Killzone: Mercenary (PS Vita) – Maailmojen sodan hylkiöt

Hetken lepo ilman osumia hoitaa haavat kuntoon.

Mikä hinta on palkkasoturille liian paljon?

Sota on aina puhdasta pahantekoa, eikä Vektan ja Helghanin välinen taistelu Alfa Centaurissa ole poikkeus. Vitan Killzone: Mercenary -räiskintä seuraa palkkasoturi Arran Danneria, jonka uran veren tahrimat tähtihetket sijoittuvat kahden ensimmäisen Killzonen aikakaudelle.

Kolmososan tapaan Mercenary jatkaa helghastien inhimillistämistä ja ISA:n kirkasotsaisuuden himmentämistä. Sodan keikkatyöläinen Danner taistelee parhaan tarjouksen perässä ISA-avaruusjenkkien, helghast-avaruusnatsien, palkkasoturifirman ja mustan pörssin laskuun. Kunhan palkka juoksee, asiakkailla ja ruumiiden maailmankatsomuksella ei ole väliä.

Tietyissä kohdissa (mutta ei tässä) voi edetä suhteellisen vähillä tapoilla.

Avaruusnatsisin taistelu

Palkkasotureita kun kerran ollaan, jokaisesta vihollisen taposta tai muusta sotasuorituksesta palkitaan rahalla. Käteinen tuhlataan laajaan taisteluvarustearsenaaliin, jonka perinpohjaiseen kokeiluun ei yksi läpäisy riitä. Erilaiset tuliaseet, räjähteet ja panssarit ovat peruskamaa. Erikoisuuksia edustavat kauko-ohjattava tappopihtilenturi, itsehakeutuvat miniohjukset tai vaikkapa energiakilpi. Ihmehärvelit tuovat nujakointiin kivasti omaa väriä ja taktisia vaihtoehtoja.

Viholliset eivät käy aina päälle sieltä, mihin pyssy osoittaa jo valmiiksi. Kentät ovat putkia, mutta leveitä sellaisia. Vaihtoehtoisia reittejä ja usean suunnan uhilla terästettyjä leveämpiä alueita tulee vastaan vähän väliä. Ruuvia kiristetään monissa paikoissa vastustajien useilla, mutta ei sentään loputtomilla täydennyskierroksilla. Esteiden läpi näkevä tutka tosin helpottaa tilanteiden hahmottamista pykälän tai pari liikaa.

Maastoa täplittävät suojat ja muut kykkimispaikat, mutta gearsmaista maalitauluammuntaa harrastetaan vain harvoin. Viholliset savustavat Dannerin liikkeelle kranaateilla ja tilan salliessa sivustoihin kiertämällä. Kentän päättävät pomotaistelut ovat vielä astetta hektisempiä, sillä vastaan asettuu muun muassa helghast-tankki, ISA:n mechapanssari tai muuten vaan tosi kovia heppuja, kuten helghastin minitykkimörrit. Ja usein näitä avittaa rivi rivimiehiä. Juokse, ammu, suojaudu, lataa ja toista, mieluiten rivakasti.

Tarina jaetaan yhdeksään reilusti alle tunnin tehtävään, joten Killzone: Mercenary on suhteellisen kipakasta vastarinnasta huolimatta lyhyenläntä. Keikkojen contract-versioissa on erilaisia bonustavoitteita, mutta ne eivät tee tehtävistä tai kentistä uusia. Lisätekemistä haetaan tietysti moninpelistä, jonka pelaajakatto jää aneemiseen kahdeksaan. Tiukoilla, mutta tulisuuntien suhteen avoimilla sokkeloilla pyritään ottamaan pienestä pelaajamäärästä irti kaikki. Homma toimii taskumittapuulla kelvollisesti, mutta ei touhusta Killzone 3:n moninpelin korvikkeeksi ole.

Moninpelin Mercenary-warfare on tasan yhden yrityksen verran kiinnostavaa kaikki vastaan kaikki -vääntöä. Tylsistyin ideaan jo Doomissa. Guerilla-warfareen mukaan saa sentään kolme kaveria, jolloin jonkin sortin tiimitaktiikka astuu jo kuvaan mukaan. Warzone kiinnosti eniten, sillä tapot eivät ole ainoa tie voittoon. Warzonessa kiertävät tehtävät, kuten VAN-Guard-podien hakkerointi, kunniakorttien keräily ja vastustajien kuulustelu (lue: lähitaistelu). Kaipasin warzone-settiin vielä vähintään lipunryöstöä ja VIP:n suojelua. Omat tai kentälle pudotetut kertis-VAN-Guardit tuovat sukkiin kivasti lisävipinää ja peruspräiskyttelyistä poikkeavia kuvioita.

Vitan hiplailuominaisuuksia hyödynnetään maltilla: toiminnot ovat näppäriä lisukkeita, eivät ohjauksen esteitä tai hidasteita. Aseenvaihto-symbolin hipaiseminen ja snipupyssyn zoomin säätö takalevyllä ovat intuitiivisia jippoja. Suoran toiminnan merkittävimpiä virityksiä ovat lähitaistelun brutaalit puukkoiskut ja -blokit, joihin tuodaan pieni taitoelementti ruudun halki menevillä viiltoeleillä. Ovela laitteiden hakkerointi hoidetaan tökkimällä keskustan malleihin sopivia viipalesymboleita. Aikarajalla ryyditetty systeemi painottaa nopeaa huomiokykyä varsinaisten pulmien ratkaisun sijaan.

Guerrilla Cambridgen jengikin osaa ilmiselvästi tehdä peruspäteviä FPS-ammuskeluja. Killzone: Mercenary on siisti ja pelaamisen arvoinen pala kasvavaan Killzone-kaanoniin. Vaikka räiskintänormin lyhyessä pituudessa pysyminen ja pienen pelaajamäärän moninpeli tylsyttävät Killzone: Mercenaryn parhaimman terän, mitään peli-iloa tappavia fiboja siinä ei ole. Vitan paras räiskintä, väitän.

Petri Heikkinen

84