Operaatio: Harmageddon
Antti Eronen
Myllylahti Oy, 2013
Pelit.fi-aktiivi, Pelit-lehteenkin kirjoittanut kirjailija Antti Eronen on julkaissut kolmannen ja toistaiseksi parhaan scifikirjansa Operaatio: Harmageddon. Kun Dreamland – Aavekomppaniassa (2008) oli vielä harjoittelun makua, ja Talvi (2011) taas ei saanut kaikkea irti kiinnostavasta lähtökohdastaan, niin Harmageddonissa paketti on kasassa. Nimi vain on turhan geneerinen.
Kun verkottunut maailma tulevaisuudessa melkein tuhoutui älyvirukseen, teknouskovaisten lapsenuskoinen retoriikka katkesi kuin veitsellä leikattuna. Vallan sai Neoluddiitien teknologiaan penseästi suhtautuva puolue. Nyt vuosi on 2204 ja Marsissa kuohuu. Marsin eri vapautusjärjestöt yhdistävät voimansa yhteiseen iskuun Marsin hallintoa ja YK:n pakkovaltaa vastaan. Kalle Päätalon tapaan Harmageddon kertoo vuorokauden mittaisesta ajanjaksosta, sivuja vain on neljätuhatta vähemmän.
Tarina kulkee kuuden henkilön voimin. Keiji Watanave on Marsin siirtokuntapäällikkö, Ananda Tamboli on hänen arkkivihollisensa Vapaan Marsin pomon Sudhir Tamblin tytär. Siirtokunnan poliisi komisario Tyra Williams ja teknologiapoliisin agentti Viktor Grosha huomaavat ensimmäisinä että konfliktissa on jotain outoa. Konfliktin taistelut nähdään YK-joukkojen kapteeni Guo Quin Sunin ja ISF Hannibalin kapteeni Evelyn Köhlerin kautta.
Operaatio Harmageddon on on kovaa scifiä ja samalla Erosen toistaiseksi paras kirja. Juttu kulkee enimmäkseen luistavasti, muuttumatta modernin scifin perinteiden mukaiseksi joka suuntaan leviäväksi jättitiiliskiveksi. Olen meinaan lukenut sellaisia pari liikaa. Teknologia on paitsi kiinnostavaa, myös miellyttävän uskottavaa, eikä sitä turhaan selitellä. Ainoa varsinainen ongelma on, että konflikti Marsissa on vähän sama kuin konflikti Uzbekistanissa: se on niin kaukana ettei se kosketa tunnetasolla.
Eronen valitteli ihan aiheesta blogissaan, kuinka vaikea kirjallisuudelle on saada julkisuutta. Se on kyllä totta. Suurin osa kirjoista tuntuu ilmestyvän salaa ja sitten hyvätkin kuolevat pois, koska kukaan ei tiedä. Esimerkiksi sellaiset ykköskyvytkin kuin Simon Scarrow, Patrick O’Brian, David Gemmel ja Bernard Cornwell, kaikki kuolivat Suomessa yhteen, kahteen kirjaan. Onneksi edes Cornwellin Uthred-sarja näyttää pysyvän hengissä.
