Kesälomalla toimittaja Nirvi haaveilee siirtyvänsä tyhjäntoimittajaksi, mutta tämä on vain kaunis haave, sillä olostaan nauttiva mies on malka naisen ja Jumalan silmässä. Siksi esimerkiksi ruoho kasvaa kesällä niin nopeasti.
* * * * *
Ennustaminen on vaikeaa mutta jälkiviisaus helppoa.
Joskus kauan, kauan sitten olin kolumnissani iloissani, kun Al Gore hävisi George Juniorille, Goren mukana kun olisi tullut pelienvastaisia aineksia. Kiitos vain sille entiselle sisältöjohtajalle, joka ehti ankkuriköydellä rantaan kipittäessään tästä hauskasta episodista muistuttaa!
Noiden vaalien seurauksiahan ei pystynyt ennakoimaan kukaan tai varsinkaan minä. Vaan miten minulta sujuu lyhyemmän tähtäimen käyttö? Tammikuussa 2005 julkaistiin kolumni aiheesta "Päivä jolloin konsolit kuolivat", jossa yritin vääntää tosiasiat näyttämään siltä, että konsolipelimarkkinat romahtaisivat noin vuosina 2007–2008.
Minun piti ennakoida vain kaksi vuotta, olinko edes etäisesti oikeassa?
Porkkana olikin salaporkkana
Alku ainakin menee putkeen: "Uudessa konsolissa on sellainen ongelma, että koneen hintalappu järkyttää ja pelejä sille on kolme. Uuden konsolin on keksittävä herkullinen porkkana."
Mutta sitten meni metsään: "Kun DVD-soittimiakin saa lähimarketista kuudella kympillä, ei uusille konsoleille jää oikein muuta oheisporkkanaa kuin löysä kodin viihdekeskuskonsepti, joka ei kiinnosta enää edes kiviä."
Oheisporkkana oli viimeksi PS2:n DVD-yhteensopivuus, joka myi koneita vaikka pelejä ei ollut. Uusien konsoleiden kanssa puhuttiin korkeintaan jostain paremmasta resoluutiosta HD-telkkujen omistajille. Ja silloin HD-telkut eivät tuntuneet asialta, joka koskettaa Suomea vielä vuosisataan, kiitos lahjakkaasti suunnitellun digi-tv-projektin.
Uusi lättytekniikka sekoitti pakan. Xbox 360:ssä HD DVD on lisäominaisuus, mutta PlayStation 3 on kisassa mukana kunnolla: se on kallis pelikonsoli mutta halpa ja ilmeisen hyvä Blu-ray-soitin. Eihän sillä muuten olisi niin väliä, mutta häviäjäksi etukäteen tuomittu Blu-ray onkin yllättäen todella vahvoilla koko kisassa huolimatta HD DVD:n helpommasta monistuksesta ja pornotuesta. Salmisen Tapion argumentti siitä, ettei uusia elokuvia kannata enää ostaa DVD-formaatissa, on saanut minutkin miettimään, sillä muistan vielä, kun ajoin kauhakuormaajalla VHS-kirjastoani roskiin.
Siinä olin sentään oikeassa, että PS3 ja Xbox 360 pyörivät melko lailla keskiverto-PC:n tehoissa, saaden tietysti tehobonusta yhdelle alustalle optimoinnista.
Elämä on mutta pelit eivät
Epäilin, että uudet pelit eivät ole niin hyvännäköisiä, että se riittää syyksi vaihtaa PS2:sta parempaan. Taas HD unohtui välistä, sillä jo resoluution nousu on hyvä syy vaihtaa uudempaan. Kyllähän konsoligrafiikka muutenkin loikkasi nelisen vuotta eteenpäin.
En osannut yhtään aavistaa, kuinka tärkeäksi itse laitteen hinta nousisi tässä mittelössä, sillä viimeksihän ylihintainen Xbox tuli äkkiä ja vauhdilla alas. Luulin että kynnyskysymys olisi pelien hinta, siinä kun nähtiin jo 2005 korotuspaineita.
Pelien hinnaksi laskin jyrkästi nousevilla kehityskuluilla ja stetsonilla noin 90 euroa, todellisuus on PS3:lla on 65–70 ja Xbox 360:lla 70 euroa, eli uusi sukupolvi ei maksa sen enempää kuin kalleimmat PS2-pelit. Onneksi olin väärässä. Ehkäpä halpatuontikristallipalloni näkikin PSP:n ja DS:n pelien sydämen pysäyttävät hinnat.
Kehityskulujen noususta seurasi jotain hyvää eli yksinoikeuspelien määrän väheneminen, sillä kehityskustannukset kannattaa nyt jakaa monelle eikä yhdelle koneelle. Mitä vähemmän yhteen alustaan sidottuja pelejä tulee, sen parempi, sillä pelivälineensä voi valita nyt myös sekundäärisin ominaisuuksin. Pelien ja elokuvien aluekoodittomuus ei sekään ole paha asia.
Kuka muistaa Segaa?
Kuten tiedämme, ennen oli ennen ja nyt konsolisukupolvet aloitetaan ensimmäisestä Pleikkarista sen läpimurtajan roolista johtuen. Käynnissä on siis kolmas sukupolvi jPs, jolloin ongelma on: "Pelibisnes on elänyt neiti Massamarkkinoiden siivellä, sillä pelaaminen on pop. Mutta ei enää kauan, sillä kolmas kierros on yleensä kohtalokas. Ensin oli Pleikkari 1, joka myi konsolipelaamisen massoille. Se oli uutta, tuoretta ja trendikästä. Pleikkari 2 (ja muut) jalostivat konseptin ja tekivät siitä arkipäivää. Pleikkari 3 (ja muut) ovat taas sitä samaa kakkaa, tämähän on jo nähty. Kun menet ulos, kutsu seuraava kuuma trendi sisään."
Ainakin tällä hetkellä uusista konsoleista kaksi myydään HC-pelaajille ja teknofriikeille, vulguksen mielenkiinto on jäänyt konejulkaisuihin. Se kolmas jätti tekniikan väliin ja otti suoraan maaliksi tavikset.
Xboxilla on menossa vasta toinen kierros, ja sitä myydään ilmeisesti enemmän tai vähemmän suunnitelmien mukaan, sen kummempia tunteita kenessäkään herättämättä. Varsinkin PC-loikkarit ovat koneesta todella innoissaan.
Kohtalokas kolmas kierros näkyy PlayStation 3:ssa. SDP:n tavoin entinen lemmikki luuli, että markkinajohtajuus on periytyvä arvonimi. PlayStation ei enää olekaan opettajan suosikki, vaan sen haukkuminen on suorastaan trendi ja puolipakko. Jopa entiset mediakumppanit räksyttävät törkeän näkyvästi kilpailijoiden leirissä. PlayStation 3 kärsii hinnasta sekä puuttuvasta tappajapelistä, jolla ohitettaisiin Xbox 360:n vuoden etumatka. Nyt vaaditaan ihan jotain muuta kuin uskoa omaan ylivoimaan ja This is Living! -mielikuvamainosten pyörittämistä telkussa.
Musta hevonen oli Nintendo Wii, joka vuonna 2005 vielä tunnettiin nimellä Revolution. Vaikka Nintendo Wii on Cube kikkaohjaimella, se kikkaohjain on niin hyvä kikka, että koko konsoli tuntuu uudelta ja tuoreelta, propagandakin hokee eri asioita kuin kaksi kilpailijaa. SDP-PlayStationin ja Kokoomus-Xboxin välissä Nintendo on Keskusta, joka kelpaa yhteistyökumppaniksi kummallekin. Wiin myynti ei ole kummaltakaan pois, sillä se ei edusta uutta tekniikkaa vaan targetoi satunnaispelaajia. Wiillä näyttää menevän hyvin, mutta tuttu vaara on näkyvissä.
Cuben tyyliin Nintendon omat pelit ovat hyviä, mutta niitä tulee tipoittain, ja ulkopuoliset pelit ovat jopa sitä luokkaa, että niistä ei edes kysyttäessä löydy arvostelukappaleita (yllättävästi FarCry: Vengeance oli tällainen). Kun rauta on kuumaa, Wiin pitäisi takoa ja hihnata ulos Wii Sportsin kaltaista pikkupelihuttua vähintään peli kuussa. Nykyinen velttoilu kostautuu, kun ihmiset ovat lopulta pelanneet Playn, Sportsin ja Zeldan puhki. Jatkossa pelinkehittäjiä haitannee se, että Wiin pelit vaativat eri suorituskykysapluunan kuin PS3/Xbox 360/PC-pelit.
Kolmen uuden konsolin lopullista järjestystä on mahdoton ennustaa, sillä yhtälössä on toistaiseksi liikaa muuttujia.
Summa summarum
Visioni siis oli, että tämä konsolisukupolvi jysähtää juoksuhiekkaan, koska kalliit konsolit eivät tarjoa tarpeeksi uutta ja hintakipurajan ylittävät pelit eivät kiinnosta vanhoihin konsoleihin vielä täysin tyytyväisiä pelaajia. Osaksi tasapaksujen pelien ansiosta massamarkkinapelaaminen tulee ilmiönä menemään muodista.
Vaan konsolit tarjosivat jotain uutta ja pelejäkin ostetaan, vaikka pelit ovatkin samaa tasapaksua peruskamaa kuin tähänkin asti. Massamarkkinapelaamisen valtikka on entistä vankemmin PS2:n käsissä (jossa S tarkoittaa nykyään Singstaria), josta Wii sitä yrittää nykiä. Eipä taideta konsolibisneksestä vielä päästäkään, ehkä pitää ottaa lohtu siitä, että ennen niin helppo ja selkeä pelaamiseen keskittynyt konsoliskene on nyt nettiin liitettyä, käyttöjärjestelmä- ja pelipäivityksiä latailevaa Full HD 1080p HDMI -signaaliviidakkoa, joka toimii myös elokuva- ja musiikkikeskuksena, kunhan tietää mitä formaatteja tuetaan.
Tässähän se riski nyt piilee: kun leikitään tietokonetta, pian tunnutaan tietokoneelta. Xbox 360:n ja PlayStation 3:n kamppailun voittaa se, joka voittaa neiti Massamarkkinan sydämen, eikä se ole koskaan ollut tekniikkalaji. Sen todistaa käsikonsoleiden, etenkin Nintendo DS:n, turbovauhdilla kasvava myynti. Voi olla, että massamarkkina kyllästyi saman tien ylitekniseen konsolinörtismiin ja takertuu taas vaivattomaan vaihtoehtoon.
