Arvomme vuoden pelit 2013

Vuosi sitten oli niin pirun helppoa valita vuoden 2012 parhaat pelit: Legend of Grimrock, Dark Souls ja The Walking Dead. Nyt olin pulassa. Juttua koostava Tuomas kirkui tuloksia, mutta päässäni soi vain Ritari Ässän teema.

2013 oli monessa mielessä mullistava vuosi, tuli uutta konsolia, Oculus Riftiä, yhteisörahoituksen arkipäiväistymistä, Early Accessia, vaikka mitä. Pelien kanssa oli niukempaa.

Pelivuosi 2013 oli semmoinen 84 pisteen pläjäys. Paaaaljon hyviä pelejä, mutta enimmäkseen jatko-osia ja muita nähtyjä konsepteja. Pelasin niitä ilokseni, mutta kaiken kiillon alla ne olivat niin koetun oloisia ja vain melkein yhtä hyviä kuin edeltäjänsä. Jopa pakollinen Battlefield-addiktionikin jäi nelkussa vain puoleen tehoon.

Maailma oli samaa mieltä, sillä tutut ja turvalliset hittibrändit saivat yksi toisensa jälkeen turpiinsa, ja ilman GTA Vitosen käsittämätöntä suosiota pelimyynti olisi näyttänyt tosi surkealta. Onneksi dinosaurusten yskiessä verta nisäkkäät kasvavat ja karva kiiltää. Kickstarter on näyttänyt kyntensä, Sony ja Microsoft kosivat indiepelintekijöitä ja indiepeliskenen romahdustakin on jo alettu ennustaa.  Hellyttävästä erikoisuudesta on tullut pelipoliittisesti merkittävä juttu.

Ihana joukkorahoitus tuli Suomeenkin. Mesenaatti.me -palvelun suursaavutus on kustantaa Juho Kuorikosken magnum opus ”Sinivalkoiset pelit”, sen jälkeen kun Fobosta suuremmat kustantamot näyttivät Juho-Kustaalle ovea. Sääli että vuonna 2013 ei tapahtunut niin yhtään mitään, mikä olisi nostanut kansan ja median mielenkiintoa suomalaista pelialaa kohtaan.

Olen pieni lumihiutale

Ironista kyllä, vaikka koko vuosi soiteltiin hautajaiskelloja normikonsoleille, globaalisti PS3-yksinoikeus Last of Us ja (toistaiseksi vain) Exgen-yksinoikeus GTA V ovat olleet vuoden arvostetuimmat pelit.

Ammattitaitoisena pelitoimittajana en tietysti ole vielä pelannut kumpaakaan. Last of Us odottaa Demon’s Soulin vieressä että saan tosihalvan PS3:n (koska en viitsi kanniskella media-PS3:stani eestaas) ja GTA V odottaa pc-versiota.

Joten minulla oli ongelma. Parikymmentä vuotta omat suosikkini vuoden peleiksi ovat suurin piirtein valinneet itse itsensä. Niinpä päätin,  että hirmuisen miettimisen asemasta omat ehdokkaani Vuoden Peleiksi ovat ne jotka ensimmäisenä poksahtavat itsestään mieleeni. Alitajunta, saa suorittaa!

Voihan vitsi

Voittajaksi nousi Shadow Warrior, ja syy siihen lienee Modern Warfare: Ghosts.

Shadow Warrior on hauska ja nopea, sen aseilla on tyydyttävä tymäkkä vaikutus, haastavuudeltaan se on juuri oikea ja sanoinko jo että se on myös hauska? Vain tylsä kenttäsuunnittelu verottaa pelin viehätystä.

Shadow Warrior jäi hyvin mieleen, koska sitä pelatessani tulin hyvälle mielelle ja monesta syystä. Demonien pilkkominen miekalla plus erilaisilla mielikuvitusaseilla tuntui tuoreelta. Monessa matsissa homman joutui ottamaan täysin tosissaan ja silti kävi huonosti. Onneksi minut on kuulemma tuomittu naistenvihaajaksi (rikostoverini Tuukka kertoi), niin sain vapaasti nauraa pelin epäkorrektia huumoria.

Ghosts on  Shadow Warriorin antiteesi. Enkä sano tätä ollakseni joku teeskentelevä Keep It Real Tru Gam3r, sillä olen ilokseni pelannut kaikki Modern Call of Warfare Dutyt. Ghostin pelaaminen on kuin tervassa kahlaamissa. Se on tylsä, hidas, aseet ovat lussuja ja nihkeä asetelma isästä joka kouluttaa kaksi poikaansa tappajiksi on kuin joku olisi ottanut tosissaan ensimmäisen (hillittömän) Red Dawnin liikuttavan vankileirikohtauksen. Rorke-pahiskin on kehno, ja kun en ole koiraihminen, niin Mustistakaan ei saa pisteitä.

Ghost olkoon vuoden pettymykseni.

Parempi kuin oikea

Wolf Among Us nousi kakkoseksi yhden episodin voimalla, ihan vain siksi että Telltale teki pirusti parempaa työtä kuin sarjakuvan luoja Bill Willingham. Jäntevää kerrontaa ja kiinnostava juoni, ihan toista kuin sarjakuvan haahuilu ja tyhjäkäynti. ”En keksi mitään, lisäänpä taas pari hahmoa jostain vähän tunnetusta sadusta.” Jos Telltale ostaisi oikeudet 100 Bulletsiin ja tekisi siitä ymmärettävän kokonaisuuden, kohottaisin heidät puolijumaliksi.

Walking Dead Season 1 nosti Telltalen isojen nimien joukkoon ainakin omassa genressään. Telltale tekee jotain ihan käytännön tasolla oikein, sillä Walking Deadin käsikirjoittajat ovat kuulemma lähteneet ja perustaneet oman pelifirman. Telltale on osannut ihan oikeasti rekrytoida uusia kykyjä, jotka osaavat jotain. Se on mille tahansa yritykselle hämmästyttävä saavutus.

Wolf ja Walking Deadin Season 2 edustavat vahvaa osaamista, vaan saas nähdä miten Game of Thronesista ja etenkin Borderlandista tiristetään samanlaiset tehot. Jos joudun joskus kirjoittamaan ”Itkin, kun Claptrap kuol”,  kohotan Telltalen suoraan jumaliksi.

Ajopuuteoria

Kolmanneksi nousi minulle käsittämättömästä syystä suomalainen #, ehkä siksi että kevyt ropeseikkailu on jotenkin niin söpö ja sympaattinen. Ja persoonallinen. Ja hauska, vaikkei sillä oikealla ilkeän misogyynisellä tavalla. Eikä se kyllä pelinäkään ole huono. Ehkä alitajuntani tiesi mitä teki.

Kun vuonna 2014 Remedyltä (ehkä) julkaistaan Quantum Break, olisi toivoa että mobiilipelien lisäksi myös stabiilipelit herättäisivät. Alkeishiukkasen epäilen. Siitä on vaikea kirjoittaa juttua kvanttitunnin pelailulla firman kustantamalla älypuhelimella.

Mitä vuoden peleihin tulee, ensi vuonna on taas helppoa. Jollei ihmeitä tapahdu, ehdokkaani vuoden 2014 Vuoden peliksi ovat Legend of Grimrock 2 sekä Dark Souls II. Jätän yhden paikan vapaaksi niin kaikilla on jotain jännitettävää.

Äh, se on Witcher 3.

 

Sieluni varastettiin, vaikka se on mahdotonta. Pelasin Dark Soulsia maanisella raivolla kunnes pääsin se läpi. Putki katkesi vasta kun ekan kierroksen jälkeen töppäsin painamalla Alt-F4:sta lopputekstien aikana, ja tallennus tuhoutui. Tein uuden alastoman barbaarin, jolla en päässyt ekasta bossista ohi.

Pääsin eroon Dark Soulsista. Aina joululomalle asti, kun yhtäkkiä iski Sielunnälkä. Käynnistin pelin ja... Syksyn aikana joku oli jollain tavalla (katson sinua, Steam Cloud) korvannut saveni. Ainoa save oli joku tason 56 hahmo, joka istui taikametsän vieressä leirinuotiolla. No ei istunut kauaa.

Kauhutarinan veret hyytävä loppuhuipennus on tämä: mitä jos alaston barbaari-saven tilalla olisikin ollut ....  se New Game + -tallennus?  Häivytys: Darth Vader ja noooo.

Lisää aiheesta

  • Nnirvi: 250

    Enää viisikymmentä Pelittiä lisää ja ne pystyvät puolustamaan Thermopylain solaa persialaisilta!
    Neljännestuhatta Pelittiä tarkoittaa, että olen kirjoittanut ällistyttävät 250 palstaa niinkin rajatusta aiheesta kuin pelit ja pelaaminen. Katson, että olen ansainnut oikeuden kirjoittaa…
  • Nnirvi - Super Soul Bros

    Kun pienestä ilmiöstä tulee iso ilmiö, siitä tulee usein joko iso kusipää tai kaikkia miellyttävä kompromissi. Mutta ei aina.
    Ilmestyessään Demon’s Souls oli hyvin pienen piirin viehättävä niche-peli, joka suusta suuhun -markkinoinnilla lopulta myi melko mukavasti. Dark Souleissa…
  • Nnirvi: 60,0 ja Kultainen silmä

    Joskus tuntuu, että minulta puuttuu peliarvostelijan perusvalmiudet. En osaa tarkasti arvottaa tietyn rajan ylittävää grafiikkaa, sillä minulla ei ole kultasilmää.
    Eikä minkäänlaista sävelkorvaa. Joskus kauan sitten kun American Idolissa oli vielä ideaa, en kuullut ensimmäistäkään…