksena olemme erään pelitalon mustalla listalla, emmekä enää saa pelejä ennakkoon. Syy oli kyllä pelitalon itsensä: pelilevyn päällä ei lukenut mitään. Ei sitä, oliko kyseessä ennakko- vai valmis versio, eikä minkäänlaisia päivämääriä. Embargo tuli emaililla päiviä myöhemmin kuin itse peli.
Miksi sitten suostumme aikataulupelleilyyn? Emme me oikeastaan muutakaan voi. Pelit-lehden tekeminen on yhteistyötä kansainvälisten toimijoiden kanssa, joilla on eri intressit kuin meillä. Pelitalo tietysti haluaa mahdollisimman hyvän arvostelun, koska se vaikuttaa myyntiin. Me taas haluamme kertoa lukijoille, kannattaako peli ostaa. Joskus intressit kohtaavat, joskus eivät.
Toiset pelitalot viis veisaavat embargoista ja toimittavat arvostelukappaleet ajoissa. Toisilla taas embargo saattaa olla pitkällä pelin oman ilmestymispäivän jälkeen, joka on jo naurettavaa. Jos peli on kerran ilmestynyt, siitä täytyy saada kertoa, koska se on silloin julkista tavaraa.
Pelitin siirtämisellä myöhempään ilmestymisajankohtaan voittaa ainakin sen, että saamme tarpeeksi aikaa Pelit-lehden standardien mukaisen arvostelun kirjoittamiseen. Esimerkiksi Gran Turismo 5 olisi joulukuun lehdessä jäänyt huitaisuksi, ilman moninpelin arviointia ja 1.03-päivityksen merkittäviä parannuksia, paitsi jos aikaa olisi ollut viikko lisää. Niinpä julkaisemme arvostelun nyt tammikuun lehdessä.
Koskaan aikataulut eivät voi täysin kohdata. Voihan sitä kuitenkin yrittää.
