Kuninkaallinen aarteenetsijä armeijoineen tutkii maailmaa ja lahtaa vihollisia, mutta mikä on hänelle se suurin aarre? No tietysti oma prinsessa! Ja nurkan takaa voi löytyä vieläkin parempi! Mutta silloin vanha prinsessa vie osituksessa puoli valtakuntaa.
Dinosaurusten aikaan PC:lle ilmestyi strategiapeli King’s Bounty, jossa sankari armeijoineen etsi kuumeisesti Järjestyksen Valtikkaa. King’s Bounty jalostui Heroes of Might and Magic -pelisarjaksi, yhdeksi suosituimmista strategiapelisarjoista koskaan. Space Rangers 2:sta tunnettu venäläinen Katauri Interactive lainaa esi-isän nimen ja tekee sille kunniaa.
Siinä missä Heroes of Might and Magiceissa paino on sankareiden komentamien armeijoiden johtamisella sekä linnojen ja kaupunkien kehittämisellä, lähtee uusi King’s Bounty: The Legend perinteisen roolipelin tielle. On sankari, tehtävä ja maailma täynnä seikkailuja, rakentelu jätetään muille.
Astuessaan Kuninkaallisen Akatemian porteista tuore ritari kohtaa ensimmäisen haasteensa: pitäisi päättää tulevaisuus. Soturi keskittyy perinteisten sotajoukkojen komentamiseen, velho hakee heikommille joukoilleen tukea loitsuista. Temppeliritari kulkee keskitietä, ja erikoistuu myös pimeyden voimien kukistamiseen.
Melkein kaikkiin kokemuksen karttuessa tarjolle tuleviin kykyihin pääsee kyllä käsiksi, oli valinta mikä tahansa, mutta esimerkiksi velhokykyjen parantamiseen tarvittavia taikariimuja kertyy eniten alan ammattilaiselle. Kolmen ammatin erot ovat aluksi pienen tuntuisia, mutta lopulta merkittäviä.
Kuninkaallinen aarteenetsijä saa kevyen säkillisen kultaa alkukassaksi, plus vähälukuisen lauman sotajoukkoja. Tarina alkaa kuninkaan veronkerääjän ryöstäneiden rosvojen metsästyksellä, mutta edessä on jotain paljon suurempaa…
Maailma on sinun
King’s Bountyn alueet vaihtelevat alun vehreistä metsistä pimeisiin soihin ja hautuumaihin. Tutuksi tulevat myös maanalaiset kaivokset ja arktinen tundra. Yhteistä joka alueelle on, että etsivä löytää korpikuusen kannon alta kaikkea uusista loitsuista rahaan, riimuihin ja loitsujen tehokkaammiksi päivittämiseen tarvittaviin kristalleihin.
Metsissä ja aroilla liikkuu laumoittain vihamielisiä armeijoita, joiden kukistaminen poikii rahaa ja kokemusta. Vastaan tulee myös usein toisten sankareiden johtamia, pelottavan kovia armeijoita, joita ei keltanokkana parane haastaa. Vanhat alueet harvemmin käyvät täysin turhiksi seikkailun edetessä: joskus alkuvaiheessa saatu tehtävä ei ole edes suoritettavissa ennen kuin kokemusta on kertynyt vino pino.
Uransa aloittavaa aarteenetsijää kohtaa valinnan vaikeus. Minne mennä ja mitä tehdä? Kuninkaalta saatavat tehtävät antavat suuntaa ja vievät suurta juonta eteenpäin, mutta maailma on täynnä monenlaista kulkijaa, joille työskennellä palkkiota vastaan. Uusille alueille saavuttaessa meinaa iskeä ähky, kun tehtävälistassa on vaikka mitä puuhaa, eikä tiedä mistä aloittaa. Vanhasta King’s Bountysta poiketen taustalla painavaa aikarajaa ei ole, joten soita ja sokkeloita voi tutkia kaikessa rauhassa, lisäjoukkoja hakien, jos taistelut meinaavat kuluttaa armeijan loppuun.
Venäläiset eivät tekstiä pelkää. Se nähtiin jo King’s Bountyn tekijöiden edellisen pelin, kulttimaineeseen nousseen Space Rangers 2:n kanssa. Dialogia tehtävien antajien kanssa on paljon, ja vaikka King’s Bountyn maailma muuten menee aika vakaasti perinteisten genrekliseiden linjoilla örkkeineen, kääpiöineen ja haltioineen, tarinaa ja sen sivujuonteita seuraa ilokseen. Eikä se ole pelkkää passiivista seuraamista, sillä valintoja pääsee tekemään.
Hauskasti sankarin matkalle sattuu myös vaimoehdokkaita, ja naimakauppa myös kannattaa, sillä morsmaikun kupeilla kulkevat käytössä ne taikaesineet, jotka eivät sankarin käsiin mahdu. Biologinen kello tikittää fantasiamaailmassakin pikatahtia, ja pian tilan vievät juniorisankarit, joista kukin tuo sankariperheelle taisteluihin isojakin bonuksia. Vähemmän herrasmiesmäinen sankari voi kylmästi lempata sammakkoprinsessavaimonsa ja neljä lastaan, jos kuuma demonitar alkaa poltella enemmän. Lusikkoja puolittaessa tosin lähtee armeijan kassastakin iso siivu.
Heksojen herrat
Suuri osa seikkailusta kuluu armeijoita komentaessa klassiseen tyyliin heksoihin jaetulla taistelukartalla. Sankarin joukot aloittavat toiselta laidalta, vihollisen toiselta, välissä on maastosta riippuvainen aakea laakea, jossa on esteitä liikkumista rajoittamassa. Joskus taistelukentällä on molempia häiritsemässä vaikkapa kirouksia armeijoiden niskaan heittävä toteemipaalu, tai houkuttimena aarrearkku, jossa piilee ensimmäiselle ottajalle vaikkapa kullanarvoinen riimukivi.
King’s Bountyn taistelu on petollisen yksinkertaista, sillä syvyyttä siitä löytyy yllin kyllin. Niin sankarin kuin vihollisenkin yksiköt toimivat vuoronperään, aloitteiden määräämässä järjestyksessä. Hidas kyklooppi antaa muiden toimia ensin, jättiläissudenkorennot pörräävät ensimmäisenä vastustajan kimppuun.
Ensimmäisillä kierroksilla jousimiesten ja velhojen kaltaiset matkan päähän ampuvat yksiköt käyvät keskinäistä sotaansa tai heikentävät vihollisen lähitaistelijoita, jotka joko ryntäävät kohti vihollista tai siirtyvät sopiviin paikkoihin tukkimaan vihollisen liikettä. Ensi-isku on lähitaistelussa kaikki kaikessa – mitä useamman karhun sillä kaataa, sitä vähemmän käpäliä on lyömässä takaisin. Kaikkea on sotkemassa erilaisten värvättävien yksiköiden erikoiskyvyt ja muut ominaisuudet.
Etenkin velholla pelatessa taikuudella on ratkaiseva merkitys. Kerran vuorossa pääsee laajasta loitsukirjasta heittämään yhden loitsun, ja sillä voi saada aikaan paljon. Ensivuoron tulipallo keskelle vihollisen jousimiehiä leikkaa omat tappiot hetkessä puoleen ja ritarien kaataminen helpottuu kummasti, kun niiden puolustuskyky on ensin puolitettu.
Loitsut syövät tehostaan riippuvan määrän taikavoimia, jotka taas palautuvat hitaasti taistelujen välissä. Loitsut on jaettu kolmeen kastiin, ja erikoistuminen kannattaa – kaikkia kolmea ei pääse maksimitehoonsa nostamaan. Tasajako ei ole taktiikkaa, kun riimuista ja kristalleista on pulaa. Oma valintani oli aggressiivinen kaaosmagia täynnä tulta ja tappuraa.
Oli ammatti mikä tahansa, taikuus on tärkeä työkalu, mutta eipä unohdeta henkivoimia. Seikkailun edistyessä käyttöön tulee etenkin soturille tärkeä Henkien Arkku, jonka sisällä olevat neljä henkeä voi eri tavoin saada puolelleen. Sen jälkeen taisteluissa kaatuneet, niin omat kuin vihollisen, ruokkivat vimmaa, jolla kerran vuorossa pystyy käyttämään arkun henkiä apunaan.
Päinvastoin kuin taikavoimat, vimma katoaa hitaasti taisteluiden välillä, joten soturin on syytä pysyä liikkeessä. Henget keräävät kokemusta, kun käyttää niiden kykyjä taistelukentällä, ja vaikka suurin osa kyvyistä jää melko turhiksi, on vaikkapa muinaisen liskohengen kentälle puhaltama, täyteen voimaansa nostettu myrkkypilvi pelottava ase.
Turvallisilla poluilla
PC-pelaamisen kulta-aikoja kaiholla muistaville King’s Bounty on tervetullut. Se ei ole Space Rangers 2:n kaltainen kulttiklassikko, hämmentävän onnistunut sekoitus genrejä, vaan enemmänkin perinteinen, klassinen PC-strategia, jota on ilo pelata. Vanhasta King’s Bountysta on napattu perusidea, Heroes of Might and Magic -sarjasta hyvät jutut, ja koko homma siirretty perinteisemmän PC-roolipelin kuosiin. Pelaajalle annetaan paljon vapautta edetä tarinassa sankarina tavalla minkä parhaaksi näkee, ilman tunnetta siitä, että oltaisiin tiukoilla raiteilla.
Ennen kaikkea pelattavaa on paljon. Pelikellon näyttäessä kaksinumeroisia lukuja tuntui, etten ollut edennyt vielä kolmannestakaan. Mukavaa on, ettei King’s Bounty perinteisen PC-kaanonin mukaisesti ole sadistisen vaikea: vaikeita taisteluita vastaan tulee, mutta yleensä sellaisen tullessa eteen voi perääntyä, keräillä kokemusta ja suorittaa tehtäviä jossain muualla, ja palata kun tuntee olonsa varmemmaksi.
Heroes of Might & Magic -veteraanina minua vaivaa King’s Bountyssa yllätyksettömyys. Aika harva juttu tuntuu tuoreelta, ehkäpä ainoastaan Henkien Arkun apulaisten kasvattaminen taisteluissa ja joidenkin taikaesineiden parantaminen taistelemalla näitä hallitsevia henkiä vastaan. Toisaalta seikkailu on kautta linjan toteutettu mallikelpoisesti ja hiotusti, ja kokonaisuus on vangitsevaa pelattavaa, joten ei siitä tuttuudesta kovin suurta porua saa väännettyä.
Rutkasti pelipalkintoja Venäjällä kuitannut King’s Bounty on juuri nyt A-luokan PC-pelaamista. Aika saa näyttää, onko se sitä itseään uhmaava klassikko.
89
